ISEW haastaa BKT:n

Yleensä julkisuudessa hyvinvoinnin synonyyminä käytetty bruttokansantuotemittari (BKT) mittaa tosiasiassa vain tuotannon aikaansaamaa arvonlisäystä. Tämä taloustieteilijöiden jo tuntema tosiasia on saanut taloustieteilijät jo 1970-luvulta lähtien kehittelemään parempia mittareita hyvinvoinnin seurantavälineiksi. Eräs mielenkiintoisimmista hyvinvoinnin tilinpitojärjestelmistä on amerikkalaisten Herman Dalyn ja John Cobbin vuonna 1989 esittelemä ISEW (Index of Sustainable Economic Welfare).

Siinä missä BKT:n lähtökohtana on tuotannossa tapahtuvien arvonlisäysten kirjaaminen yhteen, lähtee ISEW liikkeelle ihmisten kulutuksesta ja heidän hyvinvointiaan lisäävien ja vähentävien tekijöiden ottamisesta huomioon. Lähtökohtana on asukasta kohden painotettu kulutus, johon lisätään muun muassa kotitaloustyön arvot sekä muut julkiset hyvinvointipalvelut (kuten terveydenhuolto, koulutus, liikenneväylien palvelut, kestokulutustavaroiden tarjoamat palvelut) ja vähennetään ympäristöhaitat ja muut hyvinvointia alentavat tekijät (kuten kestokulutustavaroiden osto, työmatkojen pidentyminen, erilaisten elinympäristöjen häviäminen, uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö) sekä pitkävaikutteisten ympäristövaurioiden arvot (muun muassa kasvihuonekaasupäästöt).

Herman Dalyn ja John Cobbin Yhdysvalloille laatima ISEW-aikasarjan 1950-1986 lisäksi ISEW on laskettu Britannialle (1994), Saksalle (1994), Alankomaille (1995), Itävallalle (1995), Kanadan Brittiläisen Columbian osavaltiolle, Ruotsille (1996) ja Chilelle (1999) sekä viimeisimpänä Suomelle (2001) Jukka Hoffrénin väitöskirjatyössä (kuvio 3).

Kuvio 3. Suomen bkt- ja isew -indikaattorien kehitys 1960-2000 (asukasta kohti reaalisin hinnoin)

Päivitetty 14.2.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi