Hakijoilla riittää haasteita

EUROOPAN UNIONI on historiansa merkittävimmän laajenemisurakan loppumetreillä. Kymmenen uutta jäsenmaata ja 75 miljoonaa uutta eurokansalaista ovat astumassa unionin jäseniksi keväällä 2004. Prosessin lopullinen päätös on tällä hetkellä kiinni ehdokasmaiden kansanäänestyksistä, jotka toteutetaan tämän vuoden aikana.

Uusien jäsenmaiden on pystyttävä täyttämään tietyt peruskriteerit heti EU-jäsenyytensä alkamispäivästä. Jokainen hakijamaa on laatinut lähentymisohjelman, jonka toteutumista on seurattu kiinteästi. Oma kohtansa tässä ohjelmassa on varattu tilastoille.

Vaikka tilastot eivät ole maatalouteen verrattava kynnyskysymys, on mahdotonta kuvitella EU-jäsenmaata ilman yhteisiä periaatteita noudattavaa tilastotointa. Tilastot ovat unionin päätöksenteon kivijalka. Tilastojen tuottamista ohjaa yli 300 säädöstä ja asetusta. Integraation syvenemisen ja laajenemisen myötä säädösten joukko on koko ajan kasvamassa.

Komissio on tukenut tulevien jäsenmaiden tilastojen kehittämisponnisteluja. Tulokset ovat näyttäviä, vaikka kehittämiskohteita edelleen löytyy ja hienosäätöä riittää jäsenyyden alkuajoiksikin. Kymmenen vuoden aikana toteutettu tekninen ja sisällöllinen uudistus on työllistänyt myös suomalaisia tilastoasiantuntijoita. Aktiivisimmin suomalaiset ovat olleet mukana Puolan, Slovenian ja Baltian maiden tilastotoimen kehittämisessä.

Tilastojen tuottaminen on muutakin kuin sisällöllistä ja teknistä asiantuntemusta. Tehokas tilastotoimi rakentuu yhteistyöverkostoille toisaalta tilastontuottajan ja tietojen luovuttajien kesken, toisaalta tilastontuottajan ja tietojen käyttäjien välillä. Suomi käy hyvin tämäntyyppisen verkottumisen mallimaaksi: Yli 90 prosenttia tilastoista perustuu hallinnon keräämiin perustietoihin. Viranomaisten yhteistyö säästää veronmaksajankin kukkaroa.

Myös tulevissa jäsenmaissa on EU-integraation myötä kiinnitetty huomiota viranomaisten väliseen yhteistyöhön tilastojen tuottamisessa. Tälläkään alueella eivät haasteet lopu jäsenyyden myötä. Usein on kyse siitä, että koko julkinen hallinto kaipaa kokonaisremonttia ja tehostamista. Vanhojen rakenteiden purkaminen ja tuulettaminen törmää kuitenkin usein eturistiriitoihin. Tavallisin esimerkki on varmasti aluehallinto, jonka kehittämistä kahlitsevat sisäpoliittiset paineet.

Laadukas perusrekisterijärjestelmä on tilastopohja, joka kiinnostaa monia tulevia jäsenmaita. Teknisesti yhdisteltävien hallinnollisten aineistojen kehittäminen on usein kuitenkin vasta alkutaipaleellaan. Pelko rikollisten pääsystä saman rekisterin käyttäjäksi voi hidastaa koko kehittämistyötä.

Tiedon jakaminen merkitsee tavallisesti myös vallan jakamista. Tilastontuottajan pääsy perusaineistoihin ei ole aina itsestäänselvyys vaan vaatii muun muassa kansallisen lainsäädännön kehittämistä. Herkimpiä aineistoja ovat verotusta koskevat tiedot.

Joskus voi olla vara parempi vanhassa. Esimerkiksi Latviassa viranomaisten välinen yhteistyö perustuu valtion tilasto-ohjelmaan, joka koottiin pitkälti samoin periaattein neuvostotasavallankin aikoihin. Viranomaiset haluavat tiedonkeruunsa mukaan mahdollisimman kattavasti, koska vain ohjelmassa olevat keruut saavat virallisen koodin. Tiedonantajat puolestaan vastaavat parhaiten virallisella tunnuksella varustettuihin kyselyihin.

Monessa hakijamaassa yleinen kiinnostus tilastojen antamaan informaatioon on vähäinen. Tilastojen tekemistä ja käyttöä pidetään edelleen hallinnon sisäisenä puuhailuna. Tilastojen avaaminen suurelle yleisölle ja kiinnostuksen herättäminen tiedotusvälineissä ovat uusien jäsenmaiden tulevaisuuden haasteita.

Ari Tyrkkö, Taloudelliset olot, yksikön tilastojohtaja

Päivitetty 13.4.2003

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi