Taantuman merkit täyttyvät

Talouden kasvututkimus on Suomessa ollut varsin laajaa ja perusteellista. Valitettavasti tällä aikaisemmalla kasvututkimuksella on annettavaa lähinnä vain historiatieteelle. Vuosikymmenen takainen lama ja sitä seurannut pitkä teknologiavetoinen nousukausi muuttivat talouden rakenteita siten, että kasvu- ja suhdannetutkimus on nyt selvästi uusien haasteiden edessä.

Talouden rakenteiden ja mekanismien muuttuminen selittää todennäköisesti myös sen, miksi suhdanne-ennustajat ovat epäonnistuneet näinkin pahoin nykyisen taantuman ennakoinnissa. Vielä keväällä ennustajat olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että taantumasta tulee lyhyt ja lievä. Yhdysvaltain talouden ongelmien ei uskottu koskettavan juurikaan Eurooppaa tai Suomea. Syksy on muuttanut tilanteen ja miinuksille kääntyneet tilastoluvut ovat herättäneet ennustajatkin kylmään todellisuuteen.

Kausivaihteluista puhdistettuna Suomen bkt supistui tämän vuoden alkuneljänneksellä 0.1 % ja toisella vuosineljänneksellä 0.7 % edellisen vuosineljänneksen tasoltaan. Tämä täyttää ns. Okunin periaatteen, jonka mukaan kahden vuosineljänneksen yhtämittainen supistuminen merkitsee taantumaa. Teollisuudessa tuotanto on supistunut poikkeuksellisen jyrkästi; viime vuoden marraskuun huipputasoltaan trendisarja oli tämän vuoden heinäkuuhun mennessä alentunut liki 11 prosenttia. Luvut toki tarkentuvat ja voivat muuttua puoleen tai toiseen.

Taantuman määritelmällä lienee sinänsä vain akateemista mielenkiintoa. Suhdannetilanteen oikeaoppisella nimittämisellä ei taida olla suurempaa merkitystä esimerkiksi työpaikkansa menettäneille tai niille, jotka ovat kadottaneet omaisuutensa pörssiromahduksen seurauksena.

Teollisuuden aikasarjojen perusteella näyttää siltä, että tämänkertainen taantuma on jopa jyrkempi kuin 1990-luvun alussa. Myös kansainvälisen kehityksen osalta ennustajat ovat joutuneet hämmästelemään sitä, miten nopeasti ja laajasti Yhdysvaltain talouden ongelmat ovat levinneet muualle maailmaan.

Onko talouden perinteiseen syklisyyteen tullut uusia elementtejä, jotka selittäisivät ennusteiden epäonnistumisen? Talouden globalisoituminen on tietenkin eräs selittäjä, josta on viime vuodet puhuttu kyllästymiseen asti. Toinen selitys löytyy yritysten liiketoimintaperiaatteiden muuttumisesta. Myös teknologia-asioiden painoarvon kasvu ja IT-alan ongelmat leimaavat nykyistä suhdannetaantumaa.

Yritysten suhdannekäyttäytymiseen ovat vaikuttaneet mm. logistiikan kehittyminen ja varastojen pieneneminen. Viimeaikainen kehitys kuitenkin osoittaa, että modernit tarjontaketjut, varastojen poistaminen ja 'ongelmallisten' toimintojen ulkoistaminen eivät suojaa näitä yrityksiä kysynnän ja suhdanteiden vaihteluilta. Kysynnän heikkeneminen näkyy nyt itse asiassa aikaisempaa välittömämmin ja pakottaa myös yritykset nopeaan reagointiin kustannusten ja kannattavuuden varjelemiseksi.

Etenkin IT-alan erityisongelmat leimaavat nykyistä suhdannetaantumaa. Näiden taustalla on 1990-luvun lopun katteettomat odotukset ja niiden vauhdittamat yli-investoinnit. Ylikapasiteetin purkaminen vie aikaa ja pitkittää siten taantumaa.

Aikoinaan juuri IT-alan toivottiin tasoittavan ja taivuttavan suhdanteita enemmän pitempien teknologia-syklien tahtiin. Korkeateknologisten tuotteiden käyttöikä on usein melko alhainen, minkä uskottiin vauhdittavan paitsi kulutusta myös investointeja. Näiltäkään osin odotukset eivät ole täyttyneet. Uuden talouden yltiöpäinen kokeilu toi ylimääräistä vaihtelua koko taloudenkin suhdanteisiin.

Myös 1990-luvun jälkipuoliskon pari minitaantumaa ovat todennäköisesti vaikuttaneet ennustajien näkemyksiin. Nykyisestäkin taantumasta uskottiin selvittävän minikokoisilla ongelmilla. Terroriteot ovat lisännyt talouden ongelmien mittasuhteita.

Suhdannetutkimuksen eräs perustotuuksista on se, että yksikään sykli ei ole samanlainen kuin toinen. Toinen perustotuus on se, että kaikki taantumat jäävät onneksemme tilapäisiksi, vaikka Japanin viimeaikaiset kokemukset ovat tätä perustotuutta saattaneet ehkä horjuttaakin. Nytkin on syytä uskoa, että talouden perinteinen syklisyys työstää itse itseään kohti elpymistä

VTT:n professori Matti Linden arvioi viimeisimmässä Kansantaloudellisessa Aikakauskirjassa, että klassisten suhdannetaantumien pituus on Suomessa vaihdellut sotien jälkeen 6-21 kuukauden välillä. Tässä haarukassa saatetaan liikkua tälläkin kertaa.

Tuntuu siltä, että suhdannetutkimuksen ongelmat liikkuvat nyt enemmän teorian kuin empirian puolella. Esimerkiksi OECD:n mittava kasvututkimusprojekti kiteytti johtopäätöksensä seuraavaan lauseeseen: "Evidenssi osoittaa, että jotakin on tapahtunut OECD-maiden talouksien rakenteessa." Ei tämä kovin konkreettista osviittaa tarjoa ennustajien käyttöön.

Päivitetty 12.10.2001

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi