Venäjän nuoret haluavat rahaa

Kun nuoret näkevät koulutuksen vain välineenä rikastumiseen, on tiede ajautunut noidankehään. Tiedemaailma ei houkuttele nuoria, ja korkean teknologian teollisuus on lamassa. Kun innovaatioita ei synny, tutkimukselle ei riitä kysyntää eikä rahoitusta löydy kuin valtion budjetista.

Venäjällä kilpailu korkeamman asteen koulutuspaikoista on kovenemassa. Sekä maksuttoman että maksullisen koulutuksen kysyntä kasvaa. Peruskoulunsa päättäneiden joukossa korkeakoulutukseen haluavien enemmistö on kaupunkilaisia, ja he ovat yleensä ylempien virkamiesten, johtajien ja varakkaiden vanhempien lapsia. Lähes 90 prosenttia näistä nuorista suunnittelee korkeakoulutuksen hankkimista.

Yleisen mielipiteen tutkimuslaitos (FOM) sai mielipidetutkimuksensa tulokseksi, että 63 prosenttia venäläisistä vanhemmista on valmiita suuriinkin uhrauksiin taatakseen lapsilleen korkeakoulutuksen.

Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että venäläiset suhtautuvat koulutukseen vain välineellisesti, siitä saatavan hyödyn kannalta, eivätkä arvosta tietoa sinänsä tai pidä koulutusta sinänsä tärkeänä yhteiskunnassa. Koulutusta pidetään väylänä korkeampaan yhteiskunnalliseen asemaan ja hyvään toimeentuloon. Tämä asenne on perua Neuvostoliiton ajoilta, mutta se on viime aikoina entisestään voimistunut.

Pojista liikemiehiä, tytöistä malleja

Kun venäläisiltä kysyttiin vuonna 2002, mitä nuoret haluavat elämältään tämän päivän Venäjällä, yli puolet vastasi, että nuorten tärkein päämäärä on rikastua. Vain viidennes vastaajista uskoi, että nuoret haluavat hyvän koulutuksen, ja vielä harvempi uskoi, että nuoret haluavat työtä ja uran. Poikien toiveammattien listan kärjessä oli liikemies ja tytöillä malli. Nämä ja muut kyselytutkimukset heijastavat venäläisessä yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia ja sitä, miten venäläiset uskovat nykymaailmassa menestyttävän.

Venäjän Tiedeakatemian Sosiologian instituutin tekemän kyselytutkimuksen mukaan venäläisten käsitys siitä, miten elämässä menestytään, on muuttunut voimakkaasti neuvostoajoista. Vastaajat uskoivat, että menestys elämässä ei enää riipu niinkään koulutuksesta, työpaikasta tai luontaisista kyvyistä. Tärkeimpiin menestystekijöihin elämässä kuuluvat perheen varallisuus, hyvät suhteet ja sattuma. Koulutus on menettänyt arvoaan menestystekijänä.

Vaikka nuoret ovat tietoisia koulutuksen merkityksestä, he arvelevat, että tieto sinänsä ei takaa menestystä ja tyydyttävää asemaa yhteiskunnassa. Tiedon tuottajien ammateissa toimivien työntekijöiden palkat ovat alhaisia. Tällaisia ammattilaisia ovat opettajat, lääkärit, tutkijat, insinöörit ja monet erikoisammattialojen työntekijät. Nuoret eivät nyky-Venäjällä tunne erityistä halua hakeutua näille aloille.

Tiede on kriisissä

Vuonna 2002 vain 18 prosenttia jatko-opintonsa päättäneistä venäläisopiskelijoista halusi tutkijoiksi. Pääasiassa tämä johtuu tutkijoiden matalista palkoista. Akateemisten tutkijoiden keski-ikä onkin noussut ja venäläinen tieteen tulevaisuuden näkymät hämärän peitossa.

Vaikka tutkimusrahoituksen tarve virallisesti tunnustetaankin, ei rahoitusta siitä huolimatta tule. Tutkimuslaitokset ovat joutuneet käyttämään tutkimusvarojaan opettajien palkkojen maksuun, kiinteistöjen korjaukseen jne. Tutkimuslaitoksilla ei ole varaa uudistaa laitteitaan eikä laboratorioitaan.

Neuvostoliiton aikainen suhde tutkimuksen ja tuotannon välillä on katkennut, polttoaineiden viennistä on tullut Venäjän talouden peruspilari, ja korkean teknologian teollisuus on lamassa. Näissä olosuhteissa myös liike-elämän kysyntä tutkimus- ja kehitystyölle on alhainen, mikä ei myöskään anna akateemiselle tutkimukselle mahdollisuuksia hakea rahoitusta muualta kuin valtion budjetista.

Kaiken kaikkiaan venäläisen yhteiskunnan asenne tietoon ja tietämykseen on ristiriitainen. Toisaalta koulutus arvostetaan korkealle, koska ihmiset pitävät sitä tärkeänä uralla etenemisen ja sosiaalisen statuksen kohotuksen vuoksi. Toisaalta tietoa ja asiantuntemusta sinänsä ja niiden tuottajia ei arvosteta yhteiskunnassa. Näissä olosuhteissa tiede-elämä ei houkuttele nuoria, eikä tutkimus, koulutus ja korkean teknologian teollisuus kykene houkuttelemaan tarpeeksi nuoria uusia kykyjä. Eivätkä työmarkkinat kykene käyttämään tehokkaasti hyväkseen inhimillistä pääomaa. Toisin sanoen, suuri osa olemassa olevasta inhimillisestä pääomasta menetetään.

- Irene Skog

Juttu perustuu julkaisuun: Towards a Knowledge-based Society. UNDP. Human Development Report, Russian Federation 2004. Moscow 2004.

Päivitetty 6.7.2005