Julkaistu: 3.3.2005
Luoteis-Venäjä ratkoo hankalaa perintöä
Venäläisten muuttoliike Suomenkin lähialueilta on tietoista politiikkaa. Muuttotappiosta huolimatta Luoteis-Venäjällä on huomattavia taloudellisia mahdollisuuksia, joihin suomalaisyritystenkin kannattaa tarttua.
LUOTEIS-VENÄJÄN alueista Murmanskin alue, Arkangelin alue, Karjalan tasavalta ja Komin tasavalta kuuluvat Venäjän erityisen Ääri-Pohjolan tai niihin rinnastettavien alueiden poliittiseen toimintaohjelmaan. Ääri-Pohjola käsittää alueet Venäjän pohjoisimmissa osissa, Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella ja Kaukoidässä, joissa elämisen ehdot ovat äärimmäisen ankarat ja elinkustannukset korkeampia kuin muualla maassa.
- Luoteis-Venäjän federaatiopiirin hallinto-alueeseen kuuluvat Murmanskin alue, Arkangelin alue, jonka hallintoon kuuluu myös Nenetsian autonominen piirikunta, Karjalan tasavalta, Komin tasavalta, Vologdan alue, Leningradin alue, Pietari, Novgorodin alue, Pihkovan alue, ja Liettuan ja Puolan välissä sijaitseva Kaliningradin alue. Luoteis-Venäjän pinta-ala on 1 677,9 tuhatta neliökilometriä, väestömäärä 13,8 miljoonaa (vuoden 2003 lopussa) ja väestötiheys 8,4 asukasta neliökilometrillä.
Pohjoisen ohjelmaan kuuluu jo Neuvostoliiton ajoilta periytyviä erityisiä huojennuksia ja etuuksia siellä asuvalle väestölle: muun muassa korkeammat palkat kuin muualla maassa, korkeampi sosiaaliturva ja pidemmät lomat. 15 vuoden työskentelyn jälkeen pohjoisessa miehet pääsevät eläkkeelle 55-vuotiaina ja naiset 50-vuotiaina. Yrityksen on järjestettävä pohjoiseen muuttavalle asunto ja muuttajalla on oikeus entiseen asuntoonsa eteläisimmissä osissa maata. Näissä ääriolosuhteissa toimivat yritykset saavat myös verohuojennuksia, jos ne investoivat alueelle.
Pohjoiset alueet ovat rikkaita luonnonvaroiltaan, mutta ilmastollisilta olosuhteiltaan ankaria. Neuvostovallan aikana luonnonrikkauksia alettiin laajemmin hyödyntää ja pohjoisia alueita teollistaa. Toisen maailmansodan aikana myös strategisesti tärkeää teollisuutta siirrettiin Uralille. Vielä pitkälle 1970-luvulle pohjoisten alueiden teollistamista ja niiden öljy-, kaasu-, hiili-, kulta-, värimetalli- yms. rikkauksien käyttöönottoa pidettiin yhtenä Neuvostoliiton politiikan tärkeimmistä prioriteeteista. Ja kun esimerkiksi kuljetuskustannukset olivat "ilmaisia" tehdaskombinaatti saattoi sijaita vaikka 4 000 kilometrin päässä tärkeistä raaka-ainelähteistään. Eräs ongelma näiden yhdyskuntien synnyttämisessä oli myös se, että monet niistä elivät vain yhden teollisuusyrityksen varassa.
Venäjän muututtua markkinatalousjärjestelmää kohti pyrkiväksi maaksi monet pohjoisen tuotantolaitokset muuttuivat kannattamattomiksi. Syntyi ongelma: mitä tehdä väestölle, joka elää näiden tuotantolaitosten varassa. Oli esimerkiksi mahdotonta lopettaa tehtaan tuotantoa, jos kokonainen monituhatpäinen yhteisö olisi jäänyt työttömäksi ja tyhjän päälle.
Pohjoisen ongelmaan on haettu ratkaisua siten, että ns. ei-tuottamatonta väestöä kannustetaan muuttamaan pois pohjoisilta alueilta. Poismuuttaville annetaan tukea ja rakennetaan asuntoja läntiselle ja eteläisemmälle Venäjälle. Muun muassa Maailmanpankki on antanut Venäjälle ohjelman toteuttamiseen lainaa. Muuttajien joukossa prioriteettiasemassa ovat eläkeläiset, invalidit ja perheet, joissa on invalidilapsia. Toisaalta siis pohjoisessa asuvia tuetaan, ja toisaalta pyritään kannustamaan sieltä poismuuttoa.
Pohjoisilta alueilta onkin muuttanut runsaasti väestöä muualle Venäjälle, pääosin Länsi-Venäjälle ja eteläisimmille alueille. Esimerkiksi vuonna 2003 Komin muuttotappio oli 5 990 asukasta, Arkangelin 5 230 asukasta ja Murmanskin 6 200 asukasta.
Kasvua vielä 1980-luvun lopulla
Vuosien 1989 ja 2002 väestölaskentojen välisenä aikana Luoteis-Venäjän väestö on vähentynyt 1,3 miljoonalla hengellä. Vuoden 1979 väestölaskennasta vuoden 1989 väestölaskentaan väestö lisääntyi alueella 15,2 miljoonaan, mutta oli laskenut 14 miljoonaan vuoden 2002 väestölaskennan mukaan. Vuoden 2003 lopussa väestön määrä oli enää 13,8 miljoonaa. Vuosien 1989-2002 aikana väestö lisääntyi Luoteis-Venäjän alueella vain Kaliningradin alueella ja Leningradin alueella, jotka ovat olleet muuttovoittoalueita.
Luoteis-Venäjän alueella kuolleisuus ylittää syntyvyyden kuten yleensäkin muuallakin Venäjällä. Väestö siis vähenee luonnollistakin tietä, mutta myös alueilta pois muutto on ollut huomattavaa. Vuosien 1995-2003 aikana muuttotappioisia alueita suhteessa väestömäärään ovat olleet Komi, Arkangelin alue ja Murmanskin alue. Karjalan tasavalta on pysynyt hiukan muuttovoittoisena, Kaliningradin alueelle ja Leningradin alueelle on muuttanut runsaasti väestöä. Myös Vologdan alue, Novgorodin alue ja Pihkovan alue ovat muuttovoittoisia, sekä myös Pietari.
Väestö Luoteis-Venäjällä väestölaskentojen mukaan 1970-2002, 1 000 henkeä
| 1970 | 1979 | 1989 | 2002 | Muutos 1989-2002 |
|
| Venäjä, milj. | 129 941 | 137 410 | 147 022 | 145 167 | -1 855 |
| Luoteis-Venäjä, yhteensä | 12 850 | 14 059 | 15 237 | 13 975 | -1 262 |
| Karjalan tasavalta | 711 | 732 | 790 | 716 | -74 |
| Komin tasavalta | 967 | 1 110 | 1 251 | 1 019 | -232 |
| Arkangelin alue | 1 394 | 1 466 | 1 570 | 1 337 | -233 |
| ml. Nenetsian autonominen piirik. | 40 | 47 | 54 | 42 | -12 |
| Vologdan alue | 1 294 | 1 310 | 1 349 | 1 270 | -79 |
| Kaliningradin alue | 730 | 808 | 871 | 955 | 84 |
| Leningradin alue | 1 341 | 1 513 | 1 654 | 1 669 | 15 |
| Murmanskin alue | 801 | 978 | 1 165 | 893 | -272 |
| Novgorodin alue | 720 | 722 | 751 | 694 | -57 |
| Pihkovan alue | 878 | 851 | 845 | 761 | -84 |
| Pietari | 4 014 | 4 569 | 4 991 | 4 661 | -330 |
| Lähde: Regiony Severo-Zapanogo federal´nogo okruga (2004). | |||||
Luoteis-Venäjän osuus Venäjän kokonaistuotannosta eräillä aloilla vuonna 2003, %
Lähde: Regiony Severo-Zapanogo federal´nogo okruga (2004). *2002
Perinteiset alat vahvistuneet
Luoteis-Venäjä on pinta-alaltaan Venäjän pinta-alasta noin kymmenesosa, ja myös noin kymmenesosa Venäjän väestöstä asuu alueella. Venäjän bruttokansantuotteesta alue tuottaa väestömääräänsä vastaavan osuuden eli noin kymmenesosan. Vuosien 1998-2002 aikana alueen bruttokansantuote kasvoi 35 prosenttia. Venäjän teollisuustuotannosta alue tuottaa myös 10 prosenttia. Alue on huomattava rautamalmin, teräksen, raakapuun ja sahatavaran tuottaja.
Paperin ja kartongin tuotannossa alue on Venäjän ehdoton ykkönen. Elintarviketuotannossa kalan tuotanto on huomattavaa, 40 prosenttia koko maan tuotannosta.
Kiinteistä investoinneista alue on viime vuosina saanut jonkin verran yli oman osuutensa, noin 12 prosenttia investoinneista.
Luoteis-Venäjää, varsinkin sen pohjoisimpia alueita, voi luonnehtia energian, kaivannaisten ja metsäteollisuuden tuotteiden tuottajaksi. Pietari talousalueena on jo oma, erillinen lukunsa. Luoteis-Venäjän perinteiset tuotannon alat näyttävät vahvistuneen viime vuosina.
Inhimillisen kehityksen häntäpäässä
YK:n UNDP:n kehitysohjelman Moskovan toimiston tekemän Venäjän inhimillisen kehityksen raportin 2004 mukaan Luoteis-Venäjän alueet sijoittuvat 73 alueen joukossa listan keskivaiheille ja häntäpäähän. Ainoastaan Pietari sijoittuu listassa korkealle, neljänneksi.
Myös Komi ja Vologda sijoittuvat hyvin, sijoille 13. ja 20. Komin ja Vologdan sijoitukseen vaikuttaa niiden Venäjän keskimäärää korkeampi bruttokansantuote henkeä kohden, mutta niiden sijoitusta laskee alhaisempi elinajanodote.
Koko Luoteis-Venäjällä elinajanodote on alhainen verrattuna muihin alueisiin. Alueiden bruttokansantuotteen henkeä kohden voi sanoa olevan Venäjän mittakaavassa keskitasoa. Korkein bruttokansantuote Venäjällä on Tjumenin alueella, 30 470 dollaria ostovoimakorjattuna, ja matalin Tuvan tasavallassa, 2 244 dollaria henkeä kohden.
Luoteis-Venäjän inhimillisen kehityksen aste 2001
| Ostovoima- korjattu alue-bkt/asukas, USD |
Elinajan- odote |
Koulutus- indeksi |
Inhimillisen kehityksen indeksi |
Sijoitus (Venäjän 73 alueen joukossa) |
|
| Venäjä | 7 438 | 65,29 | 0,893 | 0,761 | - |
| Moskova | 17 454 | 67,40 | 0,998 | 0,855 | 1 |
| Pietari | 7 015 | 66,19 | 0,952 | 0,783 | 4 |
| Komin tasavalta | 8 913 | 64,79 | 0,872 | 0,762 | 13 |
| Vologdan alue | 7 769 | 64,37 | 0,875 | 0,752 | 20 |
| Murmanskin alue | 5 526 | 65,87 | 0,874 | 0,742 | 31 |
| Arkangelin alue | 5 791 | 63,87 | 0,871 | 0,732 | 42 |
| Karjalan tasavalta | 5 912 | 62,96 | 0,878 | 0,731 | 45 |
| Novgorodin alue | 5 885 | 62,32 | 0,879 | 0,727 | 52 |
| Leningradin alue | 6 914 | 61,99 | 0,843 | 0,722 | 61 |
| Kaliningradin alue | 4 655 | 63,00 | 0,879 | 0,718 | 65 |
| Pihkovan alue | 4 524 | 61,58 | 0,875 | 0,707 | 71 |
| Lähde: UNDP. Human Development Report Russian Federation 2004. | |||||
Paljon kehityspotentiaalia
Vaikka ongelmia Suomen itäisillä naapurialueilla näyttää riittävän omiksi tarpeiksi, ETLA:n raporttien mukaan kuitenkin Luoteis-Venäjällä on kehityspotentiaalia monella alalla (mm. metsäklusteri, öljy, kaasu, terästeollisuus, ICT Pietarissa ), ja tulevaisuudessa alue voi kehittyä nopeammin kuin muu Venäjä. Luoteis-Venäjän tulevaa kehitystä tulevat edistämään muun muassa alueen läheisyys EU:hun, rajat ylittävä liiketoiminta, alueen logistinen asema, koulutuksen ja tutkimuksen potentiaali sekä sen luonnonvarojen hyödynnettävyys.
Suomalaisten yritysten suorista sijoituksista Venäjälle suurin osa tehdään Luoteis-Venäjälle. Suomalaisella metsäteollisuudella on useita investointikohteita alueella, ja metsäteollisuutemme on riippuvainen alueelta Suomeen tuotavasta raakapuusta. Suomalainen elintarviketeollisuus on investoinut muun muassa Pietariin. Pohjoismaiset tele-operaattorit ovat johtavassa asemassa Luoteis-Venäjällä ja kännyköitä myydään yhä kiihtyvään tahtiin. Karelinformin uutisen mukaan Suomi oli suurin ulkomainen sijoittaja viime vuonna Karjalan tasavallassa 17 sijoittajamaan joukossa, 9 miljoonan dollarin investoinneilla.
Irene Skog
Lähteet: www.etla.fi
Regiony Severo-Zapanogo federal´nogo okruga. Sotsial´no-ekonomitšeskie pokazateli. Statistitšeskij sbornik (2004): Territorial´nyj organ Federal´noj slubyžgosudarstvennoj statistiki po Respublike Karelija, Petrozavodsk.
Tšislennost i migratsija naselenija Rossijskoj Federatsii v 2003 godu (2004): Federal'naja služba gosudarstvennoj statistiki, Moskva.
UNDP. Human Development Report Russian Federation 2004. Towards a Knowledge-based Society, Moscow 2004.
Päivitetty 3.3.2005