Julkaistu: 24.8.2004
Köyhyystutkija Peter Townsend:
"Tobinialainen visio kannattamisen arvoinen"
Köyhyystutkijana tunnettu Peter Townsend vieraili toukokuussa Tilastokeskuksessa Tilastokeskuksen ja Sosiaalipoliittinen yhdistys ry:n kutsumana. Townsend toimii kansainvälisen sosiaalipolitiikan professorina ja asiantuntijana London School of Economics and Political Science -korkeakoulussa sekä sosiaalipolitiikan emeritusprofessorina Bristolin yliopistossa. Townsend on toiminut asiantuntijana useissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten EU:ssa, Unicefissa ja YK:n kehitysohjelma UNDP:ssä. Viime vuosina Townsend on osallistunut muun muassa maailmanlaajuisesta köyhyydestä ja globalisaatiosta käytävään keskusteluun.
Maailmanpankki ja IMF ovat Townsendin mukaan epäonnistuneet köyhyyden vähentämisessä: taloudellisen kasvun tukeminen ilman tulonjakoa ei vähennä köyhyyttä. Köyhyyden vähentämiseksi tarvitaan Townsendin mukaan uudenlaista, kansainvälistä sosiaalipolitiikkaa sekä muun muassa toimivaa veropolitiikkaa ja työllisyysohjelmia. Lisäksi kansainvälisten suuryritysten toimia olisi rajoitettava. Townsend ei usko tarveharkintaiseen sosiaalipolitiikkaan. Hänen mukaansa olisi tehtävä tilaa hyvinvointivaltiolle, jossa sosiaaliturva ja riittävä elintaso kuuluvat perusihmisoikeuksiin. Toimiva väline köyhyyden vastaisen politiikan harjoittamisessa olisi Townsendin mukaan myös esimerkiksi kiistelty Tobinin vero, jonka käyttöönottoa on ajanut erityisesti Attac-liike.
Yhdysvaltalainen Nobel -palkittu taloustieteilijä James Tobin esitti vuonna 1972 ajatuksensa valuuttatransaktioihin kohdistuvasta verosta. Tobinin veron ideana on, että yli rajojen tapahtuvista valuutansiirroista perittäisiin valuutanvaihtoveroa, jonka suuruus olisi puolen promillen ja yhden prosentin välillä. Vero rajoittaisi lyhytaikaista valuuttakeinottelua, joka on yksi syy talouden epävakaisuuteen. Verosta hyötyisivät erityisesti köyhät kehitysmaat, jotka ovat haavoittuvaisimpia talouden heilahteluille ja kriiseille.
Veroa maksaisivat finanssimarkkinoiden kaikki osapuolet lukuun ottamatta keskuspankkeja, hallituksia ja monenvälisiä instituutioita, ja se laskettaisiin vaihdon nimellisarvosta.
Tobin itse kuvasi veroa hiekaksi, jota heitetään hidastamaan ylikierroksilla pyöriviä rahamarkkinoiden rattaita pysäyttämättä kuitenkaan koko koneistoa. Tobinin veron vastustajat uskovat kuitenkin, että vero vähentäisi markkinoiden volyymiä ja tehokkuutta sekä liiketoiminnasta saatavia voittoja. Uusliberalistisen talousteorian mukaan markkinat toimivat tehokkaimmin ilman julkisen vallan ohjausta. Vero voitaisiin myös kiertää esimerkiksi veroparatiisien kautta. Kannattajat puolestaan uskovat, että Tobinin vero edistäisi tulonjakoa, kun varallisuutta siirtyisi rikkaimmilta yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Veron tuotot voitaisiin ohjata esimerkiksi YK:n kautta yhteiseen hyvään ja sosiaalisen kehityksen tukemiseen. Valuutanvaihtovero vapauttaisi samalla valtioiden kehitysapuun varattuja varoja muihin tarkoituksiin ja siirtäisi valtaa markkinavoimilta takaisin kansallisille poliittisille päättäjille.
Professori Townsend on pyrkinyt kiinnittämään huomiota erityisesti lasten köyhyyteen. Köyhyys estää paitsi taloudellisen kasvun myös ihmisten inhimillisen kehityksen, kuten koulutukseen osallistumisen, ja tärkeiden sosiaalisten suhteiden muodostumisen. Lapsilisäjärjestelmä olisi Townsendin mukaan otettava käyttöön mahdollisimman monessa maassa. Lisäksi hän on ehdottanut kansainvälisen lasten rahaston perustamista. Lasten rahastoa kartutettaisiin juuri valuutansiirroista saaduilla verotuloilla.
Lähteet: Kehitysyhteistyön palvelukeskus, Suomen Attac
Päivitetty 24.8.2004