Venäjän Kaukoitä tyhjenee

Kynnelle kykenevät muuttavat pois Venäjän Kaukoidästä. Väestö on vähentynyt 1990-luvulla toisaalta Neuvostoliiton hajoamisen ja toisaalta Venäjän talousmurroksen seurauksena. Kun Venäjä sanoo olevansa eurooppalainen valtio, suuntautuu Kaukoidän alue taloudessaan Aasiaan.

Irene Skog

Venäjän Kaukoitä on raja-alue, joka sijaitsee syrjässä taloudellisesti kehittyneemmistä Keski-Venäjän alueista ja energialähteistä. Kaukoidällä on naapureinaan talous- ja sotilasmahteja: USA, Japani, Etelä-Korea ja Kiina.

Kaukoitä jaetaan taloutensa rakenteen ja maantieteellisen sijaintinsa perusteella kahteen osaan. Eteläiseen osaan kuuluvat Primorjen ja Habarovskin aluepiirit, Amurin alue sekä Juutalaisten autonominen alue. Pohjoiseen osaan kuuluvat Sahan (Jakutian) tasavalta, Kamtšatkan, Magadanin ja Sahalinin alueet sekä Tšuktsien autonominen piirikunta.

Venäjän varhaisemmassa historiassa Kaukoidän asuttamisen tarkoitus oli alueiden säilyttäminen Venäjän hallinnassa. Poliittiset ja sotilaallis-strategiset päämäärät olivat tärkeimpiä syitä Kaukoidän valloittamiseen ennen vallankumousta. Neuvostoaikana tärkeää oli lisäksi Kaukoidän luonnonvarojen käyttöönotto.

Venäjän siirryttyä markkinatalouteen Kaukoidän integraatio Venäjän talouteen katkesi. Venäjän pyrittyä integraatioon EU:n kanssa, on Kaukoitä puolestaan suuntautunut ulkomaankaupassaan Kiinaan, Japaniin, Etelä-Koreaan ja USA:han.

Talousmuutokset ovat vaikuttaneet voimakkaasti väestön vähenemiseen ja poismuuttoon alueelta, kun osasta työvoimaa on tullut tarpeetonta. Tällä hetkellä Kaukoidän väestö vähenee nopeimmin Venäjän federatiivisista alueista.

Väestölaskentojen 1989-2002 aikana Kaukoidän väestö väheni 1,3 miljoonalla hengellä eli 16 prosenttia. Eniten väestö väheni pohjoisilla alueilla Tšuktsien autonomisessa piirikunnassa (67 %), Magadanin (53 %), Kamtšatkan (24 %) ja Sahalinin (23 %) alueilla.

Venäjän Kaukoitä

	Väestön määrä		Muutos		Elinajanodote	Pääkaupunki (asukasmäärä)
	1959	2002	1959-1989, %	1989-2002, %
Venäjä	117 239,6	145 166,7	25,4	-1,3	62,4
Kaukoitä	4 832,0	6 692,8	64,5	-15,8		Habarovsk (580 400)
Pohjoiset alueet	1 593,1	2 091,3	77,8	-26,1
Sahan (Jakutian) tasavalta	487,3	949,3	120	-13,2	64,0	Jakutsk (216 800)
Kamtšatkan alue	220,2	358,8	110	-24,0	63,0	Petropalvosk-Kamtšatski (196 600)
Korjakkien aut. Piirik.	27,4	25,2	45,6	-36,8	53,3	Palana (4 000)
Magadanin alue	190,6	182,7	110	-53,4	63,0	Magadan (106 900)
Tšuktsien aut. Piirik.	47,3	53,8	250	-67,2	59,1	Anadyr (10 900)
Sahalinin alue	647,7	546,7	9,6	-23,0	61,4	Južno-Sahalinsk (181 700)
Eteläiset alueet	3 228,9	4 601,5	58,0	-10,1
Primorjen aluepiiri	1 381,0	2 071,2	63,4	-8,2	63,1	Vladivostok (616 800)
Habarovskin aluepiiri	979,7	1 436,6	63,1	-10,1	61,9	Habarovsk (580 400)
Amurin alue	715,8	902,8	46,7	-14,0	61,3	Balgoveštšensk (222 800)
Juutalaisten aut. alue	162,4	190,9	31,8	-10,8	60,8	Birobidžan (77 000)

Enää 6,6 miljoonaa asukasta

Vuosi 1991 oli ensimmäinen vuosi, jolloin Kaukoidän alueelta poismuuttaneiden määrä ylitti alueelle muuttaneiden määrän. Vuonna 2002 Kaukoidän alueelle muutti 133 800 henkeä ja sieltä muutti pois 161 600 henkeä.

Nyt Kaukoidässä asuu 6,6 miljoonaa ihmistä, kun vielä 80-luvun lopulla asukkaiden määrä oli lähes 8 miljoonaa. Vaikka Kaukoidän alue on pinta-alaltaan Venäjän suurin federatiivinen hallinnollinen alue (6,2 miljoonaa km2 eli 36 % Venäjän pinta-alasta) sen väestömäärä on pienin, vain 4,6 prosenttia Venäjän väestöstä. Väestöntiheys on 1 henkilö neliökilometriä kohti kun keskimääräinen luku Venäjällä on 8,5 henkeä.

Kaukoidässä väestökato on ollut huomattava väestön rakenteeseen vaikuttava tekijä koko alueen asuttamisen ajan, vaikkakin korkea syntyvyys lisäsi alueen väestöä huomattavasti vuosina 1959-1989. (Esimerkiksi vuonna 1970 Kaukoitään muutti 668 000 henkeä ja sieltä muutti pois 574 000 henkeä, vastaavat luvut vuonna 1980 olivat 579 000 henkeä ja 514 000 henkeä. 1980-luvun loppua kohden alueelle muuttaneiden ja sieltä poismuuttaneiden määrät alkoivat vähetä.)

Muutokset voimakkaimpia pohjoisessa

Kaukoidän asukkaiden poismuuton syyt ovat toisaalta Neuvostoliiton hajoaminen ja toisaalta Venäjän talousmuutos. Yksi syy on myös Baikalin-Amurin rautatien valmistuminen, mikä johti rataa rakentaneen työväestön lähtöön alueelta. Venäjän talousmuutosten seurauksena kullankaivuyhtiöt hajosivat pienemmiksi yksiköiksi, mikä on johtanut työntekijöiden irtisanomisiin ja heidän muuttoonsa muualle Venäjälle.

Talouden rakennemuutosten seurauksena myös Venäjän rautatiet on yhtiöitetty. Kaukoidässä rautatiet jaettiin kahdeksi yhtiöksi, mikä johti työpaikkojen vähenemiseen ja työntekijöiden irtisanomisiin. Eräs syy väestön vähenemiseen on myös armeijan pienentäminen ja sotavoimien budjettirahoituksen vähentäminen. Vielä 1980-luvun loppupuolella puolustussektorin osuus Kaukoidän teollisuustuotannosta oli noin viidennes ja 40 prosenttia asukkaista työskenteli puolustussektorilla.

Kaukoidän teollisuustuotannon jakautuminen aloittain 2003, %

Väestö on vähentynyt Kaukoidässä erityisesti alueen pohjoisissa osissa, missä luonnollinen väestönlisäys ei ole kompensoinut poismuuttoa. (Alueen pohjoisosista pois muuttaneen väestön määrä vuosien 1989-2002 aikana oli 846 800, kun kokonaisuudessaan väestö väheni tänä aikana 740 500:lla. )

Vuosina 1989-2002 kaupunkiväestö väheni 946 000:llä ja maaseutuväestö 311 000 asukkaalla. Kaupunkiväestön voimakas väheneminen johtuu toisaalta siitä, että poismuutto on ollut suurempaa pohjoisilta alueita, ja toisaalta osittain hallinnollisista muutoksista. Eteläisissä osissa Kaukoitää on suhteellisen tiheä kaupunkien ja maaseutukylien verkko, kun taas pohjoisessa asutus muodostuu harvassa sijaitsevista arvometallien kaivosalueista ja teollisuus- ja liikennekeskittymistä. Pohjoisosissa talous- ja asutusrakenne on johtanut suurempaan väestön liikkuvuuteen tuotannon mukana ja pienten ja suhteellisen suurienkin asutuskeskusten nousuun ja tuhoon.

Eteläosassa paremmat edellytykset elää

Suurin osuus Kaukoidän teollisuustuotannosta on värimetallurgian tuotanto 27 prosenttia. Sahan ja Jakutian alueilla värimetallurgian osuus tuotannosta on jopa 66 prosenttia. Sahalinilla taas teollisuustuotannosta 46 prosenttia on polttoaineteollisuutta. Viennissä polttoaineteollisuuden, metalliteollisuuden ja metsäteollisuuden tuotteilla on suuri merkitys.

Kaukoidän eteläosissa tuotanto- ja asutusrakenne on johtanut vakaampaan väestörakenteeseen. Etelässä eletään myös maataloudesta, ja siellä maalaiskylät helpottavat väestön selviämistä. Asukkaiden omistamat pienet maatilkut tuottavat suuren osan maataloustuotteista, niillä kasvatetaan elintarvikkeita itselle ja myyntiin. Etelässä on myös teollisuus-, liikenne- ja hallintokeskuksia, eikä talous ole perustunut vain kaivannaisteollisuuteen, jolloin asukkailla on ollut paremmat mahdollisuudet löytää uutta työtä asuinpaikaltaan. Etelän kaupungeissa on myös paremmat mahdollisuudet harjoittaa pienimuotoista yksityisyritteliäisyyttä. Lisäksi rajakaupalla naapurimaiden kanssa on etelän taloudelle suuri merkitys.

Kaupungistunein Kaukoidän alueista on Magadanin alue, jossa kaupunkiväestön osuus on 92 prosenttia. Sahalinilla kaupunkiväestön osuus on 87 prosenttia, Kamtšatkalla 81 prosenttia, Primorjen ja Habarovskin alueilla 78 ja 81 prosenttia. Korjakkien autonomisessa piirikunnassa kaupunkiväestön osuus on alhaisin, vain 26 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa.

Kaupungeista vain Jakutiassa, Mirnyjissä, Viljuiskissa, Pokrovskissa ja Južno-Sahalinskissa pohjoisessa asukasmäärä on lisääntynyt ja etelässä Blagoveštšenskissä, Ussurijskissa ja Bikinissä, muissa kaupungeissa asukasmäärät ovat vähentyneet.

Väestörakenne muuttunut nopeasti

Vuosina 1989-2002 Kaukoidän väestön sukupuolijakauma on muuttunut. Vuonna 1989 alueella asui enemmän miehiä kuin naisia. Jokaista 1 000 miestä kohden oli 995 naista. Pohjoisilla alueilla naisia oli vielä keskimäärin vähemmän kuin eteläisillä, 963 naista 1 000 miestä kohden. Väestön määrän lasku on muuttanut miesten ja naisten määrän suhteen päinvastaiseksi vuonna 2002. Nyt jokaista 1 000 miestä kohden Kaukoidässä asuu 1 056 naista.

Väestö on ikärakenteeltaan vanhentunut verrattuna vuoteen 1989. Vuonna 2002 keskimääräinen Kaukoidän asukas oli iältään 33,9-vuotias, kun vuonna 1989 asukas oli keskimäärin 30,4-vuotias.

Huolimatta väestön vanhentumisesta Kaukoidän asukas on tyypillisesti nuori. Syntyvyyden väheneminen 90-luvulla on pienentänyt alle työikäisen väestön osuutta koko väestöstä. Vaikka miesten määrä suhteessa naisten määrään on pienentynyt, on Kaukoidän väestö suhteellisen nuorta, miespuolista ja työikäistä. Keskimäärin venäläinen on 36-vuotias ja Keski-Venäjällä jopa 40-vuotias.

Myös väestön kansallisuusrakenne on muuttunut vuodesta 1989. Venäläisten osuus verrattuna muihin kansallisuuksiin on vähentynyt. Neuvostoliiton hajoaminen johti ukrainalaisten, valkovenäläisten, moldavialaisten, kazakkien ja muiden Neuvostoliiton tasavaltojen kansallisuuksien vähenemiseen.

Vuonna 2002 Venäjän Kaukoidässä asui 165 eri kansallisuutta. Suurin osa, 5,5 miljoonaa pitää itseään venäläisinä (82 %). Toiseksi suurin kansallisuus on jakuutit, joiden määrä on 436 000 (7 %), kolmantena ovat ukrainalaiset, joita on 283 000 (4 %). Yksi suurimmista kansallisuusryhmistä on myös korealaiset, joita on 62 000 (0,9 %).

Sivuhuomiona voi mainita, etteivät pienten kansojen autonomisten alueiden nimet ei suinkaan tarkoita sitä, että nämä pienet kansat olisivat alueillaan enemmistönä. Esimerkiksi Juutalaisten autonomisella alueella asuu 2002 väestölaskennan mukaan 172 000 venäläistä ja vain 2 300 juutalaista lukuisten muiden pienten kansallisuuksien ohella.

Alueella asuu myös pieniä määriä alkuperäisiä pohjoisia kansoja, muun muassa evenkejä 25 000, eveenejä 19 000, tšuktseja 15 000 ja nanaita 12 000. Joidenkin alkuperäisten pohjoisten kansojen määrät ovat vähentyneet vain muutamaan sataan: esimerkiksi orotšien, negidaalien, aleuttien, orokkien ja tazien.

Muuttohaluja mutta ei mahdollisuuksia

Kaukoidän alueen väestötilanne on ongelmallinen. Väestö vähenee voimakkaasti, miesten ja naisten ikärakenne ja määrä on epätasapainoinen, mikä vaikuttaa avioliittojen määrään ja syntyvyyteen.

Yksi yhteiskunnallisten muutosten seuraus on sellaisen väestöryhmän kasvu, joka on menettänyt työpaikkansa ja haluaa muuttaa pois alueelta, mutta jolla ei ole mahdollisuutta löytää asuntoa aikaisemmilta asuinpaikoiltaan Venäjältä eikä taloudellisia mahdollisuuksia kustantaa muutto. Erityisesti vanhemman väestön ja eläkeläisten keskuudessa tämä on suuri ongelma, joka pitäisi kyetä ratkaisemaan valtiovallan tuella.

Lähteet:
Artikkeli perustuu V. N. Djatšenkon artikkeliin: Naselenije Dal´nego vostoka v mežperepisnoj period. Voprosy statistiki 2/2005, Rosstat, Moskva.
Merja Tekoniemi (2004): Venäjän Kaukoidän taloudellinen integraatio. Suomen Pankki, BOFIT Online No 5/2004.
Regiony Rossii 2004. Rosstat, Moskva 2004.
Rossijskij statistitšeskij ježegodnik 2004. Rosstat 2004.

Päivitetty 5.9.2005