Muuttamisen malli muuttuu

1970-LUVULLA Suomen väestön kasvun ennustettiin pysähtyvän jo viime vuosituhannen lopulla. Nyt näyttää siltä, että tämän vuosituhannen alkukymmenet väestömäärä edelleen kasvaa. Kuolleiden määrä ylittää syntyneiden määrän joskus 2020-luvulla, mutta siirtolaisuus tuonee uusia asukkaita niin, että väkiluku kasvaa senkin jälkeen vielä muutaman vuoden ajan. Väestönkasvun taitteen lykkääntymisen syynä on se, että elämme entistä pidempään, hedelmällisyyslukumme ovat pysyneet suhteellisen korkeina ja lisäksi Suomi on saanut runsaan sadan tuhannen hengen ulkomaalaisväestön. Ulkomaalaisväestö nostaa osaltaan syntyneiden määrää.

Alueittaisiin väkilukuihin vaikuttaa näiden tekijöiden lisäksi maassamuutto. Viime vuosina kuntien välisten muuttojen määrä on noussut lähes 300 000 muuttaneeseen, eli suuremmaksi kuin 1960- ja 1970-lukujen suurina muuttovuosina. Muuttojen suuri vuosittainen määrä ei kuitenkaan yksinään kuvaa muuttamisen alueittaisia vaikutuksia. 1970-luvun alkuvuosina muuttotappioista kärsi reilut 300 kuntaa, ja niiden yhteismenetys oli miltei 50 000 asukasta vuodessa. Viime vuonna maassamuuton tappiokuntia oli 253 ja tappioiden summa alle 14 000 asukasta. Tilanne on historiallinen - muuttojen määrä kasvaa, mutta vaikutukset pienenevät. Muuttamisesta yhä suurempi osa on kaupunkien välistä. Helsingin, Tampereen ja Oulun ympäryskunnat saavat suurimmat voittonsa keskuskaupungista - eivät syrjäiseltä maaseudulta. Esimerkiksi Helsinki kärsi muuttotappiota viime vuonna lähes 3 000 henkeä.

Viime vuonna kaupunkimaisten kuntien saama muuttovoitto muista Suomen kunnista oli 2 000 henkeä. 1970-luvun alussa kaupunkien ja kauppaloiden muuttovoitto oli vuosittain yli 20 000 henkeä. Tuolloin muuton suunta oli selvä: maaseudulta suuriin keskuksiin.

Muuttoliike siirtää alueilta toisille lähinnä nuorta väestöä. Eniten muuttavat 20-vuotiaat eli ne, jotka siirtyvät lapsuuden kodeistaan itsenäiseen elämään, tavallisimmin opiskelemaan. Suurissa kaupungeissa muuttovoitot jopa kaksinkertaistavat nämä 20-24-vuotiaiden ikäluokat. Kaupunkien väestöpyramidi on sienimäinen, sen kapea jalka pullistuu hatuksi 20-vuotiaiden kohdalla ja alkaa kaveta jälleen siirryttäessä yli 30-vuotiaisiin.

Kaupunkien väkiluvun kannalta ilo on kuitenkin lyhytaikaista, sillä muuttaminen jatkuu. Opiskeluvaiheen päätyttyä seuraa perheellistyminen. Perheasuntojen tarve vie suuren osan opiskelemaan tulleista ympäristökuntiin, missä on tarjolla väljempiä ja halvempia asuntoja ja lapsiystävällisempää elinympäristöä. Näiden ympäryskuntien väestörakenne on kaksihuippuinen, niissä on paljon pieniä lapsia ja nuoria vanhempia. Ympäryskuntien väkiluvun kasvu on nopeinta, koska muuttovoittojen lisäksi niihin syntyvät muuttajien lapset. Kunnat saavat siis muuttoliikkeestä ikään kuin korkoa korolle. Nuorten perheiden tuloalueilla on väestömäärän kehityksen suhteen parhaat tulevaisuuden näkymät ja se aika, jolloin kuolleita on enemmän kuin syntyneitä, on niissä vielä kaukana.

Maaseudun kunnissa tilanne on taas päinvastainen. Jatkuva muuttotappio on kuin lyhentymätön velka, johon vielä lisätään maksamattomat korot. Muuttotappio vie kunnista nuoret ja lisäksi heille myöhemmin syntyvät lapset. Näissä kunnissa ovat 55-60-vuotiaiden ikäluokat suurimpia ja alle 5-vuotiaiden ikäluokat pienimpiä. Lähes 300 kunnassa väkeä kuolee enemmän kuin syntyy.

Muuttoliikkeen pahimpana seurauksena mainitaan usein väestön pakkautuminen etelään. Tilanne ei ole näin synkkä ja yksipuolinen. Suomessa on useita selviä kasvualueita. Maan sisäinen muuttoliike toi viime vuonna eniten lisää asukkaita Tampereen, Jyväskylän, Oulun, Turun ja Riihimäen seutukuntiin. Väkilukuun suhteutettuna Riihimäen seutukunnan muuttovoitto oli maan suurin, muuttajat lisäsivät seutukunnan väkimäärää yhden prosentin verran.

Kaiken kaikkiaan väestön määrä kasvoi viime vuonna 26 seutukunnassa ja väheni 54 seutukunnassa. Kaikkein syrjäisimpien seutujen väestökehitys pysyy edelleen miinuksella, eikä siihen ole muutosta näkyvissä. Vain suuren siirtolaisten muuttovoiton voisi ajatella kääntävän niiden väkilukuja kasvuun, mutta valtaosa maahanmuuttajista hakeutuu Helsingin seudulle.

Riitta Harala
Tilastojohtaja
Henkilötilastot-yksikkö
Tilastokeskus

Päivitetty 24.9.2004