Suhdanteet muuttavat rakenteita

Pitkään jatkuneen hitaan talouskasvun vaikutukset näkyvät myös talouden rakenteellisessa kehityksessä. Kysynnän puolella viennin osuus bruttokansantuotteesta on kääntynyt viime vuosina laskuun. Investointiaste on pysynyt alhaisena samalla, kun yksityisen kulutuksen rooli on korostunut. Myös julkisten kysyntäerien merkitys on hienokseltaan vahvistunut vähennyttyään 1990-luvun jälkipuoliskolla.

Tarjonnan puolella teollisuuden osuus on pienentynyt ja yksityisten palveluiden osuudet vahvistuneet. Talouden palveluvaltaistuminen näkyy myös työmarkkinoilla. Vuodesta 2000 vuoteen 2003 palvelualojen työllisyys kasvoi kaikkiaan runsaalla 75 000 henkilöllä samaan aikaan, kun työpaikat tuntuvasti vähenivät maataloudessa ja teollisuudessa.

Yksityisen kulutuksen ja palvelualojen korostuminen on ollut suotavaa siihen nähden, että näiden roolit ovat Suomessa pitkään olleet kovin vaatimattomia kansainvälisesti verrattuna.

Myös talouden ulkoinen tasapaino on tämänsuuntaisen rakennemuutoksen hyvin kestänyt. Viime vuoden lievästä alenemisesta huolimatta vaihtotaseen ylijäämä on Suomessa edelleen 'turhan' korkea etenkin talouden työllisyys- ja kasvuongelmiin nähden.

Työmarkkinoilla sekä työvoiman tarjonta että kysyntä supistuivat viime vuonna. Työllisyysaste on kääntynyt uudelleen nousuun, ja työttömyyden pitkään jatkunut aleneminen on likimain pysähtynyt. Työn tuottavuus on parina viime vuotena noussut ripeästi etenkin suhdannetilanne huomioon ottaen.

Kasvavaa epävarmuutta kuvaa vakituisten työsuhteiden väheneminen samalla, kun epätyypilliset työsuhteet ovat viime vuosina yleistyneet. Vuonna 2003 palkansaajien uusista työsuhteista jatkuvan kokoaikatyön osuus oli enää 34 prosenttia alennuttuaan reippaasti parina viime vuotena. Merkille pantavaa on myös pitkäaikaistyöttömyyden aleneminen sekä keskimääräisen eläköitymisiän kääntyminen nousuun.

Investointien vähäisyys on ongelma työllisyystavoitteiden näkökulmasta. Kiinteät investoinnit ovat parina viime vuotena supistuneet. Määrältään investoinnit ovat edelleen alle 1980-luvun lopun huipputason. Myös investointiaste on alentunut, ja se on nyt EU-maiden alhaisimpia. Teollisuudessa investointien alamäkeä on jatkunut jo kolmisen vuotta. Lisäksi yritysten investoinnit ovat painottuneet rationalisointi- ja korvausinvestointeihin. Laajennusinvestointien osuus on viime vuosina jäänyt vähäiseksi.

Taantuma näyttää hidastavan myös talouden teknologiavaltaistumista. Tutkimus- ja kehitysinvestointien kasvu on viime vuosina hiipunut. Korkeateknologisten alojen osuudet tuotannosta ja viennistä ovat kääntyneet laskuun.

Myös kansainvälistymisen vauhti on hidastunut. Etenkin teollisuusyritysten investoinnit Suomesta ulkomaille ovat viime vuosina vähentyneet. Samoin suomalaisten teollisuusyritysten henkilökunnan kasvu ulkomaisissa tytäryrityksissä on pysähtynyt.

Talouden kasvun hidastuminen näkyy myös kansantalouden rahoitustasapainossa. Julkisen sektorin ja etenkin valtiontalouden tasapaino on alkanut uudelleen heiketä. Kotitaloudet ovat velkaantuneet vauhdilla. Vuoden 2003 lopussa kotitalouksien pankkilainojen kanta oli yli 6 miljardia euroa suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Yritysten rahoitusasema on pysynyt reippaasti ylijäämäisenä viime vuosina.

Palkkatulojen osuus kansantuotteesta ei viime vuosina ole enää alentunut, toisin kuin 1990-luvun jälkipuoliskolla. Myös tuloerojen kasvu on vähintäänkin hidastunut suhdannetaantuman myötä, ja tämä pätee pitkälti myös alueellisiin kehityseroihin. Jopa aluekehityksen suunta on parina viime vuotena kääntynyt mm. Helsingin muuttotappioiden myötä.

Päivitetty 20.2.2004

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi