Julkaistu: 5.9.2005
Ekotehokkuusmittari: Nopeus tulee kalliiksi ympäristölle
Liikenteen ympäristövaikutuksia eivät ole vain päästöt ja energiankulutus. Sillä, kuinka paljon luontoa muokataan erityisesti tie- ja raideliikennettä varten on suuri merkitys ekotehokkuuden kannalta, kertoo Suomen liikenteen materiaalivirtoja selvittävä hanke.
Liisa Salekari
- Näin laaja ja systemaattinen liikenteen materiaalivirtoja seura
ava hanke on ensimmäinen laatuaan koko maailmassa, kertoo hankkeen koordinaattori, ekotehokkuuskonsultti Michael Lettenmeier Suomen luonnonsuojeluliitosta. Hän koordinoi FIN-MIPS Liikenne -hanketta, joka toteutetaan kahden ministeriön, väylälaitosten ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteistyönä.
Kun ympäristökeskustelussa on perinteisesti mietitty sitä, kuinka paljon vaikkapa automatka Helsingistä Tampereelle tuottaa haitallisia päästöjä, kiinnitetään huomio FIN-MIPS Liikenne -hankkeessa siihen, mitä kaikkea on luonnosta täytynyt ottaa, että on saatu aikaiseksi liikenteen vaatima infrastruktuuri, kulkuväline ja sen kuluttama polttoaine. Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa koko liikennejärjestelmän kuluttamista luonnonvaroista ja sitä kautta etsiä keinoja luonnonvarakulutuksen tehostamiseen.
FIN-MIPS Liikenne -hankkeessa tutkitaan, kuinka paljon liikenteen ja sen infrastruktuuriin käytetyt materiaalivirrat kuluttavat luonnonvaroja. Eli esimerkiksi sitä, kuinka paljon on täytynyt siirtää maata junaraiteiden tieltä, kuinka paljon on kulunut materiaaleja liikenteessä tarvittavien perusrakenteiden tekoon tai kuinka paljon ilmaa kuluu eri liikennemuotojen kuluttamissa polttoainemäärien palamisessa.
Eri reittien ja alus-satama -yhdistelmien MIPS-luvut eli luonnonvarojen kulutus kuljetussuoritetta kohden
| Reitti ja pituus |
Abioottinen MIPS g/t-km |
Vesi | Ilma | |
| Roro-alus + Sompasaaren satama | Helsinki-Amsterdam 1740 km | 124 | 766 | 98 |
| Roro-alus + Naantalin satama | Naantali-Amsterdam 1500 km | 84 | 647 | 97 |
| Öljyalus + Fortumin satama | Naantali-Felixstowe 1900 km | 21 | 133 | 21 |
| Matkustaja-autolautta + Länsiterminaali | Helsinki-Travemünde 1140 km | 71 | 797 | 118 |
| MIPS g/hlö-km | ||||
| Matkustaja-autolautta + Länsiterminaali | Helsinki-Tallinna 80 km | 173 | 1 638 | 215 |
| Pika-alus + Länsiterminaali | Helsinki-Tallinna 80 km | 1 203 | 10 019 | 1 127 |
Roro-alus(roll on - roll off) viittaa alukseen, joka lastataan ja puretaan ajamalla rahti sisään ajoneuvoilla.
Lähteet:
Lindqvist, Aino (2005). MIPS-laskennan käyttökelpoisuus Suomen meriliikenteen ekotehokkuuden määrittämisessä. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, maantieteen laitos.
Lindqvist, Lettenmeier & Saari. Meriliikenteen aiheuttama luonnonvarojen kulutus Suomessa (MeriMIPS). Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 58/2005. Helsinki: Edita. (saatavissa myös pdf-tiedostona www.mintc.fi)
Hyödyt ja haitat koko elinkaaren ajalta
Välineenä luonnonvarakulutuksen mittaamiseen käytetään eräänlaista ekologiaan sovellettua panos-tuotos laskelmaa, MIPS-menetelmää. Sen avulla voidaan arvioida tuotteen valmistukseen kuluneiden luonnonvarojen määrää suhteessa siitä saatavaan hyötyyn. Toisin sanoen MIPS-arvo kertoo tuotteen tai palvelun ekotehokkuudesta.
Saksassa Wuppertal-instituutissa on laskettu eri aineiden valmistukseen kuluvia luonnonvaramääriä. Näitä aineiden tai materiaalien koko elinkaarenaikaisia materiaalivirtoja kutsutaan MI-kertoimiksi (material input). Näihin MI-kertoimiin perustuvat myös FIN-MIPS Liikenne -hankkeessa lasketut materiaalivirtaluvut.
MIPS-laskenta ottaa huomioon kaikki materiaalivirrat tuotteen tai palvelun koko elinkaaren ajalta eli myös ne ainemäärät, jotka on otettu luonnosta ja joita tarvitaan tuotteen valmistukseen, mutta jotka eivät sisälly itse tuotteeseen. Ajatuksena on saada kokonaiskäsitys kaikista tuotteen valmistuksen takia alkuperäiseltä paikaltaan luonnon ekosysteemeistä siirretyistä luonnonvaroista.
Jotta voitaisiin puhua tietyn liikennetyypin ekotehokkuudesta, on liikenteen kuluttama luonnonvaramäärä tietenkin suhteutettava niillä saavutettavaan hyötyyn.
MIPS-laskelmassa jaettavana on liikennetyypin rakentamisen, ylläpidon ja käytön kuluttama luonnonvaramäärä. Jakajana on tämän matkan hyöty, joka ilmoitetaan tonni- tai henkilökilometreissä riippuen siitä, onko kuljetettavana rahtia vai ihmisiä.
FIN-MIPS Liikenne -hankkeen ensimmäinen vaihe on nyt ohi. Sen aikana laskettiin MIPS-arvot tie-, raide-, laiva-, lento- sekä pyöräliikenteelle erilaisten esimerkkien kautta. Hankkeen toisessa vaiheessa sovitaan siitä, kuinka infrastruktuurin, esimerkiksi teiden, rautateiden tai lentokenttien, MI-arvoja kohdennetaan eri käyttäjille eli lähinnä henkilö- ja tavaraliikenteelle. Tämän pohjalta tuotetaan Suomen tilanteeseen yleisesti soveltuvat eri liikennemuotojen MI-kertoimet. Tarkoitus on tuottaa tietoa, jota yritykset ja muut tahot voivat käyttää omissa MIPS-laskelmissaan. Lisäksi tiedot mahdollistavat liikennemuotojen vertailun niiden ekotehokkuuden kannalta.
Eri liikennemuotojen ekotehokkuuden suora vertailu on monimutkaista ja osittain mahdotonta, sillä ne eivät aina ole keskenään vertailukelpoisia. MIPS-luku ottaa huomioon kuljetuksen tarjoaman hyödyn vain määrällisesti, eikä huomioi vaikkapa nopeutta. Esimerkiksi lentoliikenteen kuljettama rahtimäärä ei ole kovin suuri, mutta sen nopeutta taas ei voida muilla liikennemuodoilla korvata.
Tarkoitus ei Michael Lettenmeierin mukaan olekaan koota ranking-listaa eri liikennemuotojen ekotehokkuudesta, vaan tuottaa uutta tietoa koko liikennejärjestelmän materiaalivirroista sekä selvittää materiaalivirtatarkastelun arvo liikenteen ekotehokkuustarkastelussa perinteisiin ympäristönäkökohtiin verrattuna.
Infrastruktuuriin kuluu rutkasti luonnonvaroja
Mitä liikennemuotojen ekotehokkuudesta sitten on paljastunut? Ainakin se, että infrastruktuurin osuus erityisesti tie- ja raideliikenteen luonnonvarojen kulutuksessa ei ole mikään pikkutekijä.
- Sitä osattiin tavallaan odottaa, mutta kyllä infrastruktuurin suurta osuutta voi jonkinlaiseksi yllätykseksi kutsua, toteaa Lettenmeier.
Esimerkiksi tieliikenteen kokonaisuutena kuluttamista abioottisista eli uusiutumattomista luonnonvaroista kuluu keskimäärin 93 prosenttia teiden rakentamiseen ja ylläpitoon. Vain 7 prosenttia uusiutumattomista luonnonvaroista kuluu polttoaineen kulutukseen. Luvut ovat päinvastaisia kun puhutaan tieliikenteen ilman kulutuksesta eli poltetusta hapesta - suurin osa siitä kuluu polttoaineen mukana.
Luonnonvarojen kulutus ja sen jakautuminen tieliikenteessä (tonnia / tiemetri 60 vuoden aikana)
| Yhdystie | Moottoritie | |||
| Tie | Liikenne | Tie | Liikenne | |
| Uusiutumattomat t/m | 34,4 | 1,2 | 687,9 | 79,4 |
| % | 96 | 4 | 90 | 10 |
| Vesi t/m | 267,4 | 16,5 | 995,5 | 1073,8 |
| % | 94,0 | 6 | 48 | 52 |
| Ilma t/m | 0,4 | 1,6 | 2,5 | 102,6 |
| % | 20 | 80 | 2 | 98 |
Lettenmeier muistuttaa, että vaikka lentoliikenne mielletään usein ongelmallisimmaksi liikennemuodoksi ympäristönsuojelun kannalta, ei sen MIPS-arvo per kuljettu henkilökilometri ole muihin liikennemuotoihin verrattuna erityisen korkea.
- Lentoliikenteen suurin vika on, että se tekee matkustamisesta niin nopeaa ja helppoa, että se lisää liikennettä entisestään, hän selittää.
Nopeus maksaa
Nopeus on epäekologista, summaa Lettenmeier tutkimuksen ensimmäisen vaiheen havaintoja. Kaikkien liikennemuotojen kohdalla näkyy että mitä nopeammin tavaroita tai ihmisiä halutaan kuljettaa paikasta toiseen, sen kalliimmaksi se tulee ympäristön kannalta. Moottoritien rakentaminen kuluttaa enemmän luonnonvaroja kuin maantien, ja sama nähdään, kun perinteistä yksiraiteista junarataa verrataan nopean oikoradan kaksiraiteiseen kiskoon. Tallinnan pikalautat taas kuluttavat enemmän luonnonvaroja suhteessa niillä saavutettuun hyötyyn kuin hitaat autolautat.
Michael Lettenmeier kertoo, että luonnonvarojen käytön tehostamiseksi tai vähentämiseksi pitäisi infrastruktuurin lisärakentaminen lopettaa jokseenkin kokonaan ja keskittyä jo valmiiden rakenteiden käytön tehostamiseen.
- Kun tie- ja rautatiepuolella infrastruktuurin osuus uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä on 90 prosentin luokkaa, ei liikenteen lisääminen jo olemassa olevien rakenteiden päällä lisää merkittävästi uusiutumattomien luonnonvarojen kulutusta. Ilman kulutus ja sen mukana hiilidioksidipäästöt kylläkin lisääntyvät.
Lettenmeierin mukaan olemassaolevien teiden ja rautateiden käytön tehostaminen on ekotehokkuuden kannalta todella tärkeää. Lisärakentaminen sen sijaan lisää luonnonvarojen käyttöä sekä infrastruktuurin että lisääntyvän liikenteen muodossa.
FIN-MIPS Liikenne -hankkeen päärahoittajat ympäristöklusteriohjelman puitteissa ovat ympäristöministeriö sekä liikenne- ja viestintäministeriö. Hankkeen rahoitukseen ja työskentelyyn osallistuvat Tiehallinto, Ratahallintokeskus, Merenkulkulaitos sekä Ilmailulaitos. Hanketta koordinoi Suomen luonnonsuojeluliitto. Hanke on käynnistynyt vuonna 2003 ja jatkuu vuoden 2005 loppuun. Lisätietoa: www.ymparisto.fi sekä www.sll.fi. Raportit saatavissa osoitteesta www.mintc.fi/julkaisusarja.
Päivitetty 5.9.2005