Se pieni ero

Kun tulkitsemme näkemäämme kuviota, havainnointiin vaikuttavat monenlaiset asiat, joista monet ovat tiedostamattomia. Niinpä huomaamattomat yksityiskohdat muokkaavat sitä käsitystä, jonka muodostamme kuviosta, ja aina tulos ei ole sellainen, jota kuvion tekijä tarkoitti.

Kuviossa 1 on erittäin yksinkertainen esimerkki. Siinä on kahden muuttujan aikasarja, joista toisen pylväät ovat oleellisesti voimakkaamman värisiä. Niinpä itse asiassa kiinnitämme huomiomme vain tummempiin pylväisiin ja niiden muodostamaan sarjaan. Toisten pylväiden muodostama sarja jää enemmänkin kulisseiksi. Kuviossa 2 väritys on vaihdettu, ja siinä huomio kiinnittyy toisten pylväiden muodostamaan sarjaan. Tämä johtuu siitä, että alitajuisesti pidämme voimakkaammalla sävyllä esitettyjä pylväitä tärkeämpinä kuin vaalealla esitettyjä.

Kuvio 1

Kuvio 2

Laajemmin tämä liittyy niihin havaintoperiaatteisiin, joista aikaisemminkin olen kirjoitellut. Tietoajassa 12/98 ja 02/99 kirjoitin Stephen M. Kosslynin esittämistä havaintopsykologisista postulaateista, jotka vaikuttavat siihen, miten tilastokuvio nähdään ja miten sitä arvioidaan (Kosslynin S. M.: Elements of Graph Design. W.H. Freeman & Company, 1994).

Kosslyn perustaa ideansa kolmeen postulaattiin: ihmismieli ei ole kamera (the mind is not a camera); mieli arvioi kirjan sen kannen perusteella (the mind judges a book by its cover); halua on mutta rahkeet eivät riitä (the spirit is willing, but the mind is weak).

Ihmismieli ei ole kuin kamera tarkoittaa sitä, että me emme automaatin lailla passiivisesti rekisteröi maailmaa niin kuin esimerkiksi televisiokamera. Ihmismieli pyrkii automaattisesti järjestämään, tulkitsemaan ja analysoimaan niitä näköhavaintoja, joka virtaavat sisään. Tässä prosessissa vaikuttavat monet erilaiset tekijät. Keskeinen ajatus kuitenkin on, että pyrimme tulkitsemaan ja antamaan merkityksen kaikelle sille, mitä näemme, vaikkemme sitä tiedostaisikaan. Niinpä mielessämme oletamme, että voimakkaammalla värillä esitetyt pylväät ovat tavalla tai toisella merkittävämpiä kuin vaaleat - riippumatta siitä, onko kuvion tekijä tarkoittanut niin. Toisin sanoen huomaamme jokaisen yksityiskohdan, vaikkakin eri tasoilla.

Voihan toki olla, että tarkoitus on ollut korostaa toista sarjaa. Jos näin ei kuitenkaan ole asian laita, kuvion sanoma on hieman harhaan johtava. Jotta tällaiselta tahattomalta korostamiselta välttyisi, on sävyt valittava niin, että jotkut elementit eivät nouse toisia merkitsevimmiksi. Kuviossa 3 sävyt on pyritty valitsemaan tällä periaatteella. Tämä saattaa joskus olla yllättävän vaikeaa. Tahaton korostus saattaa syntyä myös esimerkiksi viivakuviossa, jos joku viivoista on tummempi kuin muut tai viivojen paksuus vaihtelee.

Kuvio 3

Pylväskuvioissa 4 ja 5 on hieman erilainen tilanne (viivat on lisätty kuvioon vain asian havainnollistamiseksi). Tosin sekin kytkeytyy Kosslynin ensimmäisen postulaatin yhteen piirteeseen, nimittäin havaintojen tiedostamattomaan järjestelyyn kokonaisuuksiksi. Tässä tapauksessa se vaikuttaa samaan tai eri suuntaan menevien kehityskulkujen erottumiseen. Jos pylväiden järjestys on sellainen kuin kuviossa 4, saattaa miesten ja naisten erilainen trendi jäädä huomaamatta siksi, että ne osuvat yhteen 'kokonaistrendin' kanssa. Jos pylväiden järjestys muutetaan, kuten kuviossa on 5 on tehty, erottuvat trendit selkeämmin ja ennen kaikkea erilaisina.

Kuvio 4

Kuvio 5

Jutun opetus ja lopetus

Joskus jopa hämmästyttävän pienet yksityiskohdat vaikuttavan siihen, miten havaitsemme ja tulkitsemme kuvion. Ongelma on, että kuvion laatijakaan ei välttämättä niitä huomaa, mutta häneen ne eivät välttämättä vaikuta, koska hän tietää mitä yrittää esittää.

Vesa Kuusela

Päivitetty 26.3.2004

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi