Sinilevä on sitkeä vastus

Viime vuosina runsastuneet sinilevät ovat maailman vanhimpia eliöitä.

Liisa Lepistö

Usein kuulee ihmeteltävän, ovatko sinilevät ilmestyneet meriin ja järviin vasta viime vuosikymmeninä. Itse asiassa kaikissa luonnon vesissä on runsas eliöyhteisö, jota ei paljain silmin voi nähdä. Vasta 1800-luvun lopulla mikroskoopit kehittyivät niin paljon, että tämä uusi maailma löydettiin.

Merissä, kuten järvissäkin, elää mikroskooppisen pieniä kasvi- ja eläinplanktonlajeja, bakteereita ja sieniä tuhansittain. Kun vedet rehevöityvät, eli vedessä on runsaasti kasvuravinteita, lähinnä fosforia ja typpeä, kaikki eliöt voivat hyvin. Vähitellen jokin eliöryhmä pääsee rehevöitymisen myötä runsastumaan ja muodostaa lopulta massaesiintymiä, jolloin esimerkiksi sinilevät kertyvät veden pinnalle kellanvihreäksi tai vihertäväksi maalimaiseksi massaksi ja syntyy ns. vedenkukka-ilmiö, usein parhaaseen loma-aikaan. Tällä ilmiöllä ei ole mitään tekemistä kasvien tai kukkimisen kanssa.

Pitkä historia, joustavuutta, kilpailukykyä

Sinilevät eli sinibakteerit ovat itse asiassa maailman vanhin eliöryhmä, ne ilmestyivät alkumeriin noin 3,5 miljardia vuotta sitten. Suomesta on löydetty noin 2 miljardia vuotta vanhoja sinileviin viittaavia jäänteitä. Sinilevien bakteerimainen rakenne ja pitkä historia takaavat niille joustavan kilpailukyvyn mitä erilaisimmissa oloissa, ja niitä tavataan muun muassa kuumista lähteistä, Rooman katakombeista ja autiomaista.

Sinileväesiintymät eli vedenkukka-ilmiöt ovat Itämeressäkin jo vanha ilmiö. Niitä on havaittu jo satoja vuosia sitten, mutta niiden laajuus ja kestoaika ovat lisääntyneet Itämeren rehevöitymisen myötä. Kesän sääolot vaikuttavat sinileväesiintymien laajuuteen, sillä lämmin aurinkoinen sää edistää levien kasvua, eli solujen jakautumista, ja tyynellä säällä leväsolut nousevat veden pinnalle. Paradoksaalista kylläkin, aivan pinnalle nousseet solut kuolevat liialliseen auringonvaloon.

Itämeren eliöstöön vaikuttavat monet eri tekijät, kuten alhainen suolapitoisuus, ajoittain Pohjanmerestä tulevat suolaisen ja hapekkaan veden pulssit, ravinteiden aiheuttama kuormitus ja sääolosuhteet. Pitkään jatkunut rehevöityminen on vähitellen heikentänyt Itämeren pohjan ja sen läheisten vesikerrosten happitilannetta. Happikato puolestaan on syynä ravinteiden liukenemiseen pohjan sedimenteistä, jolloin keväällä vedessä on runsaasti liukoisia ravinteita levien käytettäväksi. Eri leväryhmät käyttävät kukin vuorollaan näitä ravinteita ja sinilevätkin saavat siitä oman osansa. Riippuen siitä, kuinka tehokkaasti muut levät ovat ravinteita käyttäneet ja minkälainen on alkukesän säätilanne, sinilevät muodostavat massaesiintymiä. Keväällä 2003 ravinteiden saatavuus oli sinilevien kannalta suotuisa, ja siksi kesän sääoloilla on ratkaiseva merkitys sinilevätilanteen kehitykselle.

Suojelu tuo hitaasti tuloksia

Vesiensuojelutoimenpiteet vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä, sillä tulokset eivät ole heti nähtävissä. Joka kesäiset voimakkaat sinileväesiintymät jatkuvat, vaikka Itämereen tuleva kuormitus saataisiin kokonaan lopetettua pohjalta tulevan ravinnelisän ansiosta. Lisäksi ilmeisesti satunnaiset ja suppea-alaiset leväkukinnat ovat olleet Itämerelle ominaisia ja satojen vuosien ajan. Jokainen voi osallistua Itämeren suojeluun estämällä kaikenlaisten jätteiden pääsyn veteen.

Sinileväesiintymät eivät ole ainoastaan esteettinen haitta, vaan sinilevät tuottavat hermo- ja maksamyrkkyjä. Kaikki sinileväesiintymät eivät ole myrkyllisiä. Itämeressä sinileväyhteisöön kuuluva Nodularia -suku on todettu kaikissa testeissä myrkylliseksi. Sen tuottaman myrkyn "tehokkuus" on suhteessa noin puolet kobrakäärmeen myrkkyyn verrattuna. Sinileväisen murtoveden latkiminen on koitunut kuolemaksi koirille. Surffaajat ovat saaneet nuhamaisia ja jopa keuhkokuumeeseen viittaavia oireita pelkästään sinileväisen veden pärskeistä.

Suomessa ei kuitenkaan ole koskaan tullut tietoon ihmishengen vaatineita levämyrkytystapauksia. Sinileväesiintymään on aina syytä suhtautua, kuin kyseessä olisi myrkyllinen esiintymä, ja sinileväisen veden käyttöä talous- ja saunavetenä on vältettävä.

Kirjoittaja työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa kasviplanktonekologian tutkijana.

Sinilevähavainnot merellä kasvussa

Päivitetty 5.8.2003

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi