Kitka ennustajan apuna

Talouden suhdannevaihtelut eivät ole hävinneet, vaikka takavuosina niin väitettiinkin. Myös nykyinen teollisuusmaiden taantuma näyttää noudattavan keskeisiltä osiltaan aikaisempien taantumien muotoja.

Kansainvälinen Valuuttarahasto (IMF) julkaisi jokin aika sitten mielenkiintoisen selvityksen teollisuusmaiden talouksien suhdannedynamiikasta. Selvitys käsitti yli kahdenkymmenen teollisuusmaan suhdannevaihtelut aina 1800-luvun lopulta alkaen. Uusimman ajan (1973-2002) suhdannevaihteluita mitattiin neljännesvuosittaisella kansantulotilastolla, joka on kohtuullisen yhtenäinen, ja luvut tältä osin ovat luotettavia.

IMF:n selvityksen mukaan vuoden 1973 jälkeiset suhdannesyklit ovat kestäneet keskimäärin noin kuusi vuotta. Tämä on siis aika korkeasuhdanteen huipusta seuraavan korkeasuhdanteen huippuun. Tähän väliin mahtuu noin yhden vuoden taantumavaihe, jonka aikana bkt supistuu vajaat 3 prosenttia. Taantumaa seuraa noin viisi vuotta jatkuva nousukausi, jonka aikana bkt kasvaa keskimäärin yli 3 prosentin vuosivauhdilla. Suhdannesyklin lopussa bkt on noin 14-15 prosenttia korkeammalla määrätasolla kuin syklin alussa.

Ensimmäinen 'modernin' ajan taantuma-aalto ajoittui teollisuusmaissa 1970-luvun puoliväliin, ensimmäisen öljykriisin jälkeiseen aikaan. Toinen taantumavaihe ajoittui 1980-luvun alkuun toisen öljykriisin ja rahapolitiikan kiristymisen aikoihin. Kolmas yleisempi taantumavaihe ajoittui 1990-luvun alkuun ja neljäs 2000-luvun alkuun. Se, että vuosikymmenet näyttävät alkavan taantumilla on tietenkin puhdasta sattumaa. Näiden suurempien suhdannejaksojen väliin on useissa maissa mahtunut myös pienempiä syklejä.

Parin viime vuosikymmenen suhdannesyklit ovat jonkin verran pidentyneet aikaisemmasta. Taantumavaiheet ovat lievempiä ja nousukaudet aikaisempaa pitempiä. Valtaosa taantumista on lieviä tai korkeintaan keskimääräisiä niin syvyydeltään kuin pituudeltaankin. Vaikeiden ja pitkien suhdannetaantumien todennäköisyys näyttää olevan kohtuullisen vähäinen.

Nykyinen taantumavaihe on tyypillinen siinäkin suhteessa, että se on ajoittunut samaan aikaan useimmissa teollisuusmaissa. Samanaikaisilla taantumilla on taipumus muodostua keskimääräistä syvemmiksi, mutta ei juurikaan keskimääräistä pitemmiksi. Vuoden 1973 jälkeiset taantumat ovat yleisesti olleet maailmanlaajuisia, ja Yhdysvaltain vaikutus niihin on ollut merkittävä.

Suhdanteita heiluttavat etenkin yritysten voittojen ja investointien heilahtelut. Käytännöllisesti katsoen kaikkiin viimeaikaisiin suhdannetaantumiin on liittynyt yksityisten investointien tuntuva supistuminen. Investointien kasvu taittuu keskimäärin pari vuosineljännestä aikaisemmin kuin bruttokansantuotteen kasvu. Investointien alamäki kestää pitempään, ja se on normaalisti syvempi kuin bkt:n taantuma. Investointien vaihtelut ajoittuvat hyvin samaan aikaan eri teollisuusmaissa, mikä heijastaa yritystoiminnan globalisoitumista.

Varastojen muutosten vaikutus suhdanteisiin on aikaa myöten vähentynyt muun muassa kehittyneen varastoteknologian ansiosta. Varastosyklit heiluttavat kuitenkin edelleen suhdanteita, kuten nykyinenkin taantuma on osoittanut. Yksityinen kulutus on kohtuullisen vakaa kysyntäerä, joka vauhdittaa etenkin pitkiä nousukausia. Ulkomaankaupan ja julkisten kysyntäerien vaikutus bruttokansantuotteen muutoksiin näyttää usein olleen vastasyklinen, suhdanteita tasoittava.

Talouden suhdanteet liittyvät likeisesti yhteen rahapolitiikan, korkotason ja pörssikurssien vaihteluihin. Vuoden 1973 jälkeisten taantumien aikana pörssikurssit ovat alentuneet keskimäärin noin 40 prosenttia. Pörssin taantumat ovat kestäneet normaalista noin 9 vuosineljännestä. Pörssin suhdanteilla tuntuu olevan myös voimakas globaali ominaisuus.

IMF:n selvityksen mukaan pörssikurssien vaihtelut todellakin ennakoivat reaalitalouden suhdanteita. Pörssikurssit saavuttavat normaalisti huippunsa noin viisi vuosineljännestä aikaisemmin kuin bkt:n kasvu. Ongelma on siinä, että pörssi antaa myös vääriä signaaleja reaalitalouden suhdanteista. Pörssissä suhdannevaihteluita tuntuu olevan enemmän kuin reaalitaloudessa.

Vaikeat taantumat, joita onneksi on harvoin, heijastavat usein talouden rakenteellisia ongelmia ja kielteisiä ulkoisia vaikutuksia. Todelliset lamakaudet ovat monien yhteensattumien summa, kuten Suomessa 1990-luvun alussa. Myös lyhyet syklit, joita 1990-luvullakin koettiin monissa maissa, heijastavat talouden jäykkyyksiä.

Suhdannevaihtelut ovat siis voimissaan, ja niin näyttää olevan myös näiden vaihteluiden säännönmukaisuus. On yllättävää, että ennustajat tai markkinoilla toimivat tahot eivät nykyistä enemmän nojaa erilaisiin markkinoiden kitkatekijöihin, jotka näitä säännönmukaisuuksia aiheuttavat. Täydellisesti toimivia markkinoita, joilla ennustaminen on periaatteessa mahdotonta, esiintyy edelleenkin vain taloustieteen oppikirjoissa.

Suhdannevaihtelut ovat siis voimissaan ja niin näyttää olevan myös näiden vaihteluiden säännönmukaisuus. On yllättävää, että ennustajat tai markkinoilla toimivat tahot eivät nykyistä enemmän nojaa erilaisiin markkinoiden kitkatekijöihin ja niiden aiheuttamiin suhdanteiden säännönmukaisuuksiin. Täydellisesti toimivia markkinoita, joilla ennustaminen on periaatteessa mahdotonta, esiintyy edelleenkin enimmäkseen vain taloustieteen oppikirjoissa.

Päivitetty 14.6.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi