Julkaistu: 23.2.2004
Alv-laiminlyönnit halutaan aisoihin rakennusalalla
Arvonlisäverovilpit kohoavat EU-maissa 70 miljardiin euroon. Veronkierto on yleistä toimialoilla, joihin liittyy pitkiä aliurakointiketjuja, kuten rakentamisessa. Väärinkäytösten torjumiseksi Hollannissa, Belgiassa ja Itävallassa on käytössä ns. käännetty arvonlisäverojärjestelmä, joka siirtää vastuun arvonlisäveron suorittamisesta aliurakoitsijoilta ketjun yläpäähän. Ruotsikin on suunnitellut järjestelmän käyttöönottoa. Suomessa järjestelmän on pelätty monimutkaistavan verotusta ja lisäävän hallinnollista työtä.
HARMAAN TALOUDEN lieveilmiöiden katsotaan olevan talonrakennusalalla yleisempiä kuin muilla toimialoilla keskimäärin. Ammattimaisessa rakentamisessa harmaa talous liitetään usein korkeaan aliurakointiasteeseen. Aliurakointi on seurausta tuotantotoiminnan jatkuvasta erikoistumisesta. Aliurakointi myös tuo tarvittavaa joustavuutta suhdannevaihteluille alttiissa ja työvaltaisessa rakennustoiminnassa.
Aliurakoinnin vuoksi varsinainen rakennustuotanto on keskittynyt pieniin rakennusyrityksiin, vaikka liikevaihdolla mitattuna suhteellisen harvalukuisten yli 50 työntekijän yritysten markkinaosuus on merkittävä. Vuonna 2002 yli 50 hengen yritysten osuus talonrakennusalan kotimaan liikevaihdosta oli noin 40 prosenttia, mutta tuotoksesta laskettuna yli kymmenen prosenttiyksikköä vähemmän (taulukko 1).
Taulukko 1 Talonrakentamisen liikevaihto ja tuotos yritysten kokoluokittain vuonna 2002
| Yrityksen kokoluokka, työntekijää |
Osuus liike-vaihdosta, prosenttia |
Osuustuotoksesta, prosenttia |
| Alle 5 | 22,7 | 28,2 |
| 5-19 | 23,7 | 27,8 |
| 20-49 | 13,5 | 15,2 |
| 50-249 | 20,3 | 16 |
| 250- | 19,8 | 12,8 |
| Yhteensä | 100 | 100 |
| Lähde:Verohallinto. | ||
Rakentamisen laaja-alaisella aliurakoinnilla on ollut yhteiskunnan kannalta myös monia kielteisiä seurauksia. Ne ilmenevät tuotannollisina katkoksina rakennustyömailla, rakentamisen heikkona laatuna sekä verojen, sosiaaliturvamaksujen ja muiden yhteiskunnallisten velvoitteiden laiminlyönteinä. Laiminlyönnit puolestaan vääristävät reilua kilpailua, mikä on edelleen hidastanut toimialan omaakin kehitystä.
Verovelat satoja miljoonia
Verohallinnon tilastojen mukaan talonrakennusala on kokonaisuudessaan erittäin verovelkainen toimiala. Syyskuussa 2003 toimialan verovelka oli lähes 350 miljoonaa euroa. Summa vastaa esimerkiksi suuren teollisen tuotantolaitoksen, kuten paperitehtaan perustamisen investointikustannuksia. Koko yrityssektorin verovelasta (vajaat 1,7 mrd. !) talonrakennusala kattaa noin viidenneksen.
Lähes 95 prosenttia talonrakennusalan veroveloista kertyy alle kymmenen työntekijän yrityksistä. Verohallinnon riskiluokitusten mukaan melkein kolmannes alle kymmenen hengen talonrakennusalan yrityksistä kuuluukin taloudeltaan ja taustaltaan suuren tai kohonneen riskin yrityksiin (kuvio 1).
Kuvio 1. Talonrakennusalan kohonneen ja suuren riskin yritykset kokoluokittain 2002
Alatoimialoittain tarkasteluna verovelat keskittyvät varsinaisen talonrakentamisen toimialalle. Sen sijaan rakennusasennuksen ja -viimeistelyn toimialoilla (sähkö- ja lvi-tekniset rakennustyöt, maalaus jne.) verojäämiä ja laiminlyöntejä on esiintynyt selvästi harvemmin. Myös harmaasta taloudesta johtuvat ongelmat ovat kasautuneet varsinaisen talonrakentamisen toimialalle.
ALVit ilmoitetaan muttei makseta
Osa verovelasta koostuu maksamattomista arvonlisäveroista. Vuonna 2002 ilmoitetut mutta maksamattomat arvonlisäverot olivat talonrakennusalalla 70 miljoonaa euroa, eli 10 prosenttia ilmoitetuista veroista. Verohallinnon asiantuntijoiden mukaan huomattavaa osaa veroista ei koskaan makseta eikä ole aiottukaan maksaa. Ilmoitukset on tehty, koska on haluttu välttää suoranaisen veropetoksen tekeminen.
Ilmoitettujen mutta maksamattomien arvonlisäverojen lisäksi veroa on jäänyt kokonaan ilmoittamatta. Näissä tapauksissa koko rakennuspalvelujen myynti voi jäädä pimentoon, jolloin on kyse kirjanpidon ulkopuolisista tuloista. Myyntitulojen salaaminen on helpointa yksityishenkilöiden asuntojen ja pientalojen rakennus- ja korjaustöissä, joissa kuitteja ei tarvita verovähennyksiksi kotitalousvähennystä lukuun ottamatta.
Vuonna 2002 kokonaan ilmoittamatta jäänyt laskennallinen arvonlisävero oli talonrakennusalalla noin 40 miljoonaa euroa. Arvonlisäveron laiminlyönneistä aiheutuvat yhteiskunnan kokonaistappiot nousevat siis vuositasolla yli 100 miljoonaan euroon (kuvio 2). Ongelmat kasautuvat jälleen pieniin rakennusyrityksiin, sillä maksamattoman arvonlisäveron osuus on suurin alle 10 työntekijän yrityksissä (taulukko 2).
Kuvio 2. Rakennusalan arvonlisäverotappiot yhteiskunnalle vuonna 2002
Taulukko 2. Talonrakennusalan ilmoitetut ja maksetut arvonlisäverot vuonna 2002 (pl. negatiivisen arvonlisäveron vuosisaldon yritykset)
| Yrityksen koko- luokka, työntekijää |
Ilmoitetut arvon- lisäverot, milj. € |
Maksetut arvonlisä- verot, milj.€ |
Ilmoitusten ja maksujen erotus, milj.€ |
Erotus/ ilmoitukset, % |
| Alle 5 | 232,5 | 197,7 | 34,8 | 15 |
| 5-19 | 111,8 | 98,8 | 13 | 11,6 |
| 20-49 | 242,2 | 123,9 | 18,3 | 7,6 |
| 50-249 | 129 | 125,8 | 3,2 | 2,5 |
| 250- | 111,3 | 111,1 | 0,2 | 0,2 |
| Yhteensä | 826,8 | 757,3 | 69,5 | 8,4 |
| Lähde: Verohallinto | ||||
Negatiivisen vuosisaldon yritykset
Edellisten tapausten lisäksi talonrakennusalalla toimi vuonna 2002 verohallinnon mukaan yli 1 900 yritystä, joiden tekemien arvonlisäveroilmoitusten vuosisaldo oli negatiivinen, eli tavara- ja palveluostoista saatavien arvonlisäveron vähennysten summa oli suurempi kuin myynnin arvonlisävero.
Osa negatiivisen arvonlisäveron vuosisaldon yrityksistä on vientiä harjoittavia, pääasiassa pieniä yrityksiä, sillä rakennuspalvelujen vienti on arvonlisäverotonta, mutta yritykset ovat voineet saada arvonlisäverovähennyksiä omista tavara- ja palvelukuluistaan tai satunnaisista suurista investoinneistaan.
"On kuitenkin epätodennäköistä, että kovin monet pienet yritykset harjoittaisivat vientiä tai että yritys voisi toimia jatkuvasti arvonlisäveron muodostuessa negatiiviseksi", muistuttaa Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti Virken johtaja Markku Hirvonen.
ALV-vilpit koko EU:n ongelma
Arvonlisäverojen laiminlyönnit on koettu erittäin vakavaksi ongelmaksi monissa muissakin EU-maissa. Pelkästään Saksassa arvonlisäverovilpin suuruudeksi on arvioitu on koko kansantaloudessa 11-12 miljardia euroa ja Ranskassa 9-10 miljardia euroa.
Koko EU:n alueella arvonlisäverovilppien kokonaissumman on arvioitu nousevan vuositasolla huikeaan 70 miljardiin euroon.
Käännetty arvonlisäverojärjestelmä
Arvonlisäveron kiertoa on pyritty ehkäisemään monin keinoin, joista yksi on ns. käännetty arvonlisäverojärjestelmä. Sillä tarkoitetaan järjestelmää, jossa arvonlisäveron maksu on siirretty työsuoritukset tekevältä aliurakoitsijalta työsuorituksen vastaanottavalle pääurakoitsijalle toimialoilla, joille on luonteenomaista pitkät aliurakointiketjut, kuten rakentamisessa.
Käännetty arvonlisävero, eli siirtosääntö, on käytössä Itävallassa, Belgiassa ja Hollannissa. Ruotsikin on suunnitellut samanlaiseen järjestelmään siirtymistä. Siirtosäännön tavoitteena on estää tilanteet, joissa aliurakoitsijan maksamatta jääneet arvonlisäverot hyväksytään vähennyskelpoisiksi pääurakoitsijan arvonlisäverotuksessa. Toisena keskeisenä tavoitteena on ollut pienentää veronkierrosta johtuvia kilpailun vääristymiä markkinoilla.
Hollannissa siirtosääntö toimii siten, että aliurakoitsija laskuttaa pääurakoitsijaa ilman arvonlisäveroa ja ilmoittaa veroilmoituksessaan siirretyn liikevaihdon. Pääurakoitsija maksaa veron oman työnsä ohella myös aliurakoitsijan tekemästä työstä, joskin tämä vero on pääurakoitsijalle heti vähennyskelpoinen. Veroilmoituksessaan pääurakoitsija ilmoittaa omana kohtanaan siirretyn liikevaihdon ja siitä menevän veron (kuvio 3).
Kuvio 3. Käännetty arvonlisävero Hollannin mallin mukaan: esimerkkitapaus
Siirtosääntöä ei sovelleta pääurakoitsijan ja työn lopullisen tilaajan (muu yhteisö tai kotitalous) välisiin liiketoimiin. Käännetty arvonlisävero ei koske myöskään työsuorituksia, jotka aliurakoitsijat tekevät pääasiassa omassa toimipaikassaan eikä niitä työsuorituksia, joissa aliurakoitsijan tekemä työ on toisarvoinen samassa yhteydessä tehtyyn tavaran myyntiin verrattuna (mm. lattiapäällysteen myynti ja asennus).
Käännettyä ALV-järjestelmää vastaan...
Siirtosäännön soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin on vastustettu muun muassa elinkeinoelämän taholta. Järjestelmän on katsottu monimutkaistavan arvonlisäverotusta, sillä käännetystä arvonlisäverosta huolimatta aliurakoitsijat vähentäisivät edelleen omiin ostoihinsa liittyvät verot arvonlisäilmoituksissaan. Tämä merkitsisi käytännössä sitä, että huomattava osa aliurakoitsijoista muuttuisi arvonlisäveron palautusten saajiksi.
Vastustajien piirissä aliurakoitsijoiden veronpalautusten määrän moninkertaistumisen on pelätty lisäävän tuntuvasti hallinnollista työtä ja kustannuksia verohallinnossa. Pahimmillaan väärinkäytökset voisivat siirtyä palautettaviin veroihin, mikä edellyttäisi viranomaisvoimavarojen lisäämistä hakemusten tarkastus- ja valvontatoimintaan.
Käännetyn arvonlisäverojärjestelmän käyttöönottoa hankaloittaa, että järjestelmä edellyttää Euroopan neuvoston poikkeuslupaa. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin mukaan vain neuvosto voi antaa komission ehdotuksesta EU:n jäsenvaltioille luvan erityistoimenpiteisiin veronkierron estämiseksi. Omilla kansallisilla päätöksillään jäsenvaltiot eivät voi supistaa direktiivin mukaisia veropohjia tai vähennysoikeuksia.
...ja puolesta
"Rakennusalan arvonlisäveron laiminlyönneissä on kysymys suurista rahallisista vuodoista. Vaikka hallinnollinen työ verotoimistoissa lisääntyisikin, olisivat saavutettavat hyödyt kuitenkin kustannuksia suuremmat, sillä käännetyllä arvonlisäverojärjestelmällä voitaisiin estää useiden kymmenien miljoonien eurojen veromenetykset", Markku Hirvonen toteaa.
"Järjestelmä, jolla ostoihin liittyvät arvonlisäveron palautukset maksettaisiin esimerkiksi vain kerran vuodessa, pienentäisi hallinnollista työtä verotoimistoissa. Käännetyn arvonlisäverojärjestelmän läpivieminen EU:n komissiossa ja neuvostossa on myös läpihuutojuttu, koska järjestelmä toimii jo parissa jäsenmaassa. Asia on pikemminkin kiinni kansallisesta poliittisesta päätöksenteosta", Hirvonen sanoo.
"Toisaalta rakennusalan verovilppien torjunnassa käännetty arvonlisäverojärjestelmä ei ole kuitenkaan riittävä, sillä merkittävä osa verotappioista liittyy palkansaajien veroihin. Hallinnollisesti nopein tapa ehkäistä tätä veronkiertoa olisi saattaa aliurakointiketjut aiempaa läpinäkyvimmiksi niitä koskevan ilmoitusvelvollisuuden kautta, kuten Itävallassa tai ottaa käyttöön Hollannin mallin mukainen ketjuvastuu, mikä tarkoittaa pääurakoitsijan vastuuta aliurakoitsijoiden maksamattomista ennakonpidätyksistä", Hirvonen ehdottaa.
Kotitalousvähennyksen laajentaminen
Käännetty arvonlisäverojärjestelmä ei toimi rakennustöissä, jotka suoritetaan suoraan yksityisille kotitalouksille. Yksityishenkilöiden pientalojen rakentamiseen ja korjaamiseen liittyvää harmaata toimintaa voitaisiin saada kuitenkin läpinäkyvämmäksi kotitalousvähennystä nostamalla ja laajentamalla.
Nykyisellään maksimivähennyksen määrä on varsin pieni korjaustöiden kustannuksiin verrattuna. Kotitalousvähennys on myös samansuuruinen rakentamispalvelujen ja mm. kodinhoito- ja siivouspalvelujen välillä, vaikka teetettävät palvelut ja niihin liittyvät kustannukset poikkeavat lähtökohtaisesti toistaan. Olisikin suotavaa, että rakennustöiden kotitalousvähennykselle räätälöitäisiin omat määräykset.
Kirjoittaja toimii yrittäjänä omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith)
Lähteitä:
Bundesministerium fuer finanzen: Value added tax reform, Council of the European Union: Special VAT scheme for Austrian to combat tax fraud, Brussels, 22 November 2001. Rakennusteollisuus RT ry: Suhdannekirja 2/2003, Helsinki 2003. Tilastokeskus: Kansantalouden tilinpidon ja yritys- ja toimipaikkarekisterin tilastoja 1990-2002. Tilastokeskus: Rakentaminen ja asuminen, vuosikirja 2003, Helsinki 2003. Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti: Verohallinnon tilastoja 2001-02.
Päivitetty 23.2.2004
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi