Julkaistu: 20.2.2004
Alueellinen tulontasaus on heikentynyt
Alueiden välinen tulonjako toimii edelleen Suomessa kohtalaisen hyvin suhteessa muihin EU-maihin. Maakuntien tuloerot ovat silti kasvaneet 1990-puolivälistä alkaen.
Ville Tolkki
TILASTOKESKUKSEN aluetilinpito kuvaa Suomen alueiden taloudellisia oloja ja niiden eroja. Tässä artikkelissa tarkastellaan alueellista tulonjakoa käyttäen muuttujina ensituloa ja käytettävissä olevaa tuloa sekä tuotantoa mitattuna alueellisella bruttokansantuotteella. Kaikki luvut on vertailtavuuden vuoksi jaettu alueen asukasluvulla, vaikka sitä ei erikseen mainittaisi.
Alueellinen tulonjako ei liity suoraan aluepolitiikkaan. Tässä artikkelissa alueellisella tulonjaolla tarkoitetaan tavanomaisen tulonjaon rinnakkaisvaikutusta, kun veroja maksavat kotitaloudet ja tulonsiirtoja saavat kotitaloudet sijaitsevat eri alueilla. Tarkastelun kohteena on pääasiassa kotitaloussektori. Tällöin yrityksien maksamat verot ja saamat tulonsiirrot eivät ole mukana laskelmissa. Tuloeroista puhuttaessa tarkoitetaan suhteellisia eroja, koska erot on mitattu variaatiokertoimella.
SUOMESSA ALUEELLINEN TULONJAKO toimii, koska ennen tulonjakoa (ensitulo) alueiden väliset erot ovat suuremmat kuin tulonjaon jälkeen (käytettävissä oleva tulo). Tulonjaon erät eli verot, sosiaaliturvamaksut, sosiaalietuudet ja tulonsiirrot menona sekä tulona tasaavat alueiden välisiä tuloeroja.
Oheisessa taulukossa on laskettu maakuntatasolla keskihajonta, keskiarvo ja variaatiokerroin. Variaatiokertoimen mukaan bkt:n erot ovat kaksinkertaiset verrattuna käytettävissä olevien tulojen eroihin. Ensitulon erot sijoittuvat näiden kahden väliin.
Tulon ja tuotannon hajonta maakuntatasolla vuonna 2001
bkt/as | ensitulo/as | Käytt.tulo/as | |
Keskihajonta | 5 181,30 | 2 466,00 | 1 274,60 |
Keskiarvo | 23 314,70 | 12 583,70 | 12 235,60 |
Variaatiokerroin | 0,22 | 0,17 | 0,1 |
Variaatiokerroin mittaa aineiston heterogeenisyyttä kuten tulonjakotutkimuksessa käytetty Ginikerroin. Ginikertoimen laskenta on monimutkaisempi kuin variaatiokertoimen. Siinä verrataan 45-asteen suoran ja ns. Lorenz-käyrän väliin jäävän pinta-alan suhdetta koko 45-asteen suoran alle jäävään pinta-alaan. Sen skaala on 0-1, jolloin nolla tarkoittaa että kaikki saavat yhtä paljon tuloa ja yksi että kaikki tulo on vain yhdellä tulonsaajalla. Tässä artikkelissa käytetään variaatiokerrointa, koska se sopii hyvin makroaineiston tarkasteluun sekä se on laskentateknisesti helpompi toteuttaa.
Ensitulon ja käytettävissä olevan tulon erossa näkyy hyvin alueellisen tulonjaon vaikutus. Variaatiokertoimen mukaan ensitulojen jakauma on suurempi kuin käytettävissä olevien tulojen.
ALUEELLISIEN TULOEROJEN KANSAINVÄLISESSÄ VERTAILUSSA Suomi sijoittuu keskikastiin. EU-maiden tuloerot NUTS-2 tasolla on esitetty kuviossa 1. Suomessa NUTS-2 -tason (eli suuraluetaso) variaatiokerroin on ensitulolle 0,21 ja käytettävissä olevalle tulolle 0,14. Ruotsissa vastaavat kertoimet ovat pienempiä. Kuitenkin molemmat maat sijoittuvat trendiviivan alapuolelle, eli käytettävissä olevat tulot jakautuvat tasaisemmin alueittain mitattuna kuin ensitulot suhteessa EU:n keskiarvoon.
Kuvio 1. Ensitulon ja käytettävissä olevan tulon variaatiokertoimet NUTS 2-tasolla EU-maissa vuonna 2000
Ensitulon erot Kreikassa, Ranskassa ja Espanjassa ovat samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa, mutta käytettävissä olevien tulojen erot ovat näissä maissa suuremmat kuin Suomessa. Saman ilmiön havaitsee vertailtaessa, kuinka monta maata on Suomen yläpuolella käytettävissä olevan tulon akselin suhteen ja toisaalta ensituloakselin suhteen. Käytettävissä olevan tulon suhteen Suomen yläpuolella on kymmenen maata, kun ensitulon suhteen suuremmat erot ovat ainoastaan viidessä maassa. Lisäksi suuraluetason vertailu korostaa eroja Suomessa, koska sekä ensitulon että käytettävissä olevan tulon variaatiokertoimet ovat Suomessa suuremmat suuraluetasolla kuin maakuntatasolla.
ALUEELLISET TULOEROT OVAT KASVANEET VUOSINA 1995-2001. Variaatiokertoimen eli hajonnan kehitys kolmen muuttujan suhteen (bkt, ensitulo ja käytettävissä oleva tulo) on ollut pääpiirteissään samansuuntaista vuosina 1995 - 2000. Erot kasvoivat kaikilla kolmella muuttajalla. Kuitenkin vuonna 2001 erot ovat hajautuneet. Alueiden väliset erot sekä ensitulon että käytettävissä olevan tulon mukaan supistuivat, mutta bkt:n mukaan ne kasvoivat. Tilanne muuttuu, kun työnsuhdeoptiotulot ja luovutusvoitot poistetaan tuloista, kuten kansantalouden tilinpidossa tehdään.
Kuviossa 2 kansantalouden tilinpidon kanssa yhdenmukaisesti lasketut ensitulon ja käytettävissä olevan tulon variaatiokertoimet käyttäytyvät maltillisemmin (käyrät ensit/as. io. ja K.Tulo/as.io.), kuin jos työsuhdeoptiot, luovutusvoitot ja luovutustappiot otettaisiin huomioon (käyrät Ensit/as. ja K.Tulo/as.). Erot ovat kasvaneet molempien laskutapojen mukaan. Vuoden 2001 laskua ei kuitenkaan synny kansantalouden tilinpidon kaavalla.
Kuvio 2. Bkt:n, ensitulon ja käytettävissä olevan tulon alue-erot maakuntatasolla
Aluetilinpidon kotitalouksien luvut sisältävät työsuhdeoptiotulot ja luovutusvoitot sekä -tappiot, koska nämä tulot vaikuttavat selvästi alueiden tuloihin ja edelleen alueiden tuloeroihin. Nämä edellä mainitut erät luetaan mukaan, jotta saisimme mahdollisimman oikean kuvan alueiden välisestä tulonjaosta ja tuloeroista.
Vuonna 2000 työsuhdeoptioita ja luovutusvoittoja saatiin poikkeuksellisen paljon, jolloin ne aiheuttivat piikin alueellisissa tuloeroissa. Samoin niiden väheneminen vuonna 2001 vaikutti tuloerojen supistumiseen. Bkt:n alue-eroihin työsuhdeoptioilla ei ole vaikutusta.
Prosentuaalisesti käytettävissä olevien tulojen erot ovat kasvaneet eniten vuosina 1995 - 2001. Vuonna 2001 käytettävissä olevan tulon erot maakuntien välillä olivat 42 prosenttia suuremmat kuin vuonna 1995. Samalla ajanjaksolla bkt:n ja ensitulon erot ovat kasvaneet 27 prosenttia.
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Yritysten rakenteet -yksikössä. Vuosina 2000-2003 hän kehitti Taloudelliset olot -yksikössä aluetilinpitoa vastaamaan ESA 1995:n mukaista tilinpitojärjestelmää.
Päivitetty 20.2.2004
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi