Julkaistu: 3.7.2003
Paljon tehtävää ennen päästökauppaan ryhtymistä
Alkukesän koleat säät ovat kirvoittaneet jälleen kerran keskustelun ilmaston lämpenemisen todennäköisyydestä ja kasvihuoneilmiöistä. Kioton sopimuksen tavoitteet ovat selkeät. Teollisuusmaat ovat luvanneet vähentää kasvihuoneilmiötä lisääviä päästöjään keskimäärin viisi prosenttia vuodesta 1990 vuosiin 2008-2012. Jo toistasataa maata - Suomi ja muut EU-maat mukana - on vahvistanut mukaantulonsa ratifioimalla Kioton pöytäkirjan, Yhdysvallat on ilmoittanut pois jäännistään, ja Venäjän päätöstä odotetaan.
Suomessa on aloitettu varautuminen hyvissä ajoin. Hyvänä esimerkkinä valtionhallinnon verkottumiskyvyistä on, että ilmasto- ja päästöasioita tälläkin hetkellä käsitellään useilla hallinnonaloilla ja -tasoilla sekä asiantuntijalaitoksissa. Uusien velvoitteiden myötä on nyt kuitenkin tarve selkiinnyttää tehtävät ja tekijät.
Viranomaisten kesken tarvittavaa työnjakoa selvitettiin kauppa- ja teollisuusministeriön asettamassa toimikunnassa, jonka raportin pohjalta valtioneuvosto teki tämän vuoden alussa asiasta periaatepäätöksen. Siinä määritellään, miten ilmastosopimuksista viranomaisille aiheutuvat tehtävät vastuutetaan eri toimijoiden kesken. Sopimukset sisältävät uusia, pysyväisluonteisia tehtäviä, joita ei voi enää hoitaa määräaikaisryhmien voimin. Myös tehtävien edellyttämät voimavarat on välttämätöntä saada kestävälle pohjalle.
Kauppa- ja teollisuusministeriö on keskeisessä asemassa koordinoidessaan kansallisten ilmastostrategioiden valmistelua ja valmistautuessaan paljon keskustelua aiheuttaneeseen päästökauppaan. EU:ssa saavutettiin vuoden 2002 lopulla poliittinen yhteisymmärrys siitä, että sisäinen päästökauppa alkaisi jo vuoden 2005 alusta. Ennen sitä olisi oltava valmiina tarvittavat lainsäädännön muutokset sekä päästöoikeuksien jakosuunnitelma. Alkujaossa kaupan piiriin tuleville yrityksille määritellään päästökiintiöt, joiden ylitykset tai alitukset tulevat olemaan kaupan kohteena. Päätös alkujaosta tehdään korkeimmalla virkaportaalla eli valtioneuvostossa. Päästökaupan ympärillä käyty keskustelu on paljolti koskenut sitä, miten ja minkä tietojen perusteella alkujako tapahtuu. Asiaa selvitetään parhaillaan kauppa- ja teollisuusministeriössä.
Kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista sekä kansainvälisten ympäristösopimusten yleisestä toimeenpanosta samoin kuin Suomen kantojen valmisteluista vastaa edelleen ympäristöministeriö.
Päästöjen seuranta edellyttää laajaa raportointijärjestelmää, jonka tulee noudattaa kansainvälisesti sovittuja ohjeita ja määräyksiä. Laskentajärjestelmän on oltava mahdollisimman läpinäkyvä ja noudatettava ISO-standardointijärjetelmää. Seurantajärjestelmän luotettavuuden varassa on sekä velvoitteiden täyttymisen uskottavuus että käytettävien joustomenettelyjen luotettavuus. Seuranta- ja raportointijärjestelmää varten kuhunkin maahan nimetään kansallinen kasvihuonekaasujen inventaarioyksikkö. Suomessa Tilastokeskus on nyt määritelty täksi inventaarioyksiköksi. Tehtävä sinällään sopii Tilastokeskukselle hyvin, onhan tilastotoimen perustehtävänä kuvata mahdollisimman objektiivisesti ja huolellisesti yhteiskunnassa tapahtuvia ilmiöitä tilastomuotoisin keinoin.
Päätöksen mukaan Tilastokeskuksen tulee ottaa vastuu laskentajärjestelmästä viimeistään vuoden 2004 loppuun mennessä, jolloin samalla olisi valmiudet määritellä lopullisesti Suomen päästökiintiöt sitoumuskaudelle 2008-2012. Vuosittaisten raporttien lisäksi järjestelmään sisältyy myös joka kolmas tai neljäs vuosi tehtävä maaraportti. Valmistautuminen uusien tehtävien vastaanottamiseen on jo alkanut.
Yksin emme urakasta selviä. Raportointiin tulevat osallistumaan monet ministeriöt, virastot ja asiantuntijalaitokset, joiden kanssa tehdään tarvittavat sopimukset työnjaosta ja yhteistyökuvioista periaatepäätöksen mukaisesti. Ainakaan toistaiseksi vastaavanlaista inventaariolaitoksen organisointimallia, kuin minkä Suomi tulee toteuttamaan, ei tiedossamme ole.
Kaija Hovi
Tilastojohtaja
Yritysten rakenteet -yksikkö
Päivitetty 3.7.2003
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi