Väestön määrä ja rakenne V

Sosioekonomiset muuttujat

Väestöilmiöitä voidaan tarkastella puhtaiden demografisten muuttujien (ikä, sukupuoli, siviilisääty) lisäksi myös erilaisten yhteiskunnallisten - sosioekonomisten - muuttujien avulla. Tällöin tutkitaan, vaikuttaako esimerkiksi koulutus syntyvyyden tasoon tai onko kuolevuudessa eroja eri ammateissa toimivilla henkilöillä.

Keskeisimmät väestötutkimuksessa käytetyt sosioekonomiset muuttujat ovat koulutus, ammatti, ammattiasema, pääasiallinen toiminta, toimiala (elinkeino) ja erilaiset sosiaaliasemaa kuvaavat muuttujat. Näitä muuttujia käytetään myös väestötilastoissa, jotka ovat eräs keskeinen väestötutkimuksen perusaineisto. Monissa maissa erityisesti väestölaskennat ovat keskeisin väestön sosioekonomisten tietojen lähde.

YK näyttää suunnan

Jotta sosioekonomisia muuttujia voidaan helposti käyttää, ne täytyy luokitella, eli ne ryhmitellään tiettyjen ominaisuuksien mukaan. Luokittelun pohjana ovat kansainväliset suositukset, jotka antaa pääsääntöisesti YK alajärjestöineen. Jokainen maa pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan noudattamaan näitä suosituksia, mutta on selvää, että monissa yksittäistapauksissa kansalliset luokitukset poikkeavat jonkin verran - tosin ei paljoa - kansainvälisistä luokituksista.

Jos kansalliset luokitukset eivät vastaa täysin kansainvälistä luokitusta, maat ovat tehneet omasta luokituksestaan niin sanotun avaimen, jolla kansallisen luokituksen tapaukset muunnetaan kansainvälistä luokitusta vastaavaksi.

Monien luokitusten ajallinen vertailu on hankalaa, sillä monet luokittelun perustana olevat ilmiöt ovat muuttuneet vuosien mittaan. On selvääkin, että tämän hetken koulutus on aivan erilaista kuin muutama vuosikymmen sitten. Samoin ammatteja poistuu ja tulee jatkuvasti lisää.

Koulutuksen tasot ja alat

Koulutusluokitus on eräs keskeisimmistä ihmisten sosioekonomista asemaa koskevista luokituksista. Luokituksessa eritellään niin sanottu koulujärjestelmäkoulutus koulutusalan (kauppa, tekniikka, hoitoala...) ja koulutusasteen (perus-, keski- ja korkea-aste) mukaan eri luokkiin. Koulutusasteet riippuvat paljolti koulutuksen laadusta ja pituudesta.

Koulutusluokitus perustuu YK:n alajärjestön UNESCOn ISCED-luokitukseen (International Standard Classification of Education), joka on tarkoitettu erityisesti tilastollisia vertailuja varten ja on näin käyttökelpoinen myös tutkimustoiminnassa.

Säätyjaosta nykyammatteihin

Kun aikanaan 1700-luvun puolivälissä alettiin kerätä tietoja väestöstä, joukossa oli myös tieto väestön säätyjaosta. Eli miten väestö oli jakautunut aatelisiin, pappeihin, kauppiaisiin, sotilaisiin...

Tuosta ammatin ja elinkeinon (toimialan) yhdistelmästä on vuosien mittaan tultu ammattiluokitukseen, jonka pohjana on YK:n alajärjestön ILOn ISCO-luokitus eli International Standard Classification of Occupations.

Ammattiluokituksen perustana on ammattitaidon käsite, jolla kuvataan työtehtävien monipuolisuutta. Käytössä oleva uusi luokitus, joka otettiin käyttöön 1997 poikkeaa aikaisemmasta pitkään käytetystä "elinkeinopohjaisesta" ammattiluokituksesta.

Elinkeinorakenne muuttuu

Myös elinkeinojen luokitus, jota nykyisin kutsutaan toimialaluokitukseksi, on historian kulussa muuttunut. Samoin kuin ammattiluokitus, toimialaluokitus on muuttunut varhaisesta säätyluokituksesta monipuoliseksi yhteiskunnassa tapahtuvia toimintoja koskevaksi luokitukseksi.

Toimialaluokituksessa työpaikat on tilastoissa luokiteltu ryhmiin (maatalous, teollisuus, rakentaminen, julkinen hallinto...) kansainvälisen EU:n hyväksymän NACE-luokituksen (Nomenclature générale des activités économiques dans les communautés Européennes).

Luokkajako sosiaalisen kerrostumisen kuvaajana

Aina Karl Marxin päivien on yhteiskunnan sosiaalisia kerrostumia - luokkajakoa - yritetty kuvata. Varsinkin sosiologit ovat kehitelleet monia väestön sosiaalista asemaa koskevia luokituksia, joista monet ovat hyvin subjektiivisin käsittein laadittuja. Ammatin ja koulutuksen avulla on pyritty löytämään luokitus, joka kuvaa yhteiskunnan parempi- ja huonompiosaisia.

Väestötilastojen laadinnassa on luovuttu jo 1970-luvun alussa erilaisten sosiaaliluokitusten käytöstä ja ainoaksi käyttökelpoiseksi luokitukseksi on hyväksytty sosioekonomista asemaa tai ammattiasemaa koskeva luokitus, jolla väestö on jaettu yrittäjiin, toimihenkilöihin ja työntekijöihin.

Pääasiallinen toiminta

Pääasiallisen toiminnan luokitus on monissa yhteyksissä käyttökelpoinen. Sillä kuvataan henkilöiden taloudellisen toiminnan laatua: kuuluvatko he työvoimaan vai ovatko he työvoiman ulkopuolella. Työvoimaan kuuluvat työssä olevat (työlliset) ja työttömät ja työvoiman ulkopuoliseen väestöön kuuluvat lapset, opiskelijat, eläkeläiset ja muut henkilöt, jotka eivät ole työssä.

Väestön pääasiallisen toiminnan tarkastelu tulee yhä tärkeämmäksi, sillä väestön ikääntyessä eläkeläisten osuus väestöstä kasvaa: "huollettavien" määrä "huoltajiin" verrattuna kasvaa.

Luokituksista lisää: www.tilastokeskus.fi/tk/tt/luokitukset. Luokitukset on julkaistu Tilastokeskuksen Käsikirjoja-sarjassa.

Päivitetty 14.2.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi