Julkaistu: 11.3.2002

Talouden epävarmuus jatkuu, draaman ainekset puuttuvat

Epävarmuus varjostaa edelleen talouden näkymiä. Kehityksen suunta näyttää olevan haussa myös tuoreimmissa suhdannetilastoissa. Odotuksia paremmasta on runsaasti, mutta keskeiset reaalitalouden kehitystä kuvaavat mittarit ovat edelleen miinuksilla. Näyttää siltä, että taantuman pituudesta on vielä ennenaikaista sanoa mitään. Jos viime vuosi jotakin opetti, niin ainakin sen, että pelkkien odotusten varaan ei pidä rakentaa.

Talouden viime vuoden tunnusluvut eivät jättäneet kovin yksiselitteistä perintöä alkaneelle vuodelle. Vuoden 2001 sisäinen talouskasvu oli lievästi negatiivinen, jolloin myös alkaneen vuoden kasvuperintö jäi miinusmerkkiseksi. Kasvun jyrkästä hidastumisesta huolimatta kehitys on kuitenkin jatkunut varsin tasapainoisena. Taantumavuosi ei tuhonnut talouden rakenteita, kilpailukykyä eikä tulevan kasvun edellytyksiä. Pitkän nousukauden aikana kerätyt reservit niin yksityisellä kuin julkisellakin alalla jäivät suurelta osin käyttämättä.

Suomen 0,7 prosentin bkt-kasvu vuonna 2001 oli EU-maiden alhaisin Saksan ohella. Suuren draaman aineksia viime vuoden tunnusluvut eivät kuitenkaan tarjoa. Suomen kehitys vastasi hyvin kansainvälistä kehitystä. Teollisuusmaiden talouskasvun arvioidaan viime vuonna jääneen noin 1 prosenttiin. Myös maailmankaupan kasvu käytännöllisesti katsoen pysähtyi viime vuonna. Suomen talous on kansainvälistyneimpiä maailmassa ja talouden kehitys seuraa likeisesti sitä, mitä tapahtuu muualla.

Taantumaa edeltäneen pitkän nousukauden aikana saavutettu bkt:n korkea määrätaso kyettiin viime vuonna säilyttämään heikosta kansainvälisestä kehityksestä huolimatta. Esimerkiksi viennin määrä on viime vuoden lievästä vähenemisestään huolimatta edelleen 2,5-kertainen vuosikymmenen takaiseen tasoon verrattuna. Bruttokansantuotteen määrä on liki 40 prosenttia vuoden 1993 tason yläpuolella. Myös työllisyyden paraneminen jatkui vuositasolla jopa bkt-kasvua nopeampana, koska talouden kasvu painottui työvaltaisille palvelualoille. Viime vuoden tunnusluvut eivät todellakaan muistuta niitä lamalukemia, joihin 1990-luvun alussa saatiin tottua.

Taantumavuosi ei tuonut merkittävää siirtymää nousukauden aikaansaamiin rakenteisiin. Kotimainen kysyntä on kasvattanut osuuttaan kokonaiskysynnästä, kun lähes vuosikymmenen jatkunut vientivetoisen kasvun kausi päättyi. Palkkojen ja työtulojen osuus kansantulosta on kääntynyt nousuun. Taantuma sulatti lievästi myös vaihtotasetta ja julkisen sektorin rahoitusylijäämää. Julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta on noussut samalla, kun veroaste on hieman alentunut. Suuria muutoksia ei näiltä osin kuitenkaan ole tapahtunut.

Viimeaikainen talouskehitys on noudattanut varsin normaalia taantumavaiheen dynamiikkaa. Vientitoimitukset kääntyivät laskuun vuoden 2001 alkuneljänneksellä. Yritysten investoinnit alkoivat supistua viimeisellä vuosineljänneksellä. Autokauppa ja kestokulutustavaroiden kysyntä vähenivät reippaasti koko viime vuoden. Vienti- ja tuottajahinnat ovat yleisesti alentuneet. Teollisuudessa käyttöasteet ja kannattavuus ovat heikentyneet. Kansantalouden palkkasumma on jatkanut vakaata kasvuaan ja samoin kotitalouksien kulutuskysyntä.

Viime vuoden jälkipuoliskolla näytti siltä, että taantuman pohja olisi jo saavutettu. Kokonaistuotannon kuukausikuvaaja supistui kausitasoitettuna helmikuusta kesäkuuhun. Työvoiman kysynnän kasvu oli pysähdyksissä kesäkuusta syyskuuhun. Pörssikurssien pohja saavutettiin syyskuun lopulla. Kuluttajien luottamusindikaattori oli alimmillaan marraskuussa ja teollisuuden luottamusindikaattori syys-lokakuussa.

Talouden elpyminen viime kesän ja alkusyksyn pohjalukemistaan on kuitenkin ollut perin vaatimatonta ja epäyhtenäistä. Arvuuttelu nousukäänteen ajoittumisesta jatkuu. Tämä ennakoi sitä, että Tilastokeskuksen ajantasaisilla ja kattavilla suhdannetilastoilla on jatkossakin kovasti kysyntää.

Heli Jeskanen-Sundström
pääjohtaja

Päivitetty 11.3.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi