Asenteellinen juttu

"Kyllähän tuosta asian saa selville, kun vähän miettii." Noin minulle aina joskus on vastattu, kun olen arvostellut jotakin sekavaa esitystä. Kenties niin, mutta lukijan tehtävä ei kuitenkaan ole miettiä, mitä kuvion tekijällä on mahtanut olla mielessään ja mitä hän yrittää tuoda esiin. Esityksen laatijan tehtävä on tehdä analyysit ja esittää tulos siten, että sen ymmärtää ilman pitkällisiä pohdintoja. On aivan tarpeetonta kiusata lukijoita tekemällä esityksiä, joiden tulkinta muistuttaa ristisanatehtävän ratkomista. Vielä vähemmän hyväksyttävää on se, että ei viitsi nähdä vaivaa sen eteen, että esityksestä tulisi ymmärrettävä. Jos taas ei ymmärrä itsekään, mitä ideaa kuvion tekemisessä on, niin on parempi jättää se tekemättä.

"Kyllähän sen nyt tuosta älyää, mitä kuvion on tarkoitus esittää." Näin taas joskus puolustellaan virheellistä kuviotyyppiä tai epäonnistunutta kuvion rakennetta. Joissain tapauksissa näin onkin, mutta harvemmin. Perusteluna se on kuitenkin omituinen aina. Sen taustalla on erikoinen ajatus: joko se, että ei tunnusta visuaalisen viestinnän yleisiä periaatteita tai sitten ultraitsekäs lähestymistapa "Tein mitä tein ja muiden on syytä sopeutua siihen" - tai sitten molemmat. Tilastokuvioiden laatimisen taustalla kuitenkin on objektiiviset ja yleispätevät havaintomekanismit. Niiden huomioon ottaminen takaa sen, että lähes kaikki (länsimaisen koulutuksen saaneet) ymmärtävät asian niistä nopeasti ja vielä samalla tavalla.

Onnistuneen esityksen tekemiseen menee aikaa

Joskus onnistuneen esityksen laadintaa vastustetaan siksi, että siihen menee liian paljon aikaa. Tosiasia kuitenkin on, että onnistuneen esityksen tekemiseen menee aikaa - ja joskus paljon aikaa. Esityksen aloitus voi olla yksinkertainen (ja helppo), jotta saadaan ensin käsitys asioiden luonteesta. Lopulta esitys voi olla yllättävä ja odottamatonkin. Lopullisen esityksen tekemiseen on kuitenkin varattava aikaa. Kuvioiden merkitys ja teho on niin suuri, että ei ole järkevää tehdä niitä hutiloiden ja kiireessä. Kannattaa muistaa, että lukijat eivät useimmiten tiedä, että kuvion tekijä on (muun) työn, levon tai sairauden takia tehnyt kuvion kiireessä, eivätkä siksi osaa suhtautua esitykseen anteeksiantavasti. Minusta kuvio kannattaa jättää tekemättä, ellei siihen ehdi tai viitsi paneutua.

Se, mikä on hyvä esitys ei ole aivan itsestään selvää. Siihen vaikuttavat hyvinkin monet asiat, joista olen tällä palstalla kirjoittanut. Yksi merkittävä tekijä on se, kuinka paljon lukijalla voidaan olettaa olevan aikaa kuvion (tai taulukon) lukemiseen. Ääriesimerkkeinä voisi pitää yhtäältä esitelmän yhteydessä esitettyä kalvoa ja toisaalta tutkimusraportin kuviota.

Esitelmien yhteydessä näytetyt kalvot ovat esillä vain lyhyen aikaa ja kuulijoilla on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa tahtiin. Niinpä kuvioiden tulee olla suhteellisen yksinkertaisia ja pieniä yksityiskohtia on vältettävä. Taulukoiden näyttäminen esitelmän yhteydessä on verrattavissa työpaikkakiusaamiseen, koska taulukon tulkinta on liian työlästä. Jokainen lienee kokenut sen, että kun on alkanut päästä taulukosta perille, se vedetään pois. Liian monimutkaisen kuvion kohdalla voi käydä samoin. Arvattavasti tällainen tilanne johtuu siitä, että taulukon tai kuvion tekijälle asia on tuttu eikä hän osaa arvioida, miten paljon aikaa vaaditaan esityksen ymmärtämiseen.

Puolestaan se, kuinka paljon tutkimusraportin tai muun painotuotteen lukemiseen voi käyttää aikaa, on useimmiten lukijan itsensä valittavissa. Kiinnostavaan aiheeseen paneudutaan niin kauan, että se ymmärretään. Niinpä taulukotkin ovat paikallaan ja kuviot voivat olla hyvinkin monimutkaisia ja sisältää paljon yksityiskohtia. Hieman karkeistaen voisi sanoa, että kuvio, joka on sopiva esitelmän tukena saattaa vaikuttaa hölmöltä tai liian alkeelliselta tutkimusraportissa.

Monet edellä olevista asioista pätevät sekä taulukoihin ja kuvioihin. Lukijoiden ylenkatsominen tai jättäminen kokonaan huomiotta on kuitenkin taulukoiden laadinnan yhteydessä vielä yleisempää kuin kuvioiden laadinnassa. Jostain syystä taulukoiden sommitteluun suhtaudutaan hyvin yliolkaisesti. Myös taulukoiden luettavuutta voidaan usein parantaa huomattavasti sommittelulla ja visuaalisella suunnittelulla. En tiedä, kuinka laaja tutkijoiden perisynti on, että tutkimusraportin luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen ei panosteta, mutta Suomessa se tuntuu olevan varsin tavallista.

Päivitetty 12.9.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi