Tarttuuko Japanin deflaatiotauti?

Kansainvälisestä taloudesta puhuttaessa Japani on jo jonkin aikaa mainittu varoittavana esimerkkinä siitä, miten taloutta ei pidä hoitaa. Puhutaan Japanin taudista ja pelätään, että tauti voi tarttua.

Japanin talous on 1990-luvun alusta alkaen kokenut kaikkiaan kolme taantumavaihetta. Näiden myötä talouden kasvukyky on tuntuvasti heikentynyt. Vielä 1980-luvulla Japanin talous kasvoi 4-5 prosentin vuosivauhtia. Tuoreimpien OECD:n arvioiden mukaan talouden potentiaalinen kasvukyky on pudonnut 1 prosenttiin. Aikaisemmasta kasvuveturista on tullut maailmantalouden riskitekijä.

Japani lienee ainoa teollisuusmaa, jonka kansalaiset eivät vaurastuneet 1990-luvulla. Kokonaistuotannon kasvu on ollut pysähdyksissä 1990-luvun puolivälistä alkaen. Japanin bkt asukasta kohden on pudonnut teollisuusmaiden keskikastiin oltuaan vielä 1990-luvun alussa kärkimaiden joukossa. Tuottavuuden taso jää selvästi jälkeen muiden G7-maiden tasosta. Pörssikurssien sekä asuntojen ja kiinteistöjen hintataso on alle 1980-luvun puolivälin tasonsa.

Japani on ainoa teollisuusmaa, jonka talous on ajautunut pitempiaikaiseen deflaatioon toisen maailmansodan jälkeen. Kuluttajahinnat ovat alentuneet yhtämittaisesti vuoden 1999 syyskuusta alkaen. Elokuussa 2002 hinnat olivat edelleen 0,9 prosenttia miinuksilla vuotta aikaisempaan verrattuna.

Japanin kokemukset osoittavat, että deflaatio on monin verroin inflaatiota tuhoisampi ongelma. Kun hinnat alenevat, kulutusta ja investointeja kannattaa siirtää tuonnemmaksi. Deflatoituvilla markkinoilla yritysten on vaikea puolustaa hintojaan ja kannattavuuttaan. Hintojen aleneminen vie tehoa myös elvyttävältä talouspolitiikalta. Vaikka nimellinen korkotaso on vuosia ollut nollassa, reaalinen korkotaso on hintojen alenemisen takia liian korkea elvyttääkseen kotimaista kysyntää. Luotonannon hiipuminen ja pankkien ongelmat ovat nekin vieneet tehoa elvyttävältä politiikalta.

Taudin kuvaan kuuluu myös pankkisektorin kriisiytyminen ja julkisen sektorin ylivelkaantuminen. Erään amerikkalaisen investointipankin (Morgan Stanley) äskettäisen arvion mukaan Japanin pankkisektori on "toivottomassa tilassa".

Kansainvälinen kritiikki Japanin heikkoa taloudenpitoa kohtaan on viime aikoina lisääntynyt. Kevään 2002 katsauksessaan esimerkiksi Kansainvälinen Valuuttarahasto suositteli Japanille julkisten menojen lisäystä ja elvyttävää rahapolitiikkaa talouden kasvun vauhdittamiseksi. Myös Maailmanpankki on arvostellut Japanin taloudenpitoa voimakkain sanakääntein. OECD on toivonut Japanilta selkeää ohjelmaa julkisen sektorin velkaantumisen vähentämisestä. Kansainväliset luokituslaitokset ovat alentaneet japanilaisten velkapapereiden riskiluokituksia.

Viime vuosien heikosta kehityksestä huolimatta Japani on Yhdysvaltain jälkeen edelleen toiseksi suurin kansallinen talous- ja markkina-alue OECD-alueella. Siksi Japanin ongelmien pelätään viivästävän kansainvälisen talouden elpymistä.

Voisiko Japanin tauti olla tarttuvaa? Tämä kysymys otetaan jo siinä määrin vakavasti, että esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankki julkaisi äskettäin tutkimuksen Japanin 1990-luvun kokemuksista. Siinä lueteltiin pitkä lista taudin taustatekijöitä, kuten pörssi- ja kiinteistökupla 1980-luvun lopulla ja näiden vauhdittamat yli-investoinnit. Talouden ennusteet epäonnistuivat. Talouspolitiikassa on tehty virheitä. Useat japanilaiseen kulttuuriin ja poliittiseen järjestelmään liittyvät tekijät ovat hidastaneet rakenteellisten muutosten läpivientiä jne.

Vielä jokin aika sitten oltiin ehdottoman varmoja, että Japanin tauti ei tartu. Monet asiantuntijat ovat viime aikoina muuttaneet käsityksiään. Tällaisiin 'takkinsa kääntäjiin' lukeutuu mm. professori Paul Krugman, joka äskettäisessä lehtikirjoituksessaan arvioi, että riskit Yhdysvaltain ajautumisesta deflaatiokierteeseen ovat nopeasti kasvaneet.

Taantuman pitkittyessä Yhdysvaltain talous on alkanut muistuttaa yhä enemmän Japanin tautiin johtaneita oireita. Pörssikupla on puhjennut samaan tapaan kuin Japanissa vuosikymmen aikaisemmin. Kokonaistuotanto on 3-4 prosenttia potentiaalisen kasvukykynsä alapuolella. Inflaatio lähestyy deflaatiorajaa. Korkojen alentamisvara alkaa olla vähissä. Liittovaltion budjettitasapaino on heikentynyt. Yritysten ja kotitalouksien velkasopeutuminen on väistämättä vielä edessä. Jos kiinteistömarkkinat vielä romahtavat, kuten ennustetaan, talouden deflaatioriski tuntuvasti kasvaa Krugmanin mielestä.

Toisaalta on sitten niitäkin, joiden mielestä Yhdysvallat on ehdottomasti tällaisten riskien ulkopuolella. Rahoitusjärjestelmä ja yritystason kilpailukyky ovat kunnossa. Markkinat ovat riittävän joustavat siirtääkseen tuotantoresurssit tehokkaasti uusiin ja tuottavampiin kohteisiin.

Ekonomistien 'toisaalta ja toisaalta' -viisauksien ohella kannattaa aiheeseen perehtyä tilastoja lukemalla, vaikka niissäkin näyttää Yhdysvalloissa olevan jonkinasteisia laatuongelmia.

Päivitetty 12.9.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi