Julkaistu: 14.11.2003

Yrittäjäpolitiikan pohjaksi tarvitaan luotettavaa tietoa

Kansainvälisen talouden haasteet ja julkisen sektorin säästöpaineet ovat siirtäneet tuotannon ja työllisyyden vetovastuun yritysten harteille. Suomessa yritysten toimintaedellytysten turvaaminen ja erilaiset yrittäjyysohjelmat ovat sisältyneet oleellisina elementteinä viimeisimpien hallitusten ohjelmiin. Myös EU-politiikassa - muun muassa Lissabonin strategian toteuttamisessa - nojataan ratkaisevasti yritysten toimintaedellytysten kehittämiseen. Myönteiset asenteet yrittäjyyttä kohtaan näkyvät myös yleisessä asenneilmastossa.

Yrittäjyydestä vallitsee varsin vakiintuneita käsityksiä ja mielikuvia. Eräs tällainen mielikuva on se, että Suomessa on suhteellisesti vähemmän yrityksiä ja yrittäjiä kuin useimmissa kilpailijamaissa. Yrittäjyys- ja riskinottohalut ovat kyselytutkimusten mukaan osoittautuneet vähäisemmiksi kuin useissa muissa maissa. Myös pk-yritysten työllistävyydestä ja innovatiivisuudesta puhutaan runsaas-ti. Yrittäjien ikääntyminen ja sukupolvenvaihdokset on nostettu näkyvästi esiin.

Aika ajoin on hyvä tarkistaa, pitävätkö vakiintuneet mielikuvat paikkaansa. Yrittäjyys, yritysrakenteet ja yritysten nopeasti kehittyvät toimintamallit ovat haastavia kuvauskohteita tilastovirastoille. Hallinnon tuottamat rekisteriaineistot muodostavat toki hyvän pohjan yrityssektorin kehityksen seuraamiseen, mutta näin syntyvää tietopohjaa on täydennettävä kysely- ja tutkimusaineistoilla. Yritystilastojen kansainväliseen vertailtavuuteen liittyy omat ongelmansa.

Yrittäjä- ja elinkeinopolitiikan näkökulmasta esimerkiksi yritysten ja toimipaikkojen kokoluokituksilla näyttää edelleen olevan merkitystä. Nykyaikaisessa yritystoiminnassa verkostot ja yhteistyömahdollisuudet ovat kuitenkin usein tärkeämpiä kuin yrityksen koko sinällään. Yritysten kokoluokittelun asemesta voisi puhua esimerkiksi toimintaansa aloittavista aidosti uusista yrityksistä ja näiden vaikeuksista. Myös yrityskannan uusiutuminen ja yritysten uudelleenorganisoituminen ovat talouden kasvun ydintekijöitä, joiden luotettava selvittäminen varmasti helpottaisi yrittäjyys- ja elinkeinopolitiikan päätöksentekoa.

Yrittäjyyden kansainvälinen vertailu on haastava tehtävä. Yritysten toimintaedellytyksissä on huomattavia maakohtaisia eroja ja myös tilastointikäytännöt poikkeavat toisistaan. Erot lainsäädännössä, yritysverotuksessa ja hallinnollisten aineistojen saatavuudessa vaikeuttavat rekisteritietojen vertailua.

Myös suuret konsernit tuovat haasteita yritystilastoihin. Harmaa talous vääristää eri maissa hyvin vaihtelevasti tilastojen antamaa kuvaa yritystoiminnan laajuudesta. Toimialojen kattavuudessa on eroja eri maiden rekistereissä. Esimerkiksi pienet palvelualojen yritykset ja erityisesti yksinyrittäjät eivät sisälly kaikkien EU-maiden tilastoihin. Aidosti uusien yritysten tilastointi on työlästä ja edellyttää erityistutkimusta. Toimimattomien yritysten osuus vaihtelee maittain. Myös yritysten tase- ja tilinpäätöskäytännöt edelleen vaihtelevat, vaikka harmonisointiin pyritään.

Tuoreiden tilastojen valossa Suomessa näyttää olevan yrityksiä ja yrittäjiä väkilukuun suhteutettuna noin 20-25 prosenttia vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Yritysrakenne painottuu suuriin yrityksiin. Myös yritysrakenteen uusiutuminen on Suomessa hidasta kilpailijamaihin verrattuna. Sen sijaan esimerkiksi erilaisten kyselytutkimusten antama kuva suomalaisten yrittäjyys- ja riskinottohaluista näyttäisi olevan jossain määrin ristiriitainen. Myös väitteitä pk-yritysten innovatiivisuudesta ja työllistävyydestä on vaikea todistaa tilastofaktoilla.

Suomessa yritysten ja elinkeinopolitiikan tarvitsemia tilastoja on kehitetty hyvässä yhteistyössä paitsi ministeriöiden myös elinkeinoelämän etujärjestöjen kanssa. Myös kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen esimerkiksi yritystilastojen ja -rekisterien harmonisoimiseksi on välttämätöntä.

Heli Jeskanen-Sundström
Pääjohtaja, Tilastokeskus

Päivitetty 14.11.2003

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi