Julkaistu: 9.10.2003
Väestöennusteiden luottamusvälit eivät ole uskottavia
Yhteiskunnalliset ilmiöt eivät ole luonteeltaan sellaisia satunnaismuuttujia, joille olisi määriteltävissä kymmeniksi vuosiksi todennäköisyyksiä satojenkaan vuosien tilastoja tutkimalla, kirjoittaa Pekka Parkkinen.
"80 PROSENTIN todennäköisyydellä Suomen väestö on vuonna 2050 haarukassa 4,3-6,1 miljoonaa." Näin kerrotaan Etlan arvostetun julkaisusarjan äskettäin ilmestyneen kovakantisen kirjan* sivulla 43. Tämä 80 prosentin luottamusväli perustunee tilastotieteen professorin laskelmiin, jotka Etla julkaisi viime vuonna**.
Vähemmän tilastotiedettä opiskelleet eivät ymmärrä, miten on edes mahdollista määritellä kymmeniä vuosia tulevaisuuteen luottamusvälejä väestökehitykselle tai muille yhteiskunnallisille ilmiöille. Uskoa täytyy löytyä sinapinsiementä enemmän, jos edes itse luottaa vuoden 2050 väestölle laskemiinsa luottamusväleihin.
Yhteiskunnalliset ilmiöt eivät ole luonteeltaan sellaisia satunnaismuuttujia, joille olisi määriteltävissä kymmeniksi vuosiksi luottamusvälejä satojenkaan vuosien tilastoja tutkimalla. Vuoteen 2050 ulottuva Suomen väestöllinen tulevaisuus ei ole odottamassa tilastotieteilijä-löytäjäänsä nykyhetkeen päättyvissä väestöllisissä aikasarjoissa.
Jopa vuosisatoja pitkissä väestöaikasarjoissa on tietenkin vaihtelua, jota kannattaa analysoida myös tilastomatemaattisin välinein. Historia osaa kyllä opettaa. Sen ennustustaitoihin ei kannata kuitenkaan luottaa.
Jos tunnettaisiin, miten syntyvyys, kuolevuus ja nettosiirtolaisuus muuttuvat, olisi väestön määrä laskettavissa vaikkapa vuodelle 3000. Näistä kolmesta väestötekijästä kuolevuus muistuttaa jossain määrin satunnaismuuttujaa. Se on Suomessa alentunut puoleen parissa sadassa vuodessa, vaikka sodat, kadot ja taudit ovat ajoittain suuresti lisänneet kuolemanvaaraa.
Tilastoidun kuolevuushistorian perusteella on kuitenkin yltiöpäistä määritellä minkäänlaisia luottamusvälejä Suomen väestön kuolevuudelle tulevaisuudessa. Uudet lääkkeet ja geeniteknologia voivat suuresti alentaa kuolevuutta eli pidentää elinaikaa. Vuosikymmenten kuluttua sotien, katojen ja kohtalokkaiden sairauksien riski saattaa olla hyvin erilainen kuin kymmeniä vuosia sitten.
Tilastokeskuksen väestötilastojen avulla on oheiseen kuvioon piirretty syntyvyyden eli kokonaishedelmällisyyden aikasarja vuosina 1776-2002. Siitä tajuaa ilman tilastomatemaattista koulutustakin, ettei kokonaishedelmällisyysluku ole vaihdellut pelkästään satunnaisesti 227 vuoden aikana.
Syntyvyys (kokonaishedelmällisyysluku) Suomessa vuosina 1776-2002, lasten laskennallinen lukumäärä naista kohti naisen elinaikana
Näinkään pitkän aikasarjan avulla ei ole laskettavissa uskottavaa luottamusväliä syntyvyyden muutoksille tulevaisuudessa. Tulevina vuosikymmeninä syntyvyydessä voi tapahtua perusteellisia muutoksia samalla tapaa kuin menneisyydessä.
Vielä 1800-luvulla suomalainen nainen synnytti viitisen lasta elämänsä aikana, kun nykyajan ehkäisyvälineitä ei ollut käytettävissä. Tuon vuosisadan syntyvyyssarjan avulla olisi ollut mahdotonta rakentaa 1900-luvulle "oikeita" luottamusvälejä.
Viime vuosikymmeninä maassamme on syntynyt keskimäärin 1,7 lasta naista kohti laskennallisesti naisen elinaikana. Vanhemmat ovat voineet ilman selibaattia päättää, minkä verran hankkivat lapsia. Lasten lukumäärä ei enää riipu sänkyilojen määrästä eikä laadusta, vaan kansalaisten arvoista, päivähoitopalveluista ja muista tällaisista ei-stokastisista tekijöistä.
Vuodelle 2050 muodostetut syntyvyyden luottamusvälit ovat varmasti erilaiset, jos niitä muodostettaessa käytetään kahden vuosisadan sijasta vain kahden vuosikymmenen syntyvyyshistoriaa. Muiden rikkaiden maiden kokonaishedelmällisyysluvun vaihtelut viime vuosinakin osoittavat, ettei edes vuoden 2005 syntyvyydelle ole helppoa määritellä luottamusväliä. Pitemmän aikavälin syntyvyydelle ei todellisuudessa ole laskettavissa uskottavaa luottamusväliä, vaikka kokonaishedelmällisyys olisi tilastoitu jääkaudesta lähtien.
Vieläkin vaikeampaa kuin syntyvyydelle on luottamusvälien rakentaminen nettosiirtolaisuudelle, josta väestön määrä riippuu vahvasti. Euroopan unionin laajentuminen ensi vuonna voi vaikuttaa maamme muuttovirtoihin enemmän kuin presidentti Mauno Koiviston vuonna 1990 inkeriläissuvuille aikaansaama maahanmuutto-oikeus Suomeen.
Maamme rajat ylittävät muuttovirrat eivät voimistu eivätkä laannu satunnaisista syistä. Nettosiirtolaisuus riippuu tulevaisuudessa pitkälti Suomen taloudellisesta menestymisestä. Mitä korkeampi elintasomme on erityisesti naapurimaihin verrattuna, sitä enemmän tänne hakeutuu väkeä. Juuri tästä syystä sellaiset Suomen väestöasiantuntijat, jotka eivät tosin täydellisesti hallitse tilastollista aikasarjamatematiikkaa, eivät rakenna luottamusvälejä edes lähivuosien nettosiirtolaisuudelle.
On todella hämmästyttävää, miten laajalti maailmaan todennäköisyysjakaumiin perustuvat väestöennusteet ovat levinneet. Jopa Euroopan unionin tilastoyksikössä laskeskellaan menneistä aikasarjoista luottamusvälejä väestöennusteille. Yhteiskuntatieteiden rengistä tilastotieteestä on yllättäen tullut isäntä.
Jotkut väestöennusteiden käyttäjät näyttävät luottavan sokeasti huipputilastotieteilijöiden kykyyn nähdä tulevaisuuteen menneisyyden tilastoja penkomalla. Vai kunnioittavatko he tilastomatemaatikkoja samalla tavalla kuin ennen ajanlaskua Välimeren seudulla eläneet hallitsijat Delfoin oraakkeleita?
Ilman tilastomatematiikkaa Delfoin oraakkelit näkivät, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Heidän tunnetuin ennustuksensa toteutui vuonna 546 eKr: Halys-virran ylittämällä Lyydian kuningas Kroisos todella hävitti suuren valtakunnan. Tosin se ei ollut vihollisen Persia vaan hänen oma Lyydiansa.
Valtiotieteen lisensiaatti Pekka Parkkinen on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö. Parkkinen tunnetaan väestön ikääntymiskeskustelun toisinajattelijana, joka ei usko niin sanottuun eläkepommiin.
VIITTEET:
*Pentti Vartia - Pekka Ylä-Anttila (2003): Kansantalous 2028. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA (B204). Taloustieto Oy. Helsinki.
**Alho, Juha M. (2002): The population of Finland in 2050 and beyond. Elinkeinoelämän tutki-muslaitoksen keskusteluaiheita numero 826. http://www.etla.fi
Ennustejakaumille ei ole vaihtoehtoja
Päivitetty 9.10.2003
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi