Vapaus kiehtoo, vastuu palkitsee

Karjaalainen Mia Lönnroth osti joitakin vuosia sitten Ruotsista hevosen, joka vaati aikaisemmasta erilaista ruokintaa. Suomessa tarjolla olleet palvelut osoittautuivat kuitenkin riittämättömiksi ja huonoiksi. Syntyi idea Stablebuddystä (www.stablebuddy.fi), yhtiöstä, joka tarjoaa hevosen pitoa ja hevosurheilua helpottavia palveluja ammattilais- ja harrastehevosomistajille.

Yrityksen laajaan valikoimaan kuuluvat muun muassa hevosrehut, heinät, kuivikkeet, ruokintaohjelmapalvelut sekä hevosenhoidossa tarvittavat hoitotuotteet. "Epäröin silloin alussa, että miten voi olla mahdollista, ettei kukaan ole vielä toteuttanut tällaista konseptia, siinä täytyy olla joku huono puoli", Mia Lönnroth nauraa. Osakeyhtiömuotoinen yritys perustettiin joulukuussa 2002, ja asiakaskunta on karttunut hyvin. Mainontaa ja markkinointia yritys ei ole paljoa tarvinnut. Sana on kulkenut hyvin suusta suuhun, ja yrityksen tarroilla varustettu hevosauto on toiminut tehokkaana mainosvankkurina alan tapahtumissa.

Harrastustoimintana Lönnroth pitää myös tallia, jossa tällä hetkellä on oman hevosen ja ponin lisäksi yksi hevonen vuokralla. "Siitä on saanut hyviä kokemuksia. Testaan itse joitakin tuotteita, kuten kaikki sähköaidat", hän sanoo.

Lönnroth päätti ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi jo lapsena. Elämä vei laskentatoimen merkonomin kuitenkin ensin muun muassa Sivistysliiton toiminnanjohtajaksi ja Elisabet Rehnin kampanjapäälliköksi presidentinvaaleissa. Taloushallintaan ja markkinointiin liittyvät työtehtävät ovatkin olleet hyödyksi oman yrityksen pyörittämisessä. Aikaisempien työtehtäviensä vuoksi Lönnroth joutui kuitenkin käymään usein Karjaalta Helsingissä. "Lapset olivat siinä iässä, että huomasin olevani koko ajan väärässä paikassa. Päätin sitten aloittaa kunnolla, ryhtyä yrittäjäksi ja toteuttaa sen, mikä on aina ollut tavoitteenani."

Nyt Lönnrothista tuntuukin, että hän hallitsee oman elämänsä. Koti on kunnossa ja siisti, ja itsellä on mielekäs työ, jonka on valinnut. Omasta yrityksestä on suuri vastuu, mutta se on samalla positiivinen ja palkitseva asia. Palaute työstä tulee suoraan asiakkailta. Myös Tanskassa vietetyt vuodet sekä äidinkieli ruotsi ovat helpottaneet yritystoimintaa.

Oman yrityksen toimiala oli itsestään selvyys - hevoset ja ratsastus ovat olleet Lönnrothin harrastus lapsesta saakka. Hän päätti kuitenkin erikoistua hevosrehuihin ja kuivikkeisiin, sillä ratsastustarvikkeita ja vaatteita myyviä yrityksiä on Suomessa jo paljon. Yksi tällainen yrittäjä on Lönnrothin tiloissa vuokralaisena. Aluksi mielessä oli myös verkkokaupan perustaminen. Rehujen ja kuivikkeiden tilaaminen sähköpostilla on kuitenkin varsin hankalaa, eikä työnkuva tuotteiden pakkaajana houkuttanut. Yrittäjyydessä kiehtoikin sen mahdollistama vapaus tehdä sitä mitä haluaa.

Työllistäminen liian vaikeaa

Alan ongelmana Lönnroth pitää korkeasta verotuksesta johtuvaa pakkoa pitää myös hintoja korkealla. "Asiakkaat käyvät usein Internetissä katsomassa tuotteita ja ihmettelevät sitten, jos hinnat ovat Saksassa paljon halvempia. Esimerkiksi hevosrehusta maksetaan Saksassa kymmenen prosenttia arvonlisäveroa, Suomessa 17 prosenttia. Myös rahdit ovat Suomessa kalliita esimerkiksi Ruotsin hintoihin verrattuna, ja kun tavara tuodaan Suomeen siitä aiheutuu aikamoisia kustannuksia"; Lönnroth sanoo.

Myös työvoimatoimiston tapa tarjota tukityöllistettäviä työttömiä työntekijöiksi on harmittanut. "Liikkeeni oli ollut viikon auki, kun työvoimatoimistosta soitettiin tukityöllistettävistä. Tukityöllisten ottaminen vaatii kuitenkin niin paljon aikaa, sitoutumista ja ohjaamista, että itsellä olisi tuplasti enemmän työtä kuin nyt. Työväen palkkaamisen pitäisi olla paljon halvempaa, ei tuilla palkkaamista ja lomakkeiden täyttämistä. On vaikea yrittää inspiroida ihmistä, jolla ei ole työhön yhtään motivaatiota." Yrittäjille tarjotaan usein myös mahdollisuutta liittyä kohtalaista summaa vastaan erilaisiin yhteistyöverkostoihin. "Verkostoitumisen sanotaan tukevan yrittämistä, mutta ei niistä kuitenkaan saa sitä hyötyä", hän kritisoi.

Naiset liian arkoja kehittämään

Miehistä naisyrittäjillä olisi Lönnrothin mukaan opittavaa. "Naiset hoitavat talleja, eikä mikään ole niin huonosti kehitettyä kuin tallitoiminta, kaikki tehdään lapiolla ja kottikärryillä, lihasvoimalla. Sitten kun miehet tulevat löytyy koneita. Jotenkin me naiset olemme huonoja kehittämään asioita ja tyydymme vanhaan", hän pohtii.

Naiset ovat tyypillisesti pienyrittäjiä, joita onkin viimeisen kolmen vuoden aikana kotitalousvähennyksen myötä tullut paljon lisää. Naiset eivät hänen mielestään juuri uskalla kasvattaa liiketoimintaansa. "Ehkä jos jäisin yksinhuoltajaksi ottaisinkin suurempia riskejä, mutta nyt on niin helppoa, kun myös mies hankkii elantoa. Se on kuitenkin naisista itsestään kiinni mitä haluaa priorisoida. Itse olin ennen sellainen karriäärinainen, mutta nyt tämä on tärkeintä. Aikaisemmin olin hyvin aktiivinen yhteiskunnallisesti, nyt olen jättänyt kaikki sellaiset harrastukset, kuten nuorkauppakamarin ja sivistyslautakunnan. Keskityn itseeni ja perheeseeni. Kymmenen vuotta sitten olisin varmasti ollut eri mieltä, mutta nyt olen todennut etten pysty tekemään kaikkea, minulle riittää tämä pieni osuus." Naisten kesken ilmenee myös kyräilyä toisten menestymisestä, miesyrittäjien lasten pärjäämistä koulussa harvemmin pohditaan.

Tulevaisuuden suhteen Lönnroth on optimistinen. Yrityksen konsepti on osoittautunut toimivaksi, ja vastaavanlaisista yrityksistä on menestyneitä esimerkkejä esimerkiksi Englannissa. Hän on suunnitellut liiketoiminnan aloittamista myös jollain toisella paikkakunnalla, mutta vielä se on turhan aikaista. Maatalouden ja EU-tukien maksuperusteiden mahdollinen muuttuminen lähiaikoina saattaa kuitenkin Lönnrothin mukaan heijastua myös hänen toimintaansa, moni hevosyrittäjä kun toimii maatilan pidon yhteydessä.

Kuva ja teksti: Asta Junnila

Päivitetty 3.3.2005