Puuttuuko Suomesta yritystä?

Muihin EU-maihin nähden Suomessa voidaan puhua 55 000 hengen yrittäjyysvajeesta. Sen taustalla on useita tekijöitä. Puutetta on etenkin palvelualan yrittäjistä.

Yrittäjyyden kansainvälinen vertailu on täynnä sudenkuoppia. Erot tilastoinnissa, lainsäädännössä, yritysverotuksessa ja hallinnollisten aineistojen saatavuudessa vaikeuttavat rekisteritietojen vertailua. Suuret konsernit, harmaa talous ja toimimattomat pöytälaatikkoyritykset vääristävät kuvaa yritysaktiivisuudesta. Niinpä rekisteriaineistojen vertailtavuusongelmien takia erilaisilla survey-tutkimuksilla on tärkeä rooli yrittäjyyden ja yritystoiminnan monitoroinnissa.

Tuorein tilastomateriaali viittaa siihen, että Suomessa on yrityksiä ja yrittäjiä suhteessa asukaslukuun edelleen vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Esimerkiksi yhdenmukaistetun työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2002 yrittäjien (pl. maatalousyrittäjät) osuus yli 15-vuotiaasta väestöstä oli Suomessa 5,3 prosenttia, kun vastaava osuus EU-maissa keskimäärin oli 6,8 prosenttia.

Yrittäjien (pl. maatalousyrittäjät) osuus vähintään 15-vuotiaasta väestöstä vuonna 2002, %

EU-maiden keskimääräprosentilla Suomessa pitäisi olla noin 55 000 yrittäjää nykyistä enemmän. Tämänsuuruisesta "yrittäjyysvajeesta" voidaan siis puhua. Lisäksi kannattaa muistaa, että rima ei ole kovin korkealla silloin, kun verrataan EU-keskimäärään. Yrittäjyyden puute ja työttömyys ovat Euroopan yhteisiä ongelmia.

Elinkeinoittain tarkasteltuna Suomen yrittäjyysvaje on paikallistettavissa lähes yksinomaan palvelualoille ja erityisesti kuluttaja- ja henkilöpalveluihin. Maatalousyrittäjiä on Suomessa edelleen - suhteessa väestöön - jonkin verran enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Jalostuselinkeinoissa yrittäjiä on lähes yhtä paljon, mutta palveluelinkeinoissa selvästi vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Suomea on rakennettu määrätietoisesti itsepalveluyhteiskunnaksi, jonka syntyä on vauhditettu muun muassa vero- ja sosiaaliturvaratkaisuilla.

Työvoimatilaston tilastoimista yrittäjistä noin 60 prosenttia on Suomessa yksinyrittäjiä ja vajaat 40 prosenttia työnantajayrittäjiä. Työnantajayrittäjien osuus on Suomessa hieman alhaisempi kuin EU-maissa keskimäärin. Kansainvälisesti verrattuna Suomen yritysrakenne painottuu suuriin yrityksiin, pk-yritysten ja etenkin pienten 'mikroyritysten' rooli jää vähäisemmiksi kuin kilpailijamaissa.

Asenne- ja kulttuuriasiat ongelmien taustalla

Yrittäjyys on vahvasti sidoksissa talouden yleiseen kehitykseen. Uusien yritysten perustaminen oli erittäin vähäistä 1990-luvun lamavuosina mutta vilkastui tuntuvasti 1990-luvun jälkipuoliskolla. Vuosina 1996-2000 yritysten perustamisaste - uudet yritykset suhteessa yrityskantaan - nousi Suomessa keskimäärin 12 prosenttiin, mikä nosti aloitusaktiivisuuden jo hieman EU-keskimäärin yläpuolelle. Uusien yritysten eloonjäämisprosentit ovat viime vuosina olleet Suomessa lähellä kansainvälistä keskimäärää.

Uusien yritysten perustaminen on viime vuosina kuitenkin hiipunut uudelleen taantuman myötä. Myös yrittäjien määrän kehitys näyttää seuraavan kiinteästi kansantalouden bkt-kehitystä. Samoin EU:n komission teettämissä barometrikyselyissä "epäsuotuisa taloudellinen toimintaympäristö" nousee varsin keskeiseen asemaan yrittäjyyttä rajoittavana tekijänä.

Tilastojen valossa Suomen asema kansainvälisissä vertailuissa on pysynyt ennallaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan kyselytutkimukset ovat antaneet lievästi ristiriitaisen kuvan suomalaisten yrittäjyydestä. Esimerkiksi vuoden 2001 GEM-tutkimuksessa (Global Entrepreneurship Monitor), jossa selvitettiin työikäisen väestön haluja ja aktiivisuutta oman yrityksen perustamiseen, Suomi nousi EU-maiden kärkijoukkoon Irlannin ja Italian ohella. Sen sijaan vuoden 2002 lopulla tehdyn eurobarometrikyselyn mukaan suomalaisten yrittäjyyshalut olivat EU-maiden alhaisimmat.

Asenteet yrittäjyyttä kohtaan vuonna 2002
Kumpaa mieluummin, jos saisi vapaasti valita:

	palkka- työssä toisen palveluk- sessa	itsenäinen yrittäjä	ei kumpaa- kaan
	% vastaajista
Portugali	23	71	6
Usa	29	67	3
Irlanti	38	61	1
Italia	39	57	4
Espanja	36	56	8
Islanti	42	49	9
Kreikka	45	48	7
Britannia	47	48	5
Eu15	50	45	5
Ranska	55	42	3
Tanska	58	37	6
Luxemburg	59	37	4
Saksa	59	35	5
Itävalta	58	35	7
Belgia	62	34	5
Ruotsi	61	32	7
Alankomaat	68	30	2
Norja	66	29	5
Suomi	69	26	5
Lähde: Flash Eurobarometer (134/2002)

Suomen alhainen yrittäjyysintensiteetti ei näytä johtuvan siitä, että yritysten perinteinen toimintaympäristö olisi kansainvälisen mittapuun mukaan erityisen epäedullinen. Talouden kasvu- ja kilpailukykyasiat näyttäisivät olevan kunnossa, kuten vastikään taas tullut ykkössija maailman kilpailukykyvertailussa osoittaa. Yritysten toimintaa säätelevä byrokratia ja hallinnollinen rasite ovat Suomessa likimain kansainvälistä keskitasoa. Myöskään liiketoimintaa koskevat lainsäädännölliset rajoitteet eivät Suomessa yleisesti ole merkittävämpiä kuin kilpailijamaissa.

Talouden ripeä kasvu 1990-luvun lopulla oli lähes yksinomaan yrityssektorin varassa. Suomen keskittynyt yritysrakenne saattoi tarjota jopa tiettyjä etuja globalisaation ja uuden teknologian tuomien haasteiden hyödyntämisessä.

Yrittäjyyttä tarkastellaan turhan yksipuolisesti vain talouden näkökulmasta. Yrittäjäksi ryhtyminen on usein myös asenne-, kulttuuri- ja perhetaustainen asia, siihen ei taloudellisilla kannustimilla aina voi edes kovin tehokkaasti vaikuttaa. Asenne- ja kulttuurisidonnaisuuteen viittaa sekin, että EU-maista yrittäjyys on selvästi vilkkainta Etelä-Euroopan maissa. Myös Irlannissa ja Englannissa yrittäjyys on hieman runsaampaa kuin EU-maissa keskimäärin. Toista äärilaitaa edustavat Pohjoismaat ja Saksa. Kaikkiaan Euroopan asenteet yrittäjyyttä ja riskinottoa kohtaan ovat selvästi varovaisemmat kuin Yhdysvalloissa.

Päivitetty 14.11.2003

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi