Julkaistu: 12.9.2002
Kiireen hallinta vaikeaa
Tutkimus kiirekokemuksista työpaikalla osoittaa, että vaikka tärkeimmät kiireen hallinnan keinot ovat organisaation ja esimiesten käsissä, yksilöllisiä keinoja käytetään eniten.
Kyllikki Kivekäs
Kiireen syitä ja hallintaa analysoidaan Noora Järnefeltin ja Anna-Maija Lehdon tutkimuksessa Työhulluja vai hulluja töitä?, jossa Tilastokeskuksen työolotutkimukseen yhdistettiin laadullisia haastatteluja.
Laadullisissa haastatteluissa saatiin monipuolista lisätietoa kiireestä: miten kiire erilaisissa töissä ilmenee, miten sen syitä hahmotetaan, millaisia seurauksia kiireestä on ollut ja miten sitä on pyritty hallitsemaan.
Kiireen syinä tuli esiin monenlaista. Työn luonteessa ja työprosesseissa on tapahtunut muutoksia, jotka ovat lisänneet aikapainetta työssä. Työtehtävät olivat usein vaikeutuneet ja vaativat enemmän aikaa ja perehtymistä, mutta resursseja ei silti oltu lisätty. Asiakastyö vaati enemmän aikaa. Työstä oli monesti tullut sirpaleisempaa ja vaikeudet ennakoida ja suunnitella työtä olivat lisääntyneet. Henkilöresurssien kiristyminen ja tulostavoitteiden tiukentuminen heijastuivat lähes kaikkien haastateltujen työssä.
Kiireen hallintaa ei ole tähän mennessä juuri lainkaan tutkittu omana ilmiönään, vaikka sitä on sivuttu osana työstressi- ja uupumusilmiötä.
Haastatteluissa tuli esiin useita yksilöllisiä kiireen hallinnan keinoja, kuten esim. työasioista irrottautuminen vapaa-aikana, liikunta, töiden asettaminen tärkeysjärjestykseen ja ajankäytön hallinta yhteen asiaan keskittymällä.
Suurin ongelma näiden yksilöllisten selviytymiskeinojen painottumisessa onkin juuri se, että ne merkitsevät usein oireiden hoitamista ei kiireen syihin vaikuttamista. Vaikka työpaineet havaitaan yksilöllisellä tasolla, ne ovat pohjimmiltaan seurausta laajoista prosesseista kuten taloudellisen kilpailun tehokkuuspaineista, jotka välittyvät työntekijöille esimerkiksi henkilöstön vähennysten ja johtamismenetelmien kautta. Näin ollen kiireen syihin voidaan vain rajoitetusti vaikuttaa yksilötason keinoin.
Kun vastuuta tuloksista jaetaan alas organisaatiossa, työntekijät joutuvat yhä suoremmin kohtaamaan työhön kohdistuvat joustamis- ja kilpailupaineet.
Organisaatioiden olisi tärkeä kontrolloida työntekijöille tulevia paineita, jotta heille todella jäisi tilaa ja edellytykset suunnitella ja hallita työtään sekä kehittyä siinä. Kehityssuunta näyttäisi kuitenkin olevan vastakkainen. Työpäivän pidentyminen näytti usein olevan yleisin käytettävissä oleva kiireen hallinnan muoto.
Lähde: Noora Järnefelt-Anna-Maija Lehto: Työhulluja vai hulluja töitä? Tutkimus kiirekokemuksista työpaikoilla. Tutkimuksia 235. Tilastokeskus
Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Kyllikki Kivekäs työskentelee Tilastokeskuksen viestinnässä.
Päivitetty 12.9.2002
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi