Julkaistu: 3.3.2005
Ovatko NAISYRITTÄJÄT eri maata?
Miesten ja naisten yrityksissä on eroja, mutta ne liittyvät pikemminkin erilaisiin toimialoihin, joilla naiset ja miehet yrittävät. Naisyrittäjille puuhataan julkista tukea ja neuvontaa, tärkeämpää olisi kuitenkin parantaa yritysten toimintaympäristöä.
Pekka Lith
Lähes 30 prosenttia yrityksistämme on naisten omistamia. Naisyritysten osuus yrityskannasta on kohonnut etenkin 1990-luvun puolen välistä lukien. Tämä perustuu tilastoihin, joissa on selvitetty vuosina 1996-99 aloittaneiden noin 100 000 yrityksen omistajuutta sukupuolen mukaan verohallinnon tietoihin ja Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteritietoihin pohjautuen (Taulukko 1).
Taulukko 1. Vuosina 1996-99 toimintansa aloittaneet naisyritykset
| lkm | Osuus kaikista yrityksistä, % |
|
| 1996 | 7 477 | 26,8 |
| 1997 | 7 481 | 28,7 |
| 1998 | 8 026 | 28,5 |
| 1999 | 7 449 | 30,7 |
| Lähde: Verohallinto ja PRH:n kaupparekisteri. | ||
Naisyritysten kokonaismäärästä ei ole tarkkoja tietoja. Se voi nousta jopa 65 000 yritykseen, jos naisyritysten osuus vuosina 1996-99 toimintansa aloittaneista yrityksistä vastaisi naisten yritysten osuutta Suomen kaikista yrityksistä Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:n tuoreimpien vuoden 2003 tilastojen mukaan.
Tuo arvio naisyritysten kokonaismäärästä voi olla kuitenkin optimistinen. Vanhoista yrityksistä naisten osuus lienee pienempi kuin nuorista yrityksistä. Naisten yritysten osuutta kasvattaa kuitenkin se, että yrityskannan painopistealue on alle 10 vuotta toimineissa yrityksissä. YTR:n mukaan jo viiden toimintavuoden päästä uusista yrityksistä enää noin puolet on elossa.
Naisten yritysten määrää lisää edelleen se, että myös sukupuoleltaan määrittelemättömissä miesten ja naisten yhdessä omistamissa yhtiömuotoisissa yrityksissä nainen tai naiset toimivat yrittäjinä. Kaikista esimerkkivuosina 1996-99 aloittaneista yrityksistä näitä sukupuoleltaan määrittelemättömiä sekaomisteisia yrityksiä on kymmenesosa.
Naiset eivät yhtiöitä toimintaansa
Kolme neljäsosaa naisten yrityksistä on pieniä toiminimimuotoisia yrityksiä. Osakeyhtiömuotoisten yritysten osuus jää alle viidennekseen naisten yrityksistä. YTR:n tilastojen mukaan toiminimiä oli vuonna 2003 Suomen yrityksistä ainoastaan 40 prosenttia, joten naisten yritykset poikkeavat yhtiömuodoltaan selvästi kaikista yrityksistämme.
1990-luvulla toteutunut kehitys on johtanut siihen, että toiminimimuotoisten yritysten suosio on lisääntynyt naisyrittäjien keskuudessa entisestään (Taulukko 2). Osakeyhtiöiden suosio on pienentynyt, mikä johtuu ilmeisesti korotetuista osakepääomavaatimuksista uusissa perustettavissa osakeyhtiöissä vuonna 1997 voimaan tulleen osakeyhtiölain uudistuksen myötä.
Taulukko 2. Vuosina 1996-99 toimintansa aloittaneet naisyritykset yritysmuodon ja aloittamisvuoden mukaan, prosenttia yrityksistä
| Toiminimet, % | Osakeyhtiöt, % | Henkilöyhtiöt, % | Osuuskunnat, % | |
| 1996 | 74,1 | 22,1 | 3,7 | 0,1 |
| 1997 | 75,5 | 20,4 | 3,7 | 0,4 |
| 1998 | 76,7 | 19,1 | 3,8 | 0,4 |
| 1999 | 83,1 | 11,1 | 5,4 | 0,4 |
| Lähde: Verohallinto ja PRH:n kaupparekisteri. | ||||
Osakeyhtiöiden määrän supistuminen näkyi selvästi vasta vuonna 1999, sillä aluksi yrittäjillä oli mahdollisuus ostaa vanhalla osakepääomalla varustettuja yrityksiä käyttöönsä markkinoilta. Myös henkilöyhtiöiden, joita ovat kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt, määrä on lisääntynyt naisyrittäjien keskuudessa 1990-luvun lopulta lukien.
Naiset toimivat palvelualoilla
Vuosina 1996-99 aloittaneista naisten yrityksistä 63 prosenttia on toiminut palvelualoilla, runsas viidennes kaupassa, 10 prosenttia jalostusaloilla ja loput maa- ja metsätaloudessa.
Palvelualoilla naisten toimialoja ovat sosiaali- ja terveyspalvelut, liike-elämän palvelut ja erilaiset henkilökohtaiset palvelut, joita ovat muun muassa parturit, kampaamot ja kauneushoitolat ja liikuntapalveluja tarjoavat yritykset (Kuvio 1).
Kuvio 1. Vuosina 1996 - 99 toimintansa aloittaneet naisyritykset päätoimialoittain
Viime vuosina naisten yritysten määrän kasvu on ollut suurta etenkin sosiaalipalveluissa, mikä on tulosta kuntien ostopalvelutoiminnan määrän kasvusta. Liike-elämän palveluissa naisten yritykset ovat hyvin edustettuina taloushallinnon palveluja toisille yrityksille tuottavien tilitoimistojen osalta. Ravitsemisalalla naiset pitävät pieniä ruokapaikkoja ja kahviloita.
Harvemmin työnantajina
Kun tarkastellaan vuosina 1996-99 aloittaneiden ja vuonna 2003 yhä toimineiden naisten yritysten henkilöstörakennetta, havaitaan että ainakin 64 prosenttia yrityksistä on yksinyrittäjien omistamia.
Palkansaajia oli runsaalla kolmasosalla yrityksiä. Myös osa korkeintaan yhden työntekijän yhtiömuotoisista yrityksistä on niitä, joissa yrityksen ainoa "palkansaaja" onkin yrittäjä itse (Taulukko 3).
Taulukko 3. Vuosina 1996-99 toimintansa aloittaneet naisyritykset palkansaajien määrän mukaan vuonna 2003, prosenttia yrityksistä ja palkansaajista.
| Yrityksen kokoluokka, palkansaajia |
Osuus yrityksistä, % |
Osuus palkansaajista, % |
| Ei palkansaajia | 63,6 | 0,0 |
| 0,1-2 palkansaajaa | 18,7 | 11,3 |
| 3-9 palkansaajaa | 13,0 | 31,7 |
| 10-49 palkansaajaa | 4,4 | 37,3 |
| Yli 50 palkansaajaa | 0,3 | 19,7 |
| Lähde: Verohallinto ja PRH:n kaupparekisteri. | ||
Naisten yritykset keskittyvät asutuskeskuksiin
Alueittain tarkasteltuna vuosina 1996-99 aloittaneista naisten yrityksistä noin 31 sijaitsee Uudellamaalla, mikä on hieman enemmän kuin Uudenmaan osuus on kaikista yrityksistä. Pelkästään pääkaupunkiseudun neljän kaupungin osuus esimerkkivuosina perustetuista naisten yrityksistä on vajaa neljännes. Tosin yritysten määrän kasvu on ollut nopeinta Satakunnassa, Kanta-Hämeessä ja Ahvenanmaalla.
Jos naisten yrityksiä katsotaan toimialoittain, poikkeavat maakunnat toisistaan. Palvelualojen, kuten liike-elämän palvelujen, sosiaali- ja terveyspalvelujen ja ravitsemispalvelujen merkitys on suuri Uudellamaalla, Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa ja Varsinais-Suomessa. Kaupan yritysten osuus on keskimääräistä suurempi Ahvenanmaalla, Satakunnassa ja Pohjanmaalla.
Jalostusalojen yrityksiä, joita on naisten yrityksissä tuntuvasti vähemmän kuin muiden toimialojen yrityksiä, on suhteellisesti eniten Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Päijät-Hämeessä. Jalostusalojen yritykset ovat usein pienyrityksiä, jotka valmistavat muotoiltuja tuotteita käsityönä tai käsin ohjattuja koneita apuna käyttäen.
Onko yrittäjän sukupuolella väliä?
Naisten elinkeinotoiminta on noussut 2000-luvulla tutkimuksen kohteeksi. Taustalla on ollut naisten jokseenkin pieni osuus yrittäjäkunnasta sekä naiset ja miesten yritysten erilainen profiili yrityskoossa, toimialassa, yrittäjän tulotasossa ja sitä kautta sosiaaliturvassa. Naisten vaatimaton asema yrityselämässä on osaltaan estänyt naisia myös nousemasta elinkeinoelämän järjestöjen johtotehtäviin.
Tosin yrittäjyyden sukupuolijakoihin kriittisesti suhtautuvat toteavat, että mies- ja naisyrittäjät tai yrittäjiksi aikovat törmäävät samanlaisiin hankaluuksiin ainakin samoilla toimialoilla toimiessaan. Voimavarojen suuntaaminen sukupuolten välisiin jakoihin vain hämärtää yrittäjyyden kokonaiskuvaa ja vie huomion toisaalle yrittäjyyden edistämistä koskevista pääasiasioista.
Missä nais- ja miesyrittäjät poikkeavat toisistaan?
Sukupuolten välisten yhteiskunnallisten jakojen ulkopuolelle ei päästä helposti yritystoiminnassakaan, sillä naisyrittäjät ja naisten yritykset toimivat eri toimialoilla kuin heidän miespuoliset kollegansa. Syynä ovat kulttuurilliset ja kasvatukselliset taustatekijät, jotka vaikuttavat yhä naisten koulutuksellisiin ja ammatillisiin valintoihin ja sitä kautta yrittäjyyteen.
Naispuoliset yrittäjät työllistyvät miehiä enemmän muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Naisten maailmaa ovat perinteisesti myös kampaamot ja kauneussalongit, kahvilat ja pienet ruokapaikat, tekstiilien ja vaatteiden valmistus sekä kauppa. Sukupuoliin liitettävät ammatilliset erot voivat muuttua ajan mittaan, mutta muutosvauhti lienee melko hidasta.
Naisyrittäjien toiminta rakentuu usein yksinyrittäjän ammattitaidon varaan, sillä naisilla on harvemmin palkattua työvoimaa kuin miehillä. Naisyritysten joukosta löytyy myös vähemmän kasvuyrityksiä kuin yrityskentältä keskimäärin. Naisyritysten osuus vuosina 1996-99 aloittaneista kasvuyrityksistä (14 %) on puolta pienempi kuin naisten yritysten osuus on kaikista tuolloin aloittaneista yrityksistä (29 %).
Edellä mainittu ei tarkoita sitä, että naisyrittäjät olisivat lähtökohtaisesti vähemmän kasvuhaluisia kuin miehet, sillä muun muassa Ruotsissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että samoilla toimialoilla ja liikevaihdoltaan samankokoisissa yrityksissä toimiessaan nais- ja miesyrittäjien kasvuhaluissa ei ole havaittavissa sanottavia eroja. Erot johtuvat pikemminkin naisten ja miesten yritysten erilaisista toimialoista ja markkinaympäristöistä.
Kuinka naisten yrittäjyyttä voidaan edistää?
Mitä voidaan tehdä, jos naisten heikko yrittäjäaktiivisuus ja naisyritysten vähäinen kasvuhalukkuus ei johdukaan suoraan sukupuolesta vaan koulutuksellisista valinnoista ja sitä kautta naiset työllistyvät toimialoilla, joissa yrittäjyyden mahdollisuudet ja yritysten toimintaympäristö ovat epäsuotuisammat kuin miehillä?
On vaikutettava joko naisten ammatillisiin valintoihin, ja on pyrittävä muuttamaan naisvaltaisilla toimialoilla toimivien yritysten toimintaympäristöä yrittäjyyttä tähänastista paremmin kannustavaksi.
15 viime vuoden aikana terveys- ja erityisesti sosiaalipalvelut ovat olleet yksi nopeimmin kasvaneista toimialoista. Sosiaalipalvelun yrityksistä, jotka tuottavat muun muassa vanhusten asumis- ja palvelukotipalvelua, kotipalvelua ja lasten päivähoitoa, 90 prosenttia on naisten omistuksessa. Pääosa palveluista tuotetaan kuitenkin kuntien toimesta ja alan tuotoksesta yrityssektorin osuus on vain 10 prosenttia.
Nopein tapa kasvattaa naisten yritysten määrää ja osuutta vaikkapa 40 prosenttiin kaikista yrityksistä, olisi kuntien palvelutuotannon avaaminen enemmän kilpailulle ei-viranomaisluonteissa sosiaalipalveluissa. Sama koskee terveydenhuoltoa taikka koulujen, oppilaitosten ja muiden laitosten ruokahuoltoa ja siivousta, joissa naisten osuus työllisyydestä on merkittävä.
Avaaminen kilpailulle ei tarkoita kuitenkaan peruspalvelujen yksityistämistä tai kokonaan ulkoistamista, sillä palvelutuotannon rahoitus- ja valvontavastuu jäävät edelleen kunnan viranomaisille. Ruotsissa on todettu, että julkisen palvelutuotannon monopoliasema monien hyvinvointipalvelujen tuotannossa on estänyt tehokkaasti naisyritysten määrän ja koon kasvua.
Niissä Ruotsin kunnissa, joissa enemmän kuin 10 prosenttia kunnallisesti rahoitetusta toiminnasta on yksityistä palvelutuotantoa, on kaksinkertainen määrä naisyrittäjiä kuin kunnissa, joissa palvelutuotantoa ei ole kilpailutettu samassa mitassa. Yksityisen palvelutuotannon laajentaminen kunnissa on kuitenkin meillä mitä suuressa määrin poliittisesti arkaluonteinen asia.
Parhaassa tapauksessahan kunnallisen palvelutuotannon avaamisessa markkinoille on kyse yksityisen ja julkisen sektorin voimavarojen yhdistämistä siten, että voidaan tuottaa aiempaa kansalaisille parempia palveluja ja tehostaa verovarojen käyttöä. Yksityinen palvelutuotanto voi nostaa tuottavuutta, mutta toiminnan tehostuessa se voi lisätä lyhyellä aikavälillä myös työttömyyttä naisvaltaisilla aloilla.
Arvonlisäveron alennukset
Naisten yrityksiä on paljon sellaisilla yksityisille kotitalouksille lopputuotepalveluja tuottavilla toimialoilla, joissa korkea 22 prosentin arvonlisäverokanta näyttäytyy todellisena lisäkustannuksena ja kilpailuhaittana kuten laaja-alaisena harmaana taloutena. Näitä aloja ovat muiden muassa parturi- ja kampaamoala ja ruokamyyntiin keskittyneet pienet kahvilat ja ravintolat.
Arvonlisäveron alentaminen parantaisi em. toimialojen kilpailuedellytyksiä, sillä esimerkiksi parturi- ja kampaamoalan erityispiirteisiin kuuluu, että palvelu- ja tavarahankintoihin liittyvät vähennyskelpoiset arvonlisäverot ovat pieniä myyntiin sisältyviin veroihin verrattuina. Pienet ruokapaikat kilpailevat puolestaan kauppojen lämminruokamyynnin kanssa, joissa myynnin arvonlisävero on 17 prosenttia.
Kotitalousvähennyksen laajennus
Työelämää kartoittavissa tutkimuksissa on todettu, että monet naiset elävät uran ja perheen ristipaineessa, sillä työssäkäyvät naiset hoitavat edelleen pääosan kotitöistä ja lastenhoidosta. Tämä voi vähentää lahjakkaiden naisten yrittämishaluja ja -mahdollisuuksia. Perheiden ja naisten arkiaskareita voidaan helpottaa lisäämällä vaihtoehtoja ja joustavuutta kodin- ja lastenhoitoon.
Yksi tapa olisi nostaa verotuksessa kotitalousvähennyksen sekä sen vähennyksen enimmäismäärää, joka saadaan kotiin palkatun työntekijän palkoista ja palkan sivukuluista. Näiden toimenpiteiden avulla ei pelkästään kevennetä naispuolisten yrittäjien taakkaa, vaan luodaan samalla uutta kasvupohjaa toimialalle, jossa pääosa yrittäjistä on naisia!
Tuilla ja neuvontapalveluilla ei luoda markkinoita
Entä sitten ne yleiset ja usein toki toimivat keinot: tuet ja neuvonta?
Ruotsissa lähes 40 prosenttia aloittavista naisyrityksistä on saanut rahoitustukea ja miesten yrityksistä vain runsas viidennes, mutta silti naisyrittäjien määrä on ollut jatkuvasti laskusuunnassa! Väärin kohdennetut toimenpiteet eivät myöskään lisää kilpailuneutraliteettia. Miten esimerkiksi kohdellaan niitä yrityksiä, joissa naiset ja miehet toimivat yhdessä yrittäjinä?
Yritystukia nostamalla tai uusia tukimuotoja naisyrittäjille räätälöimällä taikka naisyrityskeskuksia ja neuvontapalveluja perustamalla kasvatetaan helposti vain julkisia menoja, mutta ei voida pysyvästi nostaa naisten yrittäjyysaktiviteettia ja yritysten määrää. Tärkeämpää olisi parantaa yritysten yleistä toimintaympäristöä.
Artikkelissa esitetyt mielipiteet yritystoiminnan edistämisestä ovat kirjoittajan omia. Kirjoittaja toimii yrittäjä omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith)
Lähteet:
Dahlman, Carolin: Kvinnors företagande, Svensk Näringsliv, Stockholm 2004. Fölster, Stefan ja Winker, Göran: Allt färre kvinnliga företagare, Svensk Näringsliv, Stockholm 2004.
Petäjäniemi, Tuulikki: Yrittäjyysasenteista ja yrittämisen faktoista naisten ja miesten mitoin, Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn Naiset ja Yrittäjyys -seminaari 15/09/1997.
Veikkola, Eeva-Sisko: Onko huipulla tyyntynyt, Tilastokeskus, Työmarkkinat 12/1999, Helsinki 1999.
Winker, Göran: Fina flickor startar inte företag, Svensk Näringsliv, Stockholm 2003.
Päivitetty 3.3.2005