Julkaistu: 2.5.2003
Valta - tai vastavirtaan
Suomalainen muuttaa mielellään
Vesa Virtanen
Mielikuva ankeasta pakkolähdöstä leivän perään ei pidä paikkaansa. Muuttajat hakevat, ja myös saavat, parempaa elämää, kertoo selvitys maassamuuttajien elinoloista ja uuteen sopeutumisesta. Suomalainen ei kuitenkaan muuta aivan niin mielellään kuin ruotsalainen.
Viime vuosien, kautta aikain vilkkaimmassa kuntien välisessä muuttoliikkeessä on muuttajien omien arvioiden mukaan on ollut vahvasti myönteinen, parempaan elämään suuntautuva vire. Maassamuuton elinolovaikutukset olivat muuttajien mukaan pääosin myönteisiä, ja uudet asukkaat sopeutuivat asuinpaikkakunnalle nopeasti, oli kyse sitten valtavirran kaupunkimuutoista tai vastavirran maallemuutoista. Näihin johtopäätöksiin tullaan juuri ilmestyvässä eri suuntaista muuttoliikettä tarkastelleessa selvityksessä. Tutkimus on osa-analyysi pohjoismaisen muuttoliikeselvityksen maa-aineistoista.
Maaseudun ja kaupunkiseutujen välisen sekä niiden sisäisen muuton ominaispiirteitä selvitettiin poimimalla neljä suhdanneriippumatonta 500 aikuishenkilön ositetta viime vuosien kaupunki- ja maaseutumuuttajista. Lisäksi poimittiin kaksi verrokkiositetta paikoillaan pysyneestä kaupunki- ja maaseutuväestöstä. Otoskoko oli siten 3 000 henkeä, joista saatiin 67 prosenttia vastaamaan kyselyyn - osuus on selvästi vastaavaa ruotsalaistutkimusta suurempi.
Kaupunkiseutujen sisällä muuttaneita oli tässä kolmen vuoden kertymäperusjoukossa noin 220 000 henkeä. Maalta kaupunkiin muuttajia oli 50 000 henkeä, kaupunkiseuduilta vastavirtaan maaseutuvaltaisille seuduille muuttaneita noin 24 000 henkeä ja maaseutumuuttajia 17 000 henkeä. Verrokkiryhmissä kaupunkiseuduilla paikallaan pysynyttä väestöä oli 2,2 miljoonaa ja paikallaan pysynyttä maaseutuväestöä 620 000 henkeä.
Neljän varsinaisen muuttajaryhmän osuudet ilmentävät kaupunkivetoista maassamuuttoa Suomessa. Muuttaneista vajaa puolet oli 18-30-vuotiaita, kun paikallaan pysyneistä vastaava osuus jäi alle viidenneksen.
Maassamuuttajaryhmien suhteelliset osuudet, %
Maaseudulta kaupunkiin muuttajat olivat nuorimpia. Kaksi kolmesta oli 18-30-vuotiaita. Maallemuuttajissa nuoria oli vähiten (29 %) tässä aikuisväestöä kuvaavassa muuttaja-aineistossa. Voimakas maassamuutto ja keskusvetoinen aluekehitys osoitti vuonna 2002 tasaantumisen merkkejä. Vastavirtaan muuttaminen oli sangen vähäistä, eikä vahvoja merkkejä sen voimistumisesta muuttajien arvioiden mukaan ollut nähtävissä.
Koko väestöstä noin 45 prosenttia on viettänyt lapsuutensa maaseudulla, kun äskettäin muuttaneista puhdas maaseututausta oli enää alle kolmanneksella.
Maassamuuton vaikutukset eri elämänalueille, %
Muuton syyt jakautuvat melko tasaisesti:
1) elämänvaihe ja sosiaaliset syyt 33 %
2) asuminen 29 %
3) opinnot 20 %
4) työ 18 %
Valtavirtaan maaseudulta kaupunkiseuduille muuttajien ja kaupunkimuuttajienkin syynä on usein opinnot ja työ. Alle 30-vuotiaiden muutoista opinnot selittivät kaksi viidesosaa.
Muutot maaseudun sisällä olivat elämänvaiheeseen liittyviä ja sosiaalisia luonteeltaan (yhteen/erilleen ja muut sosiaaliset syyt).
Asuminen pääasiallisena muuttomotiivina (halu vaihtaa asuinympäristöä ja muu asumiseen liittyvä muutto) korostui kaupunkiseutujen sisäisissä muutoissa ja vastavirtaan kaupunkiseuduilta maaseutumaisille seuduille muutettaessa.
Muuttaminen toiselle paikkakunnalle tapahtui yleensä mielellään. Erittäin mielellään muutti kaksi viidestä vastaajasta. Joka kymmenennelle sekä muuttaneista että pysyneistäkin muutto oli tai oli ollut syystä tai toisesta kielteinen tapahtuma. Tiheään muuttamiseen liittyi jonkin verran kielteisiä piirteitä vastausten mukaan.
Vaikka suomalaiset muuttavat mielellään, ruotsalaiseen vastaavaan muuttotutkimukseen verrattuna suomalaiset eivät näytä muuttavan niin mielellään kuin ruotsalaiset. Voidaan sanoa, että Suomessa muuttaminen ei niin 'suuria tunteita' herätä kuin Ruotsissa. Ruotsalaismuuttajien vastaamistapa näytti muutenkin eroavan suomalaisista, jotka eivät äärivaihtoehtoja käyttäneet.
Kaupunkiseutujen muutoissa ja kaupunkiseuduille suuntautuvissa muutoissa oli hieman myönteisempi vire arvioinneissa kuin maalla- tai maallemuutoissa. Kuitenkin kokemukset muuttamisesta suunnasta riippumatta olivat yleisesti hyvin myönteisiä. Muuttamisen todettiin tähtäävän vahvasti oman elämän parantamiseen. Muuttojen vaikutus elinoloihin oli kokonaisuudessaan myönteistä.
Myönteisintä oli asumisen muutos. Myös oman työn, opiskelumahdollisuuksien, elinympäristön, vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksien, palvelujen, liikenneyhteyksien ja kulttuuripalvelujen (elokuvat, konsertit ja teatteri jne.) osalta muutto kohensi muuttajien elinoloja.
Palveluissa, kulttuuritarjonnassa, turvallisuudessa sekä sosiaalisessa elämässä tapahtui eniten muutosta kielteiseen suuntaan.
Asumistason paraneminen tai heikkeneminen tapahtui lähes suoraviivaisesti suurkaupungin keskusta-maaseutu-ulottuvuudella. Mitä pienempään taajamaan muutettiin, sitä paremmiksi asunto-olojen koettiin muuttuneen.
Pienet kotitaloudet eivät kohentaneet asumistaan siinä määrin kuin suuret kotitaloudet. Opiskelijoiden asumistason muutos muutettaessa oli selkeästi muita ryhmiä heikompaa. Äskettäin muuttaneet eivät kohentaneet asunto-olojaan samassa määrin kuin pidempään asuinpaikkakunnalla asuneet edellisen muuttonsa yhteydessä.
Maalle ja maalla muuttajien asunto-olot paranivat kaupunkimuuttajia useammin. Valtavirran maalta kaupunkiin ja työn perässä muuttajien asumisolot heikentyivät neljäsosalla (26 %), mutta hyvin harva valtavirran työmuuttaja (7 %) oli nykyisiin asuinoloihinsa lopulta kuitenkaan tyytymätön.
Palvelut paranivat yleisesti muutettaessa, vaikka joka kolmannessa tapauksessa ilmeni myös puutteita. Vastavirtaan maaseutuvaltaisille alueille muutettaessa palvelupuutteet korostuivat. Palveluiden heikkenemisestä kärsivät etenkin nuoret työikäiset (31-40-vuotiaat) henkilöt. Eniten palvelujen heikkeneminen kosketti muuton yhteydessä äitiys-, vanhempainlomalla tai hoitovapaalla olevia sekä työttömiä ja eläkeläisiä.
Suurkaupunkien keskustoissa palveluja yksinomaan kiiteltiin. Maaseudulla lähtöalueesta riippumatta kaksi kolmesta katsoi äskettäin tapahtuneen muuton heikentäneen palveluja. Myös esikaupunkien palvelujen puutteita valiteltiin.
Työolomuutokset eivät sinänsä näyttäneet liittyvän muuttoliikkeeseen. Vain nuoret alle 30-vuotiaat maassamuuttajat erottuivat muista ikäryhmistä työoloihin tyytymättömämpinä.
Kuntien välisillä muutoilla oli myönteinen vaikutus työoloihin etenkin maaseudulta kaupunkiseuduille muutettaessa. Vastavirtaan muutettaessa muutos työn suhteen oli enemmänkin kielteinen.
Muuttaminen vaikutti miesten ja naisten työoloihin tasapuolisesti. Muuttamiseen liittyi yleisesti myös puolison työolojen muuttuminen myönteiseen suuntaan. Maaseutumaisiin seutukuntiin muutettaessa myös puolison työn suhteen muutos oli melko usein kielteinen muuttajien omien arvioiden mukaan.
Työmarkkinoiden tarjoamat vaihtoehdot taas poikkesivat huomattavasti eri alueilla ja eri muuttajaryhmissä. Vajaa puolet maaseutumaisilla seuduilla asuvista ja sinne muuttajista piti mahdollisuuksiaan työn saamiseen (työttömät) tai työn vaihtamiseen (työlliset) huonoina, kun vastaavat osuudet kaupunkiseuduilla olivat neljänneksen-viidenneksen luokkaa. Muuttaneilla oli kokonaisuudessaan paremmat mahdollisuudet saada tai vaihtaa työtä kuin paikalleen asettuneilla.
Elinympäristöään muuttaneet arvioivat ylipäänsä hieman kriittisemmin kuin pidempään paikkakunnalla asuneet. Vastavirtaan kaupunkiseuduilta maalle päin muuttajat kokivat yleensä elinympäristönsä muuttuneen hyvään suuntaan, muita varsinaisia muuttajaryhmiä selvästi useammin. Elinympäristön tila oli erityisesti kaupunkialueille muuttaneiden huolena.
Muuttoliike kokonaisuudessaan on 'kulttuuriystävällistä'. Muuttovirta vie ihmisiä kulttuuripalvelujen ääreen, mutta juuri kulttuuripalvelujen puutteisiin kiinnitettiin huomiota. Vain kolme viidestä muuttajasta oli näihin palveluihin tyytyväinen. Perheellisille maassamuutto näytti kuitenkin usein merkitsevän 'kulttuurivajeen' syntyä. Kulttuuripalveluissa aluemuutokset olivat hyvin erottelevia. Etenkin vastavirtaan muuttajat saivat todeta kulttuuripalvelujen heikentyneen muuton seurauksena.
Muut vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet kohenivat kolmella viidestä muutettaessa. Yli 50 vuoden iässä vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet nousivat 'uudestaan' esille. Mitä kaupungistuneemmalle alueelle muutettiin, sitä enemmän vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet paranivat. Maaseutumaisiin seutukuntiin muuttamisen ei ehkä yllättäen ollut korostuneesti luonto- yms. harrastuskeskeistä.
Muuttaminen asetti henkilökohtaisen turvallisuuden koetukselle etenkin maaseudulta kaupunkeihin muutettaessa. Naimattomat, pienet kotitaloudet ja etenkin opiskelijat - peräti 40 prosenttia opiskelijoista - piti uutta ympäristöään turvattomampana. Maaseudulle muuttajista juuri kukaan ei katsonut henkilökohtaisen turvallisuuden olevan uudella paikkakunnalla heikompi, kun suurkaupungin keskustoihin muuttajista jo noin puolet katsoi turvallisuutensa heikentyneen.
Sosiaalisen elämän todettiin muuttuneen muuton yhteydessä enemmänkin parempaan kuin huonompaan suuntaan. Sosiaaliset suhteiden vähyys ei noussut tutkimuksessa mitenkään erityisen ongelmallisena esille.
Vastavirtaan kaupunkiseuduilta maaseutumaisille seuduille muutettaessa tai maaseudun sisällä muutettaessa esiintyi tyytymättömyyttä sosiaalisen ympäristön suhteen. Ruusuista kuvaa maallemuutosta ei vastausten perusteella synny. Tosin maaseutumaisillakin seuduilla myönteiset arviot sosiaalisen elämän suhteen ylittivät kielteiset arviot.
Vastaavanlaisessa ruotsalaistutkimuksessa sosiaalisen elinympäristön muutos koettiin jossain määrin kielteisemmäksi. Ruotsissa sosiaalisten yhteyksien harveneminen oli selvästi yleisempää muuttojen seurauksena. Suomalaisten sosiaalinen elämä oli, ehkä vastoin yleisiä käsityksiä, ruotsalaisia vilkkaampaa. (Sosiaalisen elämän vilkkautta mitattiin tutkimuksessa sillä, tapaako läheisiä ystäviä päivittäin, asuvatko kaikki lähisukulaiset lähellä, ollaanko tekemisissä heidän kanssaan päivittäin ja onko naapureiden kanssa päivittäin kanssakäymistä.)
Vastausten perusteella suomalaisten muuttajien sosiaalista elämää voi kuvata hyvinkin eläväiseksi. Kuva muuttui varsin paljon eri muuttajaryhmiä tarkasteltaessa. Maaseudun sosiaaliset suhteet eivät erottautuneet mitenkään ruusuisina. Muuttaminen kokonaisuudessaan pidensi etäisyyksiä sukulaisiin. Kaupunkimuuttajilla naapurisuhteet olivat etäisemmät kuin maaseudulla, mutta tyytyväisyys sosiaalisiin suhteisiin oli kaupungeissa ja kaupunkeihin muuttavilla paremmalla mallilla kuin syrjäisemmässä osassa maata.
Muuttoa lähiaikoina harkitsi kuudesosa paikalleen asettuneesta väestöstä ja äskettäin muuttaneista kaksi viidestä. Erityisen paljon muuttoaikeita oli alle 30-vuotiaissa maaseudulle muuttajissa.
Muuttoaikeet laskivat iän myötä. 51-60-vuotiasta enää joka kymmenes harkitsi muuttamista. Eläkeikäiset harkitsivat muuttamista taas uudestaan. Tällöin muun muassa aiempi asuinkunta ja ulkomaat tulivat esille.
Reilu puoli miljoonaa kansalaista pohti muuttamista kaiken kaikkiaan. Noin 170 000 henkilöä mietti tässä osin rajatussa 3,2 miljoonan perusjoukossa muuttamista aikaisempaan asuinkuntaansa, ja noin 160 000 henkeä halusi mieluiten asua ulkomailla jos voisi vapaasti valita asuinpaikkansa. 18-25-vuotiaista joka kymmenes asuisi ulkomailla. Keski-iässä muuttoaikeet olivat vähäiset, mutta 65-70-vuotiaista jo 6 prosenttia viihtyisi parhaiten ulkomailla, kuten esimerkiksi Espanjassa.
Tutkimuksen mukaan mitään laajaa maallemuuton buumia ei ole tulossa, vaikka maaseutua kaupunkien sijaan asuinympäristönä arvostettiinkin. Maalta kaupunkiin muuttanet eivät liiemmin ajatelleet paluumuuttoa. Suurten ikäluokkien eläköityessä muuttovirrat suuntautunevat vain lievästi takaisin maaseudulle ja toisaalta ulkomaille.
Parempaa elämää kohti
Vaikka joillakin elinolojen osa-alueella muutokset saattoivat olla kielteisiä, kokonaisarviot muuttamisen vaikutuksista omaan ja kotitalouden elämään olivat hyvin myönteisiä. Muuttajista 84 prosenttia oli tyytyväinen nykyiseen asuinpaikkakuntaan kaiken kaikkiaan.
Muuttamisen elinoloja yleisesti kohentava vaikutus ei välittömästi muuton jälkeen kuitenkaan vielä yllä kauemmin paikkakunnalla asuneiden arvioon elinolojensa paranemisesta muuton yhteydessä. Kaupunkiseuduilla paikkakuntaan kokonaisuudessaan oltiin tyytyväisempiä kuin maaseutumaisilla alueilla, oltiin siellä sitten asuttu pidempään tai äskettäin muutettu. Esikaupunkialueilla ei oltu siinä määrin tyytyväisiä nykyiseen asuinpaikkakuntaan, kuin muihin alueisiin suhteutettuna olisi voinut olettaa.
Maaseutu taas näyttää tarjoavan korkeampaa asumistasoa, elinympäristön laatua ja naapurisuhteita sekä henkilökohtaista turvaa, mutta huonontuneita palveluja ja heikkoja työllistymis- ja työpaikan vaihtomahdollisuuksia.
Iältään 31-40-vuotiaat maaseutumaisille seuduille asettuneet ja vastavirtaan kaupunkiseuduilta maaseutumaisille seuduille muuttaneet 18-30-vuotiaat nuoret erottuivat kriittisimpinä ryhminä paikkakunta-arvioissaan. Maaseudulla muuttaneet nuoret olivat kuitenkin maaseudun toivo, sillä neljä viidestä alle 30-vuotiaasta oli tyytyväinen omaan kuntaansa.
Selvitys käsitteli myös sitä, kuinka valmiita työlliset ja työttömät olivat muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle ja mihin opiskelijat opintojen päätyttyä ajattelivat suuntaavansa. Näihin kysymyksiin palataan toukokuun numerossa.
Lähde: Virtanen Vesa (2003). Valta- ja vastavirtaan. Selvitys maassamuuttajien elinoloista, uuteen sopeutumisesta, arvotaustasta ja kotiseudun merkityksestä Suomessa. Sisäasiainministeriön julkaisuja 14/2003. Ilmestyy loppukeväällä.
Päivitetty 2.5.2003
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi