Julkaistu: 6.7.2005
Näin ulkomaalaisia työntekijöitä ja yrityksiä verotetaan
Suomalaiseen yritykseen suoraan palkattu ulkomaalainen työntekijä on Suomessa työskennellessään periaatteessa samassa asemassa kuin supisuomalainen työntekijä, jolloin ulkomaiseen työntekijään sovelletaan samoja työehtoja koskevia säännöksiä kuin suomalaiseen työntekijään. Nämä säännökset koskevat mm. työehtosopimusten (tes) mukaista vähimmäispalkkaa, ylityökorvauksia, työ- ja lepoaikoja taikka vuosiloman, vuosilomapalkan ja lomakorvausten määräytymistä sekä työturvallisuutta ja työterveyshuoltoa.
Lähetettyjen työntekijöiden osalta työntekijään sovellettavia työelämän säännöksiä on tarkennettu laissa lähetyistä työntekijöistä, mutta myös lähetettyihin työntekijöihin sovelletaan samoja työehtoja kuin suomalaisiin työntekijöihin. Lähetetyt työtekijät ovat henkilöitä, jotka työskentelevät muussa valtiossa kuin Suomessa ja jotka toiseen valtioon sijoittautunut työnantajana toimiva yritys lähettää Suomeen rajoitetuksi ajaksi työhön. Lähettäminen voi perustua suomalaisen ja ulkomaalaisen yritykseen väliseen urakkasopimukseen tai työvoiman vuokraussopimukseen.
Verosäädösten mukaan suoraan suomalaiseen yritykseen ja Suomeen lähetetyn työntekijän verotusmenettelyt poikkeavat toisistaan silloin, kun työskentely kestää alle kuusi kuukautta. Suoraan palkatulta Suomeen tulevalta henkilöltä työnantaja perii ns. lähdeveron (nykyisin 35 %) palkansuorituksen yhteydessä. Samalla maksetaan työnantajan sosiaaliturvamaksu. Lähetettyä työntekijää ei sitä vastoin veroteta alle kuuden kuukauden komennuksista Suomessa, vaan kotimaassaan, ellei lähetyn työntekijän työnantajalla ole kiinteää liiketoimipaikkaa Suomessa.
Kun suoraan suomalaiseen yritykseen palkatun työntekijän oleskelu kestää yli puoli vuotta, häntä verotetaan ansiotuloista progressiivisesti samalla tavoin kuin pysyvästi Suomessa asuvia. Ennakonpidätys toimitetaan verotoimistosta haettavan verokortin perusteella. Sama koskee yli puoli vuotta Suomessa komennuksella olevia lähetettyjä työntekijä, mutta tässä tapauksessa veron suorittaminen on ulkomaalaisen työntekijän itsensä velvollisuus, sillä ulkomaisella työnantajalla ei ole pääsääntöisesti ennakonpidätysvelvollisuutta Suomessa, jollei palkkaa makseta täällä eikä työnantajalla ole täällä kiinteää toimipaikkaa.
Ulkomaisten yritysten arvonlisäverotus
Ulkomaiset yritykset ja yrittäjät ovat Suomessa arvonlisäverovelvollisia liiketoiminnan muodossa harjoitetusta tavaroiden ja palvelujen myynnistä, jos niillä on Suomessa kiinteä toimipaikka. Rakennus- ja asennuspalveluissa kiinteä toimipaikka muodostuu, jos urakointikohde tai peräkkäiset urakointikohteet kestävät yli yhdeksän kuukautta. Jos ulkomaisella yrityksellä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä yritys ole hakeutunut täällä verovelvolliseksi, arvonlisäveron suorittaminen kuuluu ostajalle (käännetty verovelvollisuus).
Käännetty verovelvollisuus tarkoittaa esimerkiksi suomalaisen, ostajana toimivan yrityksen kannalta sitä, että ostaja maksaa ulkomaalaiselle myyjälle verottoman hinnan verollista liiketoimintaansa varten hankkimastaan palvelusta. Ostaja on siis verovelvollinen ulkomaisen myyjän puolesta ja tekee kirjanpitoonsa verollisen myynnin kirjaukset. Samanaikaisesti ostajalla on vähennysoikeus ulkomaalaisen puolesta suoritettavaan veroon. Kun kotimainen tilaaja myy palvelun eteenpäin, on se yleisesti verovelvollinen Suomessa tapahtuvasta myynnistään ja siten velvollinen kirjaamaan myynnin arvonlisäverot kirjanpitoonsa joko arvonlisäverotusta koskevien yleisten myyntisäädösten tai esim. rakentamispalveluiden oman käytön perusteella.
Ulkomaalaiselta yritykseltä, joka ei ole verovelvollinen Suomessa, ostetuista tavaroista ja palveluista ovat verovelvollisia yrityksien lisäksi myös yleishyödylliset yhteisöt, asunto-osakeyhtiöt pankit, seurakunnat ja kunnat. Veroa ei suoriteta, jos ostajana on valtio tai toinen ulkomainen yritys, joka ei ole arvonlisäverovelvollinen Suomessa ja jolla ei ole täällä kiinteää liiketoimipaikkaa taikka myynti on myyjälle tavaraan liittyvää ns. kaukomyyntiä. Näissä tapauksissa myyjä on aina verovelvollinen eikä käännettyä verovelvollisuutta sovelleta.
Käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta ei myöskään sovelleta, jos mm. ulkomaisen rakennusliikkeen tuottamien palvelujen ostaja on suomalainen yksityishenkilö. Siten ulkomaisen rakennusliikkeen olisikin aina rekisteröidyttävä Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi, jos yritys haluaa myydä palvelujaan yksityishenkilöille vaikka vain kertaluonteisesti tai lyhytaikaisesti. Yksityishenkilöiden ostamista ulkomaisten rakennuspalvelujen laajuudesta ei ole tarkkoja tietoja, mutta yrityksen rekisteröityminen verovelvolliseksi on tuskin kovin yleistä.
Päivitetty 6.7.2005