Väestön määrä ja rakenne II

Kun vuodet vierii niin ikä karttuu

Ikä on hyvin keskeinen väestötieteessä niin kuin todellisessa elämässä. Monien palvelujen kysyntä riippuu iästä ja siitä, paljonko ihmisiä on tietyssä iässä. Kouluun mennään seitsemänvuotiaana, ja kouluun menijöiden määrä riippuu täysin siitä, kuinka paljon on vuoden aikana seitsemän vuotta täyttäviä. Kuitenkin seitsemänvuotiailla voi kouluun mennessä olla ikäeroa päivää vaille vuosi, riippuen siitä onko syntynyt vuoden alussa vai vuoden lopussa.

Monet väestönmuutostapahtumat riippuvat iästä. Kuolleiden määrä nousee ikääntymisen myötä, lapset synnytetään 25-34-vuotiaina ja eniten muutetaan 20-29-vuoden iässä.

Väestönmuutostietoja voidaan tarkastella myös syntymävuosikohorteittan, jolloin mukaan tulevat ne tapahtumat, jotka ovat sattuneet tiettynä vuonna syntyneille ja tietyssä iässä oleville. Esimerkiksi vuonna 1973 syntyneet olivat pitkään Suomen pienin syntymävuosikohortti kunnes vuonna 2000 syntyi muutamaa kymmentä lasta pienempi kohortti.

Lexis-kuvio

Tuota edellisen kappaleen otsikkoa Kun vuodet vierii niin ikä karttuu kuvataan väestötieteessä niin sanotun Lexis-kuvion avulla. Perinteellisessä koulussa opitussa koordinaatistossa esitetään x-akselilla vuosien vierimistä ja y-akselilla iän karttumista. Koordinaatisto on jaettu vuosi kertaa vuosi -neliöihin ja jokaisen tarkasteltavan henkilön "elämän viiva" (life line) on esitetty kuviossa 45 asteen kulmassa kulkevalla viivalla.

Lexis-kuviossa voidaan tarkastella väestönmuutostapahtumia joko iän mukaan tai syntymävuosikohortin mukaan. Lisäksi kuvion avulla voidaan havainnollistaa, sattuuko väestönmuutostapahtuma ennen vai jälkeen syntymäpäivän - vuotta nuorempana vai vuotta vanhempana.¹⁾

Ikä täysinä vuosina

Ikä lasketaan yleensä täysinä vuosina, jolloin sillä tarkoitetaan elettyjen vuosien määrää viimeksi vietettynä syntymäpäivänä. Syntynyt lapsi on ensimmäisen elinvuotensa aikana nollavuotias ja täytettyään vuoden hänestä tulee yksivuotias.

Suomessa väkilukutilastot laaditaan vuoden viimeiseltä päivältä. Joissakin maissa on käytäntö, että väkilukutilasto lasketaan vuoden ensimmäiseltä päivältä. Kyseessä on kuitenkin saman ajankohdan väkiluku eli juuri vuodenvaihteessa.

Vuoden lopullahan kaikki samana vuonna syntyneet henkilöt ovat saman ikäisiä, mutta vuoden aikana heille voi sattua jokin väestönmuutostapahtuma - synnytys, muutto tai kuolema - eri ikäisenä. Henkilö voi esimerkiksi muuttaa asuinpaikkaa ennen syntymäpäiväänsä, jolloin hän tulee väestötilastoon vuotta nuorempana kuin jos hän muuttaisi syntymäpäivänsä jälkeen.

Ikäluokitukset

Väestötutkimuksessa käytetään useimmin joko yksivuotisikäluokkia tai viisivuotisikäluokkia. Viisivuotisikäluokituksen ensimmäinen ikäluokka on viisi ensimmäistä yksivuotisikäluokkaa eli 0-4-vuotiaat. Tästä luokitus jatkuu aina yhdistäen seuraavat viisi yksivuotisikäluokkaa eli 5-9-vuotiaat, 10-14-vuotiaat ja niin edelleen.

Lisäksi väestö voidaan jakaa suurempiin ikäluokkiin elämänvaiheen mukaan. Yleisin tällainen ikäluokitus on niin sanottu iän kolmijako. Tällöin erotetaan lapset 0-14-vuotiaat, työikäiset 15-64-vuotiaat ja vanhukset yli 65-vuotiaat. Luokitus on erittäin karkea, mutta se on tällä hetkellä ainoa ikäluokituksista, jolla voidaan tehdä kansainvälisiä vertailuja.

Tästä ikäluokituksen kolmijaosta on käytössä erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Suomessa lasten ikäluokkaan lasketaan usein 0-18-vuotiaat, sillä useimmat 15-18-vuotiaat ovat vielä koulussa.

Väestöllinen ja taloudellinen huoltosuhde

Eräs keskeinen tunnusluku, jolla tarkastellaan väestön ikärakennetta on niin sanottu väestöllinen huoltosuhde. Se on tunnusluku, joka voidaan laskea jokaisesta maasta, ja siinä verrataan lasten ja vanhusten yhteenlaskettua määrää työikäisen väestön määrään. Tunnusluvulla kuvataan "huollettavien ja huoltajien" välistä suhdetta. Lapsiksi määritellään alle 15-vuotiaat ja vanhusväestönä ovat yli 65-vuotiaat.

Väestöllinen huoltosuhde:

Koska tiedetään, että varsinkin työikäisessä väestössä on paljon sellaisia henkilöitä jotka eivät ole töissä, usein lasketaankin niin sanottu taloudellinen huoltosuhde, jossa verrataan niitä henkilöitä, jotka eivät ole töissä, suhteessa työssä oleviin. Ei- työssä oleviin kuuluvat muun muassa lapset, opiskelijat, työttömät, kaikki eläkeläiset ja muut työvoiman ulkopuolella olevat.

Taloudellinen huoltosuhde:

1) Katso lisää Lexis-kuviosta:
Olavi Haimi: Väestöntutkimus, Periaatteet ja menetelmät. Väestöntutkimuslaitos D 19, 1987.
Tai http://www.demog.berkeley.edu/wilmoth/mortality/lexis.html

Päivitetty 8.11.2001

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi