Ansaitseeko naapuri todella enemmän?

Verotuksen valmistuminen tuo iltapäivälehdille vakioaiheen. Julkkisten ja tuttujen tulojen bongailu näyttää kiinnostavan suomalaisia. Tilastoissa tulojen selvittämiseen liittyy vähemmän tirkistelyä, joskin ammattiryhmittäisten palkkatasojen vertailu antaa monille tilaisuuden omakohtaisiinkin tuntemuksiin epäoikeudenmukaisuudesta.

Tulotilastojen tulkinta ei ole helppoa ja eri ryhmien vertailuissa on oltava tarkkana. Yksi ongelma liittyy tulokäsitteen ymmärtämiseen. Paras käsite ryhmien tulojen vertailuun on käytettävissä olevan tulon käsite.

Tulokäsitteiden rakenne on seuraava:

Palkkatulot + Yrittäjätulot = Ansiotulot
Ansiotulot + Omaisuustulot = Tuotannontekijätulot
Tuotannontekijätulot + Saadut tulonsiirrot = Bruttotulot
Bruttotulot - Maksetut tulonsiirrot (mm. verot) = Käytettävissä olevat tulot

Palkkatulo on tulonlajeista merkittävin, muttei lainkaan kaikki, niin kuin usein luullaan. Palkkatulojen osuus on keskimäärin alle 60 prosenttia kotitalouksien bruttotuloista ja ansiotulojen yhteinenkin osuus nousee vain hieman 60 prosentin yläpuolelle. Tulonsiirtoina kotitaloudet saavat runsaan neljänneksen bruttotuloistaan.

Periaatteessa verottajan näkemys tuloista on sama kuin bruttotulot. Bruttotulo ei kuitenkaan ole pätevä mittari sille, miten leveästi joku voi elää, vaan on otettava huomioon vielä verotus ja muut poismaksetut tulonsiirrot. Niiden osuus keskimäärin on luonnollisesti suunnilleen samansuuruinen kuin saatujen tulonsiirtojen, mutta eri väestöryhmissä tulonsiirrot vaikuttavat eri tavoin.

Toinen ongelma on se, pitäisikö tarkastella yksilöiden vai kotitalouksien tuloja. Jos katse kohdistetaan yksilöihin, havaitaan runsaasti hyvin pienituloisia tulonsaajia, jotka eivät ole oikeasti köyhiä. Heidän pääasiallinen toimeentulonsa ratkeaa perheen muiden jäsenten tulonhankinnassa. He ovat lapsia, kotirouvia ym., jotka tekevät töitä satunnaisesti. Toisaalta kotitalouden koko ja rakenne vaikuttavat siihen, miten riittävää tulo on. Lapsiperhe tarvitsee elääkseen enemmän tuloja kuin yksin elävä, mutta tulon tarve ei kuitenkaan kasva suoraviivaisesti kotitalouden jäsenten lukumäärän kasvaessa (ks. Oletko kokonainen kulutusyksikkö? Tietoaika 8/2001).

Myös palkkatulojen mittaamiseen ja erityisesti eri ammattiryhmien palkkojen vertailuun liittyy monenlaisia ongelmia, jotka tulevat ilmeisimmin esille tuloneuvottelujen yhteydessä:

Lasketaanko palkkatuloon mukaan kaikki palkkatulot, siis kirjapalkan lisäksi ylityökorvaukset, kertapalkkiot, työsuhde-etuudet ym.?
Miten osa-aikaisten työntekijöiden palkat tulisi ottaa huomioon? Työntekijää kohti laskien palkkataso on erilainen kuin työtuntia kohti laskien eivätkä kaikki tee vapaaehtoisesti lyhennettyä työpäivää.
Joillakin aloilla on paljon epäsäännöllisiä työsuhteita, joiden välissä palkattomia jaksoja. Miten lasketaan kuukausipalkka, jos henkilö on saanut kuukauden aikana palkkaa kolmelta viiden päivän jaksolta?
Ammattiryhmittäisessä palkkatilastossa on lisäksi mietittävä, keitä otetaan mukaan ammattiryhmään. Kelpaako pomo mukaan, entä harjoittelija?
Myös epätavalliset työajat saattavat vaikuttaa palkkatuloon joillain aloilla, joillain aloilla taas ei.

Ihmisten elintason selvittäminen on siis monimutkainen juttu. Vaikka naapurin tulojen selvittäminen sinällään lisää tuskaa, se ei ole riittävä tieto hänen elintasonsa arvioimiseksi.

Jussi Melkas

PS.
Viime kertaisessa jutussani muutosprosentin laskemisesta oli jonkin verran epäselvää ilmaisua. Täsmennettäköön se tässä:

Kirjoitin "Kasvuprosentit ovat siis tavallaan pienempiä kuin laskuprosentit." Tarkoitin että yksi kasvuprosentti sisältää vähemmän mersuja kuin yksi laskuprosentti. Siis sama absoluuttinen muutos on kasvuprosentteina suurempi kuin laskuprosentteina.

Kiitos palautteesta. Sitä toivoisi lisääkin.
Tässä sähköpostiosoite käyttöönne:
jussi.melkas@tilastokeskus.fi.

Päivitetty 9.11.2001

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi