EU-jäsenyys uudisti tilastoja

Merkittävin EU-jäsenyyden tuoma muutos tilastoalan toimintaympäristössä on ollut ylikansallisen tilastolainsäädännön roolin korostuminen. Toinen tuntuva muutos on ollut tilastotiedon merkityksen lisääntyminen niin markkinoiden kuin politiikan päätöksenteossa. Näiden vauhdittamana tilastoala on EU-integraation myötä käynyt läpi poikkeuksellisen merkittävän uudistusvaiheen.

Ennen EU-jäsenyyttä vain kourallinen kansallisia lakeja ja muutama kansainvälinen sopimus ohjeistivat kansallisten tilastovirastojen toimintaa. Nyt on voimassa parisen sataa EU:n parlamentin ja neuvoston tilastoasetusta ja lukuisa joukko komission asetuksia, joiden avulla pyritään harmonisoimaan eri tilastojen laadintamenetelmiä ja jakelua varsin yksityiskohtaisellakin tasolla.

Varovaisestikin arvioiden 70-90 prosenttia Tilastokeskuksen toiminnasta on sidoksissa Euroopan unioniin. Tämä ei tarkoita sitä, että mahdollisuus palvella kotimaisia asiakkaitamme olisi vähentynyt. Tiivis kansainvälinen yhteistyö ja verkottuminen ovat antaneet virikkeitä tilastojen kehitystyölle, joka varmasti hyödyttää myös kotimaisia asiakkaitamme.

EU ei voi toimia ilman harmonisoituja virallisia tilastoja. Tietoja tarvitaan politiikan tavoitteiden asettamiseen, toimenpiteiden mitoitukseen ja politiikan vaikuttavuuden seuraamiseen. Myös politiikan läpinäkyvyys on pitkälti tilastojen varassa. Talous- ja rahaliitto, vakaus- ja kasvusopimus, Lissabonin tavoitteiden seuranta, rakennerahastot, yhteinen maatalouspolitiikka - kaikki edellyttävät yksityiskohtaisia ja luotettavia tilastotietoja.

Esimerkiksi yhteisen rahapolitiikan edellyttämiä tilastoja lähdettiin 1990-luvun loppupuolella kehittämään silloisen Euroopan rahainstituutin EMI:n pääjohtaja Alexandre Lamfalussy'n evästyksellä, että "mikään ei ole tärkeämpää rahapolitiikan harjoittamiselle kuin hyvät tilastot".

Markkinoilla yleisesti epäiltiin Euroopan keskuspankin käytössä olevan tilastoarsenaalin riittävyyttä. Melko pian epäilyt kuitenkin vähenivät ja tunnustusta tilastojen kehittymisestä on tullut sekä Euroopan keskuspankilta, että muilta käyttäjiltä.

Tilastojen kehitystyö on edennyt vaiheittain integraation syvenemisen tahdissa. Tietojen ajantasaisuus ja kansainvälinen vertailukelpoisuus ovat parantuneet. Tilastojen määrä on lisääntynyt, kun uusia ilmiöitä on tullut tilastokuvauksen piiriin. Jakelukanavat ovat monipuolistuneet, ja maksuttomat verkkopalvelut ovat parantaneet tilastojen saatavuutta. Tilastovirastojen verkkopalveluista on tullut tärkeä osa 'e-government'-kokonaisuutta.

Hyvien käytäntöjen omaksuminen on yhdenmukaistanut paitsi tilastoja myös tilastovirastojen toimintaperiaatteita. Johtamista, laadun arviointia ja seurantaa on kehitetty. Uusia tilastomenetelmiä ja uutta teknologiaa on otettu käyttöön. Prosessien läpimenoajat tilastotuotannossa ovat yleisesti nopeutuneet. Rekisteriaineistojen hyödyntäminen yhä useammissa maissa ja sähköinen tiedonkeruu ovat hillinneet tiedonantorasituksen kasvua.

Ainakin toistaiseksi EU-instituutioiden tietotarpeet ovat jatkuvasti vain kasvaneet. Nämä tarpeet on kyetty tyydyttämään pitkälti tilastotuotannon tehokkuutta ja tuottavuutta nostamalla. Viime aikoina tilastoalalla on alettu keskustella myös ns. negatiivisesta priorisoinnista eli vähemmän tärkeiden tilastojen lakkauttamismahdollisuuksista. Tämän toivotaan ennen pitkää tuovan lisäresursseja uusiin kehittämiskohteisiin.

Vaikka EU-politiikan tietotarpeet ovat ohjanneet tilastojen kehittämistyötä, muiden asiakkaiden tietotarpeita ei ole unohdettu. Tästä on esimerkkinä Tilastokeskuksen viime vuosien mittava panostus asiakassuhteiden kehittämiseen. Niukat resurssit edellyttävät, että samalla palvelutarjonnalla kyetään tyydyttämään mahdollisimman laajaa asiakaskuntaa.

Monet edellä kuvatuista kehityshankkeista olisivat toteutuneet myös ilman EU-jäsenyyttä. Vaihtoehtoinen kehitysura puuttuu, joten jäsenyyden vaikutuksia on mahdoton arvioida sen paremmin tilastoalalla kuin yleisemmällä talouden ja yhteiskunnan tasolla.

Kansainvälistyminen ja tiivis verkottuminen ovat eurooppalaisen tilastokulttuurin vahvuuksia. Näiltä osin tilastoalalla on edetty jopa nopeammin ja pitemmälle kuin yhteiskunnassa yleensä.

Tilastojen kehittäminen yhteistyössä asiakkaiden kanssa edellyttää tarkkoja pelisääntöjä ja tilastovirastojen itsenäisyyden vaalimista. Parhaillaan valmistellaankin koko Euroopan tilastojärjestelmää koskevaa uutta käyttäytymiskoodistoa.

Heli Jeskanen-Sundström
Tilastokeskuksen pääjohtaja

Päivitetty 3.3.2005