Kenen hintoja mitataan?

Hintojen tilastointi on joutunut Italiassa kovan kritiikin kohteeksi. Italialainen kuluttajatutkimuslaitos Eurispes ja 8 riippumatonta italialaista kuluttajajärjestöä arvostelevat Italian tilastokeskusta ISTATia virheellisten inflaatiolukujen tuottamisesta. Ne suunnittelevat Wall Street Europe -lehden artikkelin mukaan jopa kilpailevan hintaindeksin luomista. ISTATia ovat arvostelleet myös ammattiliitot ja poliittinen oppositio, mutta hallitus syyttää arvostelijoita "epätieteellisyydestä". Eurispesin mukaan esimerkiksi euroon siirtymisen vaikutukset eivät ole heijastuneet ISTAtin sarjoissa.

Pääjohtaja Luigi Biggerin mukaan ISTAT ei ole sulkenut korviaan kritiikiltä, mutta aiheeton arvostelu voi tehdä suurta vahinkoa, koska seurauksena saattaa olla luottamuksen menetys virallisiin tilastoihin, jotka ovat välttämättömiä puolueettomuuden ja demokratian turvaamiseksi.

Italian kriisi tuo esiin, miten vaikeata on laajojen yhteiskunnallisten ilmiöiden kuvaaminen on. Hintojen seurantaan on valittavissa lukematon määrä näkökulmia. On ratkaistava, kenen näkökulmasta asioita tarkastellaan. Istatin mittausten mukaan Italian inflaatio on pysynyt runsaan 2 prosentin tuntumassa. Kuluttajajärjestöt väittävät nousun olevan yli 8 prosenttia. Järjestöt väittävät, ettei Istatin ostoskori kuvaa oikein hintojen nousua.

Kumman ostoskorin hintoja tulisi mitata?

Istatin mittaus pohjautuu Eurostatin hyväksymiin menetelmiin ja tuottaa siten eurooppalaisittain vertailukelpoista tietoa. Erääksi ongelmaksi myönnetään se, että indeksi ei kerro alempien tuloryhmien menojen kasvusta. Jos hinnat nousevat välttämättömyyshyödykkeissä, menot kasvavat juuri vähän ansaitsevissa ryhmissä. Kuluttajahintaindeksissä nousu ei näy kuin pieneltä osin, koska se on laadittu koko väestön kulutusmenojen mukaan.

Istatin kommenteissa kuitenkin korostetaan, ettei inflaatiomittaus ole elinkustannusten tutkimusta, mikä tarvitsee omanlaisensa tutkimuksensa.

Suomessa kotitalouksen elinkustannuksia tutkitaan kulutustutkimuksella, jonka tiedot kerätään suoraan kotitalouksilta. Inflaatiomittaus taas perustuu hyödykkeiden hintojen vertailuun, johon saadaan tiedot vähittäiskaupoista ja muista kotitalouksille palveluja tuottavista organisaatioista. Kotitalouksilta kerätty kulutustieto liittyy inflaatiomittaukseen painotettaessa eri menoerien osuutta kuluttajahintaindeksissä ja valittaessa tuotteita hintaseurantaan.

Kiistely euron vaikutuksesta hintojen nousuun on ollut keskeinen teema Italiassa. Samantyyppistä kritiikkiä on esitetty myös muualla, muun muassa Suomessa, kun on yritetty arvioida rahan vaihdoksen vaikutuksia hintoihin. Viralliset inflaatiomittarit eivät ole kovin paljon heilahdelleet rahayksikön muutoksen seurauksena. Tulos on ollut ristiriidassa kansalaisten omien havaintojen kanssa. Yksi ristiriidan syy on se, että kansalaiset seuraavat lähinnä vähittäiskaupan hintoja, jotka ovat kuitenkin vain osa siitä hintajoukosta, joka lasketaan mukaan inflaatioon. Vaikka kuluttajan havainto olisikin oikea, jää sen vaikutus hintojen kokonaismuutoksessa vähäisemmäksi.

Vain osa hintakehityksestä näkyy kaupan hyllyillä. Asuminen ynnä muut sellaiset kustannukset veloitetaan suoraan asiakkailta.

Oman ongelmansa euron vaikutusten arviointiin tuo se, että hinnat muuttuvat koko ajan, ja yleensä ylöspäin. Mikä osa muutoksesta tulisi kirjata euron piikkiin, mikä on hintojen luontaista nousua?

Jussi Melkas

Uutisaineiston kokosi Mikko T. Mäkinen

Päivitetty 15.10.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi