Julkaistu: 3.3.2005
Korkea arvonlisävero vie yrittäjän palkan
Kyllikki Hujanen-Hilario perusti parturikampaamon Helsingin Kallioon vuonna 1973. Nykyisin hän työskentelee saman kadun varrella yhdessä tyttärensä kanssa. Toiminimenä aikoinaan perustettu yritys on kasvanut kauneuskeskus Waveksi (www.wave.fi), jossa on kampaamopalveluiden lisäksi tarjolla meikkausta, maskeerausta sekä kasvojen kuntoutus- ja kohotus-hoitoja. Hujanen-Hilario ei erityisesti tähdännyt yrittäjäksi, mutta yrittäjän vapaus tehdä töitä ja toimia oman mielen mukaan vaikutti päätökseen perustaa oma yritys.
Alalla yrittäjänä toimimisessa ei Hujanen-Hilarion mukaan juuri ole merkitystä sukupuolella, mutta naisvaltaisuus on kieltämättä vaikuttanut siihen, millaiseksi ala on muodostunut. Alan aikaisempi heikko arvostus on noussut vasta viime aikoina, eikä alan naisyrittäjissä hänen mukaansa ole useinkaan kovin paljon bisneshenkisyyttä. Naiset ovat sopeutuneet asemaansa käsityöläisinä ja tyytyneet vähään: "Joskus 80-luvulla, kun miehiä alkoi tulla alalle, he alkoivat kutsua itseään muotoilijoiksi ja hiustaiteilijoiksi ja nostivat itsensä sillä tavalla vähän ylemmäksi kuin me tavalliset kampaajat", hän vertaa.
Alan suurimmat ongelmat eivät Hujanen-Hilarion mukaan liity kuitenkaan naisvaltaisuuteen. Tällä hetkellä suurin ongelma on hänen mielestään korkea arvonlisävero, jota asiakkaat eivät suostu hinnoissa maksamaan ja joka vie yrittäjän palkan. "En käsitä, miten arvonlisävero voi olla 22 prosenttia tällaisella alalla, jossa työ tehdään käsin eikä mitään voi tehdä varastoon ja äkkiä myydä, jolloin liikevaihto sillä karttuisi. Päivän kahdeksassa tunnissa ei voi tehdä kovin paljon ja kun siitä vielä maksat 22 prosenttia arvonlisäveroa suoraan päältä ja lopun pitäisi riittää vakuutuksiin, veroihin, vuokraan, sähköön, puhelimeen ja ainekulutukseen, ei itselle paljon jää." Arvonlisäveroon tehty prosentuaalinen alennus ei Hujanen-Hilarion mielestä ole helpottanut ainakaan pääelinkeinonaan kampaamoliikettä pitävien taloudellista tilannetta.
Lisäksi tukkukauppiaat ovat nostaneet hintojaan tuntuvasti viime vuosina. 1990-luvun alun lama laski merkittävästi myös Hujanen-Hilarion yrityksen tuottoa. Talouden hiljalleen kohentuessa tukkuporras nosti hintojaan, mitä kampaamoyrittäjä puolestaan ei voinut tehdä. "Liikkeiden kannattavuus on niistä lamavuosia edeltävistä ajoista ihan radikaalisti pudonnut. En tiedä, ehkä joku käärii rahaa, mutta sanoisin, että 95 prosenttia alan yrittäjistä vain sinnittelee, että saa laskut maksettua ja tuotua vielä ruokaakin pöytään." Alalla on myös kova kilpailu: samassa korttelissa Hujanen-Hilarion kanssa toimii seitsemän kampaamoyrittäjää.
Tuet eivät ole kestävä ratkaisu
Alan koulutusristeilyllä Tallinnassa Hujanen-Hilario tapasi ensi kerran burn outin kärsineen kampaajan - joka oli mies. "Vaikka on tiukkaa, naiset ovat tottuneet kestämään. He eivät välttämättä vaadi, että rahaa olisi tultava kovin paljon, kunhan hengissä pysytään", hän miettii. Arvonlisäveron pysyessä korkeana ja hintojen nostamisen ollessa nyt käytännössä mahdotonta naisvaltaisuuden murtuminen ei olisi alan tulevaisuudelle kuitenkaan pahitteeksi. "Toivotaan lisää suurisuisia miehiä alalle, että arvostus yhä nousee, jolloin hintojakin voidaan nostaa ja näin pärjätä."
"Yleinen alan arvostus ja sitä myöten kannattavuus on aina miehisillä aloilla parempi, ehkä pelkästään siksi, että miehet eivät suostu nälkäpalkkoihin eivätkä aliarvostukseen", hän jatkaa. Myös uusien nuorten, tasa-arvoisiksi kasvaneiden ihmisten ryhtyessä alalle tilanne on muuttumassa.
Julkiset tukitoimet eivät Hujanen-Hilarion mukaan ole kestävä ratkaisu alan ongelmiin. Yrittäjän kannalta olisi kiinnitettävä huomiota juuri yrityksen ylläpitokustannuksiin ja siten mahdollisuuksiin harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa. Myös rahallinen korvaus loma-ajalta olisi tärkeää. "Minä olen aina ollut sitä mieltä, että syön vaikka näkkileipää tai kynsiä loppuheinäkuun, mutta heinäkuun on firma kiinni. Lomaa on pidettävä, jotta jaksaa tehdä töitä talven, ettei motivaatio kärsi ja sitä myötä asiakkaat karkaa ja tulot vähene entisestään. Vaikka se onkin raskasta, kun menot ovat kuitenkin samat. Ilman kunnon lomaa ei kestä kolmeakymmentä vuotta yrittäjänä."
Kuva ja teksti: Asta Junnila
Päivitetty 3.3.2005