Julkaistu: 11.4.2005
Kun epätyypillisestä tuli tyypillistä
Suomalaiset ovat aiempaa koulutetumpia, osaavampia ja tuottavampia - silti työsuhteet ovat epävarmempia kuin ennen.
Työmarkkinoiden muutokset 1990-luvulla eivät näy vain muutoksina eri toimialojen työllisten määrässä. Työmarkkinoiden muutoksesta kertovat myös niin sanottujen epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen. Mitä sitten ovat epätyypilliset työsuhteet?
Normaalina työsuhteena pidetään työsuhdetta, jossa työtä tehdään yhdelle työnantajalle kokoaikaisesti, työnantajan määräämissä tiloissa ja määräämättömäksi ajaksi solmitussa työsuhteessa. Epätyypilliseksi työksi on määritelty työsuhteet, joissa nämä ehdot eivät täyty. Esimerkiksi määräaikainen ja osa-aikainen työ sekä työ, jolla on useita eri työnantajia (esim. tarvittaessa työhön kutsutut) ovat tämän määritelmän mukaan epätyypillistä työtä. Tässä epätyypillisistä työsuhteista tarkastellaan määräaikaisia ja osa-aikaisia työtä - niiden määrissä ja osuuksia tapahtuneita muutoksia.
Uudet työsuhteet määräaikaisia
Määräaikaisten työntekijöiden määrä työmarkkinoilla kasvoi 1990-luvun aikana. Työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 1989 palkansaajista 12 prosenttia oli määräaikaisessa työsuhteessa, vuonna 1997 jo 18 prosenttia. Sen jälkeen määräaikaisten osuus on sen sijaan kääntynyt hienoiseen laskuun. Vuonna 2003 määräaikaisten osuus oli 16 prosenttia palkansaajista. Määräaikaisuus koskee enemmän naisia kuin miehiä: 20 prosenttia naisista ja 13 prosenttia miehistä oli vuonna 2003 määräaikaisessa työsuhteessa. Tulee muistaa, että Työvoimatutkimuksen vuosikeskiarvoluvuissa ovat mukana myös kesätyöntekijät.
Määräaikaisten ja pysyvien työsuhteiden osuus uusista palvelusuhteista 1982-2003
Määräaikaisten työsuhteiden käyttö on yleisempää julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Julkisen sektorin palkansaajista 24 prosenttia oli määräaikaisessa työsuhteessa, yksityisellä sektorilla osuuden jäädessä 13 prosenttiin. Yksityinen sektori työllistää kuitenkin julkista sektoria enemmän, jolloin määrällisesti määräaikaisia on yksityisellä sektorilla enemmän (178 000) kuin julkisella (157 000).
Uusista, alle vuoden pituisista työsuhteista tällä hetkellä suurempi osa on määräaikaisia kuin kokoaikaisia. Oheisessa kuviossa on esitetty uudet työsuhteet tyypin mukaan. Vuoden 1991 paikkeilla tapahtuu selvä käänne. Määräaikaisten työsuhteiden osuus uusista työpaikoista ohittaa kokoaikaisten työsuhteiden osuuden. Muutos näyttää hyvin pysyvältä: vuonna 2003, lamavuosien jo jäätyä kauas taakse, uusista työsuhteista enemmistö oli edelleen määräaikaisia.
Toimialoittain tarkasteltuna eniten määräaikaisia työsuhteita on julkisissa ja muissa palveluissa. Tämän toimialan työsuhteista neljännes oli määräaikaisia vuonna 2003. Määräaikaisia työsuhteiden osuus oli iso myös maa-, metsä- ja kalatalouden parissa työskentelevissä (23 prosenttia). Lukumääräisesti nämä toimialat ovat kuitenkin hyvin erisuuruisia. Julkisissa ja muissa palveluissa työskenteli 723 000 henkeä, joista siis 182 000 henkeä on määräaikaisessa työsuhteessa. Maa-, metsä- ja kalataloudessa sen sijaan työskentelee vain 33 000 palkansaajaa, joista 7 000 oli määräaikaisia.
Määräaikaiset työsuhteet olivat yleisiä myös majoitus- ja ravitsemisalalla (16 prosenttia) ja rakentamisessa (15 prosenttia). Myös kaupan sekä rahoituksen, vakuutuksen ja liike-elämäpalveluiden toimialoilla määräaikaisten osuus nousi yli 10 prosentin.
Eläkejärjestelyt lisänneet myös osa-aikaisuutta
Vastaavanlaista dramaattista käännettä ei ole tapahtunut osa-aikaisten työsuhteiden kohdalla, kun tarkastellaan uusien työsuhteiden tyyppiä. Silti useampi suomalainen on osa-aikaisessa työsuhteessa kuin 1990-luvun alussa.
Vuonna 1989 osa-aikaisesti työskenteli 233 000 suomalaista palkansaajaa. Heistä miehiä oli 75 000 ja naisia 158 000. Vuoteen 2003 mennessä osa-aikaisia oli jo 24 000 enemmän. Osa-aikatyön yleisyyteen on vaikuttanut mahdollisuus jäädä osa-aikaeläkkeelle (mahdollinen vuodesta 1987 yksityisellä sektorilla ja julkisella sektorilla 1989). Kuten määräaikaisista, myös osa-aikatyöntekijöistä enemmistö on naisia. Naisia työskenteli vuonna 2003 osa-aikaisesti 180 000 henkeä ja miehiä 77 000 henkeä. Osa-aikaisten osuus palkansaajista oli 12 prosenttia vuonna 2003.
Osa-aikatyö on Suomessa harvinaista verrattuna sen yleisyyteen muissa EU-maissa. Lisäksi syy tehdä osa-aikatyötä poikkeaa muista EU-maista. Muualla lastenhoidon ollessa suurin syy osa-aikatyöhön, nousee Suomessa suurimmaksi syyksi opiskelun ohella se, että henkilö ei ollut löytänyt kokoaikatyötä. Noin 30 prosenttia ilmoittaa osa-aikatyön syyksi nämä kaksi edellä mainittua syyt. Eläke tai osa-aikaeläke on osa-aikatyön syynä 17 prosentilla osa-aikatyöntekijöistä.
Osa-aikaisia oli eniten majoitus- ja ravitsemisalalla (31 prosenttia) ja kaupan alalla (22 prosenttia palkansaajista, vuonna 2002). Julkisissa ja muissa palveluissa, rahoitus-, vakuutus- ja liike-elämänpalveluissa sekä maa-, metsä- ja kalataloudessa osa-aikaisten osuus oli 14 prosenttia.
Sekä määräaikaisten että osa-aikaisten työsuhteiden lisääntyminen näyttää olevan selkeä trendi työmarkkinoilla.
Lähteet:
Työvoimatilasto, Tilastokeskus
www-julkaisu Part-time work in Europe: http://www.eurofound.eu.int/ewco/reports/ES0403TR01/ES0403TR01.htm
Sutela - Vänskä -Notkola: Pätkätyö Suomessa 1990-luvulla, Tilastokeskus, Työmarkkinat 2001:1
Päivitetty 11.4.2005