Toteutuvatko Lissabonin tavoitteet?

Kansainvälisen talouden nykyinen elpymisvaihe, kuten taantumaa edeltänyt pitkä nousukausikin, näyttävät nojaavan ratkaisevasti Yhdysvaltain talouden suorituskykyyn. Tämä heijastaa paitsi Euroopan ja Japanin talouksien heikkoutta myös Yhdysvaltain talouden dynaamisuutta sekä vahvaa rakenteellista ja teknologista kilpailukykyä.

Bruttokansantuote asukasta kohden on Yhdysvalloissa noin 35 prosenttia korkeampi kuin Japanissa ja 45 prosenttia korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Yhdysvaltain etumatka alkoi 1990-luvulla uudelleen kasvaa supistuttuaan jonkin verran toista maailmansotaa seuranneina vuosikymmeninä.

Etumatka kasvaa todennäköisesti jatkossakin, sillä tuoreimpien arvioiden mukaan talouden potentiaalinen kasvukyky on Yhdysvalloissa lähes kaksinkertainen Eurooppaan verrattuna ja likimain kolminkertainen Japaniin verrattuna.

Tuottavuuden kehitys määrää ratkaisevasti talouden mahdollisen kasvuvauhdin. Paitsi tuottavuuden viime vuosien kehityksessä myös tuottavuuden tasossa Yhdysvallat on edellä tärkeimpiä kilpailijoitaan. Nopea tuottavuuden kasvu on Yhdysvalloissa kyetty yhdistämään myös vahvaan työllisyyden kasvuun ja elintason nousuun.

Yhdysvaltain taloudellista dominanssia ei horjuta esimerkiksi se, että työvoimakustannukset ovat EU-alueella noin 30 prosenttia alhaisemmat kuin Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltain talousmahti perustuu ennen kaikkea vahvaan teknologiseen kilpailukykyyn ja sitä tukeviin talouden rakenteisiin. Innovaatioiden, tuottavuuden ja talouskasvun välillä vallitsee entistä kiinteämpi yhteys. Tästä tarjoavat evidenssiä muun muassa OECD:n tuoreimmat kasvututkimukset.

Hyvän teknologiakehityksen taustalla on lukuisia tekijöitä, kuten talouden tasapaino, yritysten vakaa toimintaympäristö, kilpailu- ja regulaatiopolitiikka, työmarkkinoiden joustavuus, rahoitusmarkkinoiden toimivuus. Erilaiset sääntelyjärjestelmät estävät Yhdysvalloissa mahdollisimman vähän yritysten sisäisiä sopeutumistoimia. Amerikkalaiset yritykset näyttävät omaksuvan uusinta teknologiaa aggressiivisemmin kuin kilpailijansa.

Teknologinen kehitys nojaa järjestelmään, jossa hallitusten ohella toimivat yritykset, riskisijoittajat, yliopistot ja muut tutkimuslaitokset.

Tutkimukseen ja kehitystyöhön panostetaan Yhdysvalloissa enemmän - niin absoluuttisesti kuin suhteellisestikin - kuin Euroopassa tai Japanissa. Asukasta kohden Yhdysvaltain t&k-panostus on yli kaksinkertainen EU-keskimäärään verrattuna. Yhdysvaltain etumatka t&k-panostajana kasvoi entisestään 1990-luvun jälkipuoliskolla.

Talouden taantuma näkyy toki myös t&k-investointien kehityksessä. Taseiltaan vahvat teknologiayritykset - kuten Intel, Oracle, Microsoft - näyttävät kuitenkin pitävän tutkimus- ja kehitystyönsä korkealla tasolla myös taantuman aikana. Tämäkin osoittaa, että t&k-investoinneilla on tärkeä rooli näiden yritysten pitkän ajan kasvustrategioissa.

Yhdysvallat on saavuttanut valta-aseman myös kansainvälisessä tiedeyhteisössä. Vuoden 1969 jälkeen tieteen Nobel-palkinnoista 158 on mennyt amerikkalaisille ja 85 eurooppalaisille tieteentekijöille.

Korkea-asteen koulutukseen Yhdysvalloissa panostetaan niin absoluuttisesti kuin suhteessa bkt:hen yli kaksinkertainen määrä EU-keskimäärään verrattuna. Valtaosa maailman huippuyliopistoista sijaitsee Yhdysvalloissa ja sama tilanne näyttää vallitsevan myös kaupallisen alan oppilaitoksissa. Financial Times -lehti teetti äskettäin selvityksen MBA-tason bisnes-koulujen tasosta. Listatusta viidestäkymmenestä huippukoulusta 28 sijaitsi USA:ssa ja 17 Euroopassa.

Yhdysvaltain resursseja lisää myös tutkijoiden nettotuonti Euroopasta ja Aasiasta. Kymmenesosa tutkijatyövoimasta Yhdysvalloissa on ulkomaalaisia, kun vastaava osuus EU-maissa jää muutamaan prosenttiin. Näyttää siltä, että Euroopassa tutkijoille ei kyetä luomaan insentiivejä ja haastavia työpaikkoja ainakaan riittävässä määrin.

Yhdysvaltain teknologinen etumatka näkyy laajalti erilaisissa teknologia-indikaattoreissa. Niin YK:n kuin WEF:n tai IMD:n indekseissä ja indikaattoreissa, jotka kuvaavat teknologian kehittyneisyyttä, Yhdysvallat sijoittuu kärkeen tai ainakin kärjen tuntumaan. Lisäksi Yhdysvaltain etumatka Japaniin ja suurempiin EU-maihin on viime vuosina kasvanut. Samaan johtopäätökseen ollaan ilmeisesti päätymässä myös EU-komission käynnistämässä esikuva-analyysissa.

Näillä trendeillä Lissabonin huippukokouksen tavoite tehdä EU:sta "kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talousalue" vuoteen 2010 mennessä ei toteudu. Toki Yhdysvaltain toimintaympäristöön liittyy myös riskitekijöitä, jotka toteutuessaan helpottaisivat EU:n pyrkimyksiä.

Päivitetty 13.11.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi