Toden näköistä keskiajalla

Todennäköisyyslaskennan alku sijoittuu 1660-luvulle. Latinankielinen sana probabilis on kuitenkin huomattavasti vanhempi. Se on alun perin tarkoittanut hyväksymistä: 'probable doctor' esimerkiksi on tarkoittanut lääkäriä, johon on voitu luottaa.

Myöhäisellä keskiajalla oli skolastinen filosofia vallitsevana. Totuuden tavoittelu oli tullut jälleen "pimeän keskiajan" jälkeen ajankohtaiseksi. Maailmankuvan perusrakenteeksi hyväksyttiin olevaisen jakautuminen kahteen perusalueeseen: luonnolliseen ja yliluonnolliseen. Näistä tärkeämpi oli yliluonnollisen alue. Täältä etsittiin syyt olioiden luonnolle. Ihmisen tieto yliluonnollisesta perustui jumalalliseen ilmoitukseen, jonka lähde oli Raamattu teologien tulkitsemana.

Tieto luodusta maailmasta, jonka oliot toimivat niihin asetetun luonnon mukaisesti, oli myös perimmältään yliluonnollisen sanelemaa. Aristotelesta seuraten luontoa pidettiin sen ulkopuolella olevan päämäärän toteuttamisen välineeksi luotuna. Jokaisen luonnonolion ja sen ominaisuuksien perimmäinen selitys merkitsee vastauksen antamista kysymykseen, millä tavoin ne edesauttavat ihmistä elämään ja toteuttamaan päämääränsä. Lehmä on olemassa, jotta ihminen saisi siitä maitoa sekä lihaa ja nahkaa pukimikseen.

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että etusija tiedon tavoittelussa annettiin teologialle ja korkeammille tieteille, joissa käytettiin Aristoteleelta peräisin olevaa deduktiivista logiikkaa väitteiden todistamiseksi. Oli toki olemassa myös poikkeavia näkemyksiä. Esimerkiksi Roger Bacon (1210 - 1292) piti kritiikitöntä auktoriteettiuskoa tieteen vaarallisimpana vihollisena. Hän asetti matemaattisen ajattelun rinnalle induktiivisen menetelmän ja enteili näin tulevaa kokeellisen menetelmän nousua keskeiseen asemaan tieteen metodina. Vallitsevana oli kuitenkin skolastinen filosofia, jota opetettiin silloisissa "yliopistoissa". Käsite todennäköisyys liittyy skolastisen filosofian terminologiaan. Esimerkiksi Johannes Salisburylainen (1115-1180) kirjoitti. "On arvostelmia, jotka tulevat lähelle täyttä varmuutta ja toisia jotka ovat mitä epätodennäköisempiä. Todennäköisyyden asteen tässä määrää arvostelmaan liittyvän vakaumuksen voimakkuus."

Kuten nähdään todennäköisyydellä ei ollut samaa merkitystä kuten meidän aikanamme. Se ei liity millään tavalla tapahtumien frekvensseihin eikä satunnaisuuteen. Todennäköisyyden (probability) käsite tulee vastaan myös Tuomas Akvinolaisella (1225-1274), samassa merkityksessä kuin Johannes Salisburylaisella, hänen todistaessa Jumalan olemassaoloa. Todennäköisyys tarkoitti tiedollisen auktoriteetin hyväksyntää. Vasta 1600-luvulla käsite todennäköisyys saa sen nykyisen merkityksen.

Käsitteet frekvenssi ja havaintoihin perustuva uskomuksen aste tulevat alemmista tieteistä: lääketieteestä ja alkemiasta. Merkki (sign) oli keskeisellä sijalla Parcelsuksen opissa. Parcelsus (1493-1541) oli menestyvä lääkäri. Jokaisella asialla on merkkinsä, ja lääkärin pitää osata seurata näitä merkkejä. Jotkut merkit ovat melkein aina luotettavia, toiset ovat usein luotettavia. Kuten huomaamme tässä ollaan jo tekemisissä havaintojen ja niiden frekvenssien kanssa. Keskiajalla siis merkki (sign) merkitsi sitä, mistä myöhemmin 1600-luvulla muodostui episteemisen todennäköisyyden käsite. Episteeminen tarkoittaa tietoa eli hypoteesia, joka on havaintoihin perustuva ennakkokäsitys jostain ilmiöstä. Episteeminen todennäköisyys on se vahvistamisen aste, jonka todistusaineisto (data) hypoteesille antaa. Pascal oli ensimmäinen, joka käytti episteemistä todennäköisyyttä todistaessaan jumalan olemassaoloa. Luonnollisesti Pascalilla ei ollut dataa käytettävissä.

Päivitetty 21.5.2003

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi