Yritysten hinnoitteluvoima lisääntyy

INFLAATIO ei ole lukeutunut globaalitalouden päällimmäisiin ongelmiin. Kuluttajahintojen nousu on edelleen hyvin maltillista niin Suomessa kuin muuallakin. Sen sijaan tuottaja- ja tukkuportaan hinnat ovat alkaneet osoittaa heräämisen merkkejä pitkään jatkuneen miinusmerkkisen kehityksen jälkeen.

Pörssin toiveikasta tunnelmaa inflaatio-odotukset ja Yhdysvaltain keskuspankin koronnostot ovat jo hieman hillinneet. Miten nopeaksi inflaatio kiihtyy ja miten pitkään korkoja nostetaan, sillä on merkitystä myös reaalitalouden näkymien kannalta.

Öljyn ja raaka-aineiden hintojen nousu on keskeinen inflaatio-odotuksia ylläpitävä tekijä. Raaka-öljyn dollarihinta on noussut vuoden 1999 alun 10 dollarin tasoltaan lähes 60 dollariin. Hintojen nousu on ollut liki samaa suuruusluokkaa kuin ensimmäisen ja toisen öljykriisin yhteydessä. Talouden rakenteet ovat kuitenkin muuttuneet siten, että öljyn hintapiikin vaikutukset inflaatioon ja reaalitalouteen ovat ainakin toistaiseksi jääneet vähäisiksi.

Inflaatio-odotusten taustalla on myös muita tekijöitä. Eräs tekijä on yritysten vahvistunut hinnoitteluvoima. Talouden elpyminen on sulattanut 1990-luvun jälkipuoliskolla syntyneen ylikapasiteetin. Myös yritysten alhainen investointitaso on edes-auttanut markkinoiden tasapainottumista. Yhdysvaltain ohella myös eräissä muissa teollisuusmaissa (mm. Suomessa) talous kasvaa potentiaalisten kasvurajojen mukaisesti tai jopa sitä nopeammin.

Yritysten vähäiset investointihalut hidastavat teknologista kehitystä ja tuottavuuden nousumahdollisuuksia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tuottavuuden nousu on viime vuoden jälkipuoliskolta alkaen hidastunut, ja mahdollisuudet tuotantokustannusten sulattamiseen sitä kautta ovat vähentyneet. Paitsi hintojen nostomahdollisuudet, myös hintojen nostotarve on lisääntynyt.

Päämarkkinoiden eritahtinen suhdannekehitys on viime vuosina edesauttanut inflaation pysymistä alhaisena. Globaalisti toimivat tuottajat ovat kyenneet välttämään pullonkauloja siirtämällä tuotantoa sinne, missä resursseja on ollut saatavissa. Nyt kun kaikilla keskeisillä markkinoilla eletään noususuhdannetta, tällaista mahdollisuutta ei enää ole.

Suomessa inflaatio on viime vuosina ollut teollisuusmaiden alhaisimpia. Kuluttajahinnat ovat vuoden 2000 tasoltaan nousseet keskimäärin runsaan prosentin vuosivauhdilla. Tuottajahinnat ovat edelleen reippaasti alle viiden vuoden takaisen tasonsa.

Esimerkiksi paperiteollisuuden tuotteiden vientihinnat ovat edelleen liki viidenneksen alemmalla tasolla kuin vuonna 2000. Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotteiden vientihinnat ovat alentuneet lähes 40 prosenttia viiden vuoden takaiselta tasoltaan.

Inflaatiohysteriaa ei ole syytä lietsoa. Esimerkiksi palkkainflaation kiihtymisestä ei vanhoissa teollisuusmaissa ole merkkejä. Keskuspankit seuraavat tilannetta aktiivisesti, ja myös tietämys inflaation taustoista näyttää jatkuvasti paranevan.

Viime vuoden lopulla julkaistiin välituloksia Euroopan keskuspankkijärjestelmän meneillään olevasta mielenkiintoisesta tutkimusverkkohankkeesta, jossa selvitetään yritysten hinnoittelukäyttäytymistä ja inflaation pysyvyyttä euro-alueella. Tutkimuksessa analysoidaan mm. kuluttajahintaindeksin laadinnan yhteydessä kerättyä laajaa hyödykekohtaista mikroaineistoa. (Tutkimushankkeesta löytyy tietoja osoitteesta http://www.ecb.int/home/html/researcher_ipn.en.html ).

Alustavat johtopäätökset vahvistavat näkemyksiä, joiden mukaan rakenteelliset hintajäykkyydet ovat euroalueella hieman suuremmat kuin Yhdysvalloissa. Euroalueella hintoja tarkistetaan harvemmin ja suurempina kertamuutoksina kuin Yhdysvalloissa.

Yhdysvalloissa hintoja tarkistetaan keskimäärin parin vuosineljänneksen välein, euroalueella 4-5 vuosineljänneksen välein. Vähittäiskaupassa hintojen tarkistukset ovat euroalueella 8-10 prosentin luokkaa, Yhdysvalloissa keskimäärin 5 prosenttia.

Yritysten hinnoittelussa on toimialoittaisia ja maakohtaisia eroja. Kokonaistaloudellisella tilanteella ja kilpailutilanteella on vaikutuksia yritysten hinnoitteluun. Hinnoittelussa reagoidaan herkemmin kustannusten nousuun kuin laskuun. Kysynnän heikkenemiseen puolestaan reagoidaan herkemmin kuin kysynnän vahvistumiseen. Hintoja tarkistetaan lähes yhtä usein ylös- ja alaspäin.

Päivitetty 11.4.2005