Julkaistu: 25.11.2004
Luovuuden talous haussa
Onko Englanti ylivoimaisen luova Suomeen verrattuna? Vai onko luovuus vain yhtä vaikeaa tilastoida kuin se on tärkeää talouden kasvulle?
Aku Alanen
Luovuutta on viime aikoina Suomessakin taas tuotu esiin etsittäessä taloudelle uutta potkua aineettoman pääoman piiristä. Tilastontekijälle luovuuden käsite on aikamoinen haaste, sitä on hyvin vaikeata mitata. Esittelen kuitenkin seuraavassa kaksi ulkomaista esimerkkimittausta luovuuden ja talouden välisestä yhteydestä. Jälkimmäisen pohjalta teen soveltavan laskelman Suomelle. Ensimmäinen esimerkki perustuu luoviin ammatteihin ja toinen toimialoihin. Lisäksi vertaan innovaatiotutkimuksen tuloksia luovien toimialojen tuloksiin.
Luova luokka, kaupunkien kasvun moottori
Amerikkalainen Richard Florida on herättänyt suurta huomiota kirjoittaessaan luovuuden roolista alueiden talouskasvun selittäjänä ja määrääjänä. Hän nojautuu vahvasti inhimillisen pääoman kasvuteoriaan, perinteisten tuotannontekijöiden rooli kasvun aikaansaajina nähdään suppeampina.
Luovat ihmiset ovat kasvun agentteja, joista kaikki lähtee liikkeelle. Florida on jopa kehittänyt uuden luokkateorian tämän pohjalle. Maantieteilijänä hän keskittyy tuomaan esiin niitä tekijöitä, joiden pohjalta luovat ihmiset valitsevat asuinpaikkansa. Luovien ihmisten alueelliset keskittymät vievät talouden kasvua eteenpäin. Floridan lähtökohta on se, että nykyään yritykset siirtävät tuotantopisteensä sinne, missä luovat ihmiset ovat, eikä päinvastoin. Aiemmin ajateltiin, että ihmiset tulevat työn perässä sinne, missä yritysten toimipisteet ovat.
Luovaan luokkaan kuuluu Floridan mukaan kaksi ryhmää: superluova ydin ja luovat ammattilaiset. Superluoviin kuuluvat mm. tietokone- ja matemaattiset ammattilaiset, arkkitehtuurin ja insinööritieteiden ammatit ja ihmistieteelliset ammatit, kasvatus ja koulutusammatit ja taide- ja huvituotannon ammatit. Luoviin ammattilaisiin kuuluvat puolestaan hallinto- ja businessammatit sekä oikeusalan, terveydenhuollon ja myyntialan ammatit.
Suurimpana ongelmana Floridan mittaristossa näen luovuuden käsitteen suppeuden ja inhimillisten voimavarojen haaskaamisen. Sikäli kuin itse olen tutustunut luovuusteorioihin ja tutkimuksiin, niin luovuus on ymmärretty täysin riippumattomaksi ammatista tai toimialasta. Sosiaalisesti luovan luokan teoria on erityisen kestämätön ja syrjivä. Sen sijaan ajatus luovuuden roolista kaupunkien kehityksessä tuntuu minusta toimivan paljon luokkateoriaa paremmin.
Luovat toimialat vai luova tapa toimia?
Britanniassa on käytetty Blairin hallituksen valtaannousun jälkeen "luovat toimialat" -käsitettä erotuksena kulttuurin taloudesta. Luovilla toimialoilla ymmärretään siellä toimialoja, joiden alkuperä piilee yksilöllisessä luovuudessa, taidossa ja lahjakkuudessa. Niiden varallisuuden ja työllisyyden luoma kasvuvaikutus liittyy sukupolvien yli erityisesti aineettoman pääoman eri tekijöihin.
Luovan toimialan käsite on sinänsä iskevä, mutta hyvin ongelmallinen. Ei yrityksen toimiala tee siitä etukäteen luovaa tai ei-luovaa, vaan toiminta. Kaikilla toimialoilla voidaan toimia luovasti, kaikkia ammatteja voi hoitaa luovasti tai sitten ei. Luovuutta voi olla monenlaista: teknologista, sosiaalista, kaupallista jne. Ja luovuuden aste voidaan todeta vasta jälkikäteen. Luovuus on tapa hoitaa asioita ja tehdä jotain riippumatta kohteesta. Luovuuden talouden mittauksen ja tilastoinnin mahdollisen kehittämisen painopiste olisikin oltava yritys- ja yhteisötasolla.
Luovuuden ja innovaatioiden yhteys
Luovuus ja innovatiivisuus katsotaan hyvin usein samaksi asiaksi. Jos ollaan luovia, silloin kyetään tekemään innovaatioita. Voisiko sitten innovaatioiden määrä jotenkin kuvata maan tai toimialan luovuutta? Innovaatioista on tehty paljonkin mittauksia, selvityksiä ja tilastoja meillä ja muualla.
Kyselypohjaiset tilastot Suomen innovaatioaktiviteetista ovat osin ristiriitaisia. Toisaalta suomalaisten yritysten innovaatiomenot ovat olleet verraten korkealla tasolla, huomattavasti englantilaisten tasoa korkeammalla liikevaihtoon verrattuna, mutta toisaalta teknologisia innovaatioita tuottavia yrityksiä on ollut 1990-luvun puolen välin kyselyissä suhteellisen vähän. Tämä voi myös johtua siitä, että meillä yritykset ovat arvioineet innovaation käsitteen paljon vaativammaksi kuin muualla.
Englannissa yritykset arvioivat aiemmin itsensä huomattavasti EU:n keskitasoa innovatiivisemmaksi. Jos vain todella merkittävät asiat noteerataan jossain innovaatioiksi ja jossain arvio tehdään toisin, ei vertailu ole mielekäs. Vuonna 1996 Englannissa jopa 59 prosenttia teollisuuden yrityksistä katsoi tehneensä innovaatioita, kun meillä vain 36 prosenttia oli sitä mieltä. Tuskinpa todellisuudessa tilanne oli kuitenkaan tällainen.
Vuonna 2000 tehdyssä kyselyssä oli Suomen tilanne muuttunut huimasti erityisesti teollisuuden osalta. Teollisuudessa innovaatioita tehneiden yritysten osuus oli selvästi EU:n keskitason ja erityisen selvästi Englannin tason yläpuolella kuten taulusta 1 voi lukea.
Taulu 1. Innovaatioita tehneiden yritysten osuus kaikista yrityksistä Englannissa, Suomessa ja EU:ssa vuonna 2000, %
| Yrityskoko | Teollisuus | Palvelualat | ||||
| Suomi | Englanti | EU | Suomi | Englanti | EU | |
| pienet | 44 | 33 | 40 | 36 | 30 | 36 |
| keskisuuret | 56 | 52 | 63 | 53 | 40 | 54 |
| suuret | 86 | 67 | 80 | 47 | 42 | 69 |
Voi kysyä, ovatko suomalaiset luopuneet ajatuksesta, että vaatimattomuus kaunistaa, vai onko muutos todellinen. Joka tapauksessa ainakaan Englanti ei näytä kovin luovalta, jos innovaatioaktiivisuudella on jotain tekemistä luovuuden kanssa.
Innovaatiotietojen yhdistäminen tai samaistaminen luovuuden kanssa on ongelmallista. Teknologisen luovuuden ja innovaatioiden välillä on kyllä varmaankin selkeä yhteys. Kansainvälisesti tärkeimmässä innovaatioiden käsikirjassa, Oslon manuaalissa, määritellään innovaatio teknologisesti uudeksi tuotteeksi, palveluksi tai tuotantomenetelmäksi. Tämä sulkee pois tärkeät luovuuden ulottuvuudet, kuten muodon ja sisällön. Samoin organisatoriset, sosiaaliset ja liikkeenjohdolliset uudistukset putoavat pois innovaatioiden maailmasta. Siten laajoistakaan innovaatiotiedoista ei ole kovin paljon apua luovuuden merkityksen arviointiin. Tosin viime aikoina on ollut pyrkimystä laajentaa innovaatiokäsitettä enemmän palvelualoille ja jopa sosiaalisen innovaation suuntaan. Toistaiseksi on epäselvää, miten tämä pyrkimys tulee realisoitumaan tilastoissa.
Englannin luovat toimialat kasvaneet vauhdilla
Englannissa tehdään nykyään kahta kokonaistaloutta käsittelevää luovien toimialojen laskelmaa: toista kulttuuriministeriössä ja toista tilastovirastossa.
Englannin kulttuuriministeriön kulttuurin, median ja urheilun asioista vastaavan osaston, DCMS:n, laskelma sisältää tietoja toimialojen arvonlisäyksestä, työllisyydestä ja viennistä sekä viimeisimmässä (elokuu 2004) myös yritysten lukumäärästä, keskittymisasteesta ja kilpailutilanteesta. Mukana ovat seuraavat alat: mainonta, arkkitehtuuri, taide, käsityö, muotoilu, elokuva ja videotuotanto, musiikki ja muut esittävät taiteet, julkaiseminen, ohjelmointi ja radio- ja televisiotoiminta. Lista on siis samantapainen kuin Suomessa ns. kulttuuritoimialat.
Luovien toimialojen arvonlisäysosuus oli kulttuuriministeriön mukaan 8 prosenttia vuonna 2002, eli hiukan pienempi kuin vuosina 2000 ja 2001, jolloin osuus oli 8,3 prosenttia.
Luovien toimialojen kasvu on ollut vuosina 1997-2002 vuosittain 6 prosentin tasolla, kun koko talous on kasvanut samaan aikaan 3 prosentin vauhdilla. Radio- ja TV-alat ovat kasvaneet nopeimmin, noin 12 prosenttia vuosittain. Myös kolme muuta toimialaa on kasvanut keskimääräistä nopeammin: mainosala (9 %), software (9 %) sekä taide ja antiikki (8 %).
Kasvuluvut ovat hämmästyttävän suuria, jos niitä verrataan Suomen kulttuuritoimialojen lukuihin vastaavana aikana. Onkin kiinnostavaa nähdä, josko Englannissa vuonna 2002 alkanut luovien toimialojen suhteellisen osuuden lasku jatkuu.
Kulttuuriministeriön työllisyyslaskelma on tehty eri tavalla kuin arvonlisäyslaskelma. Luovien toimialojen lisäksi mukaan on otettu muilla toimialoilla olevat luovaa työtä tekevät. Kokonaistyöllisyys kasvoi vuosina 1997-2003 noin prosentin, kun taas luovien toimialojen työllisyys kasvoi noin 3 prosenttia. Työllisten määrä oli noin 1,9 miljoonaa, siitä 1,1 miljoonaa luovien toimialojen työllisiä, loput muiden toimialojen luovia työntekijöitä.
Englannin tilastokeskuksen laskelmat
Englannin tilastokeskus ONS on tehnyt panos-tuotos-tauluihin perustuvat luovan talouden laskelmat. Luvut on laskettu vuoden 1992 tiedoista lähtien. Laskelmat on julkaistu mm. luovan talouden toimialoittain arvonlisäyksestä, tuotannontekijätuloista ja investoinneista. Myös viennistä ja tuonnista on luvut olemassa.
Suurin ero ONS:n ja DCMS:n laskelmien välillä syntyy siitä, että panos-tuotos-tauluissa on otettu mukaan koko toiminta panos-tuotosryhmästä, laskelma kattaa siis enemmän kuin DCMS:llä. Luokituksissa suurin ero on vaatetusteollisuudessa: DCMS:llä on mukana vain designiin liittyvä osuus vaatetustuotannosta.
ONS:n panos-tuotos-taulut pohjautuvat vuotuiseen yritystietokantaan, josta ei ole saatavilla täysin samaa rakennejaottelua kuin mitä DCMS:n luovien toimialojen listaus edellyttää. Silloin on otettu mukaan kokonaisuudessaan ko. tuoteryhmä. Seurauksena ONS:n luvut ovat tietysti kokonaistasolla hieman suurempia. ONS:n laskelman mukaan luovien toimialojen arvonlisäysosuus vuonna 2001 oli 9,1 prosenttia, kun se vuonna 1997 oli 8,3 ja 1992 oli 7,7 prosenttia. Vuoden 2002 tietoja ei vielä ole saatavilla, jotta voisi nähdä, onko osuudessa myös ONS:n luvuissa tapahtunut käänne.
Englannin ja Suomen määritelmät poikkeavat
Suomessa ei ole ainakaan toistaiseksi käytetty luovat toimialat -käsitettä. Olen seuraavassa laskelmassa lähtenyt liikkeelle suomalaisesta kulttuuritoimialat-käsitteestä ja vertailun vuoksi englantilaisen tavan vaatimista muutoksista siihen.
Ensiksikin Suomen kulttuurin talouden ja Englannin luovien toimialojen vertailu vaatii mahdollisimman samanlaisten toimintojen mukaanoton. Toiseksi pitää yrittää käyttää mahdollisimman samoja laskentamenetelmiä. Täysin yhteneväiseen toimialojen valintaan ei ole mielestäni mahdollista päästä mutta kohtuullisen yhtenevään kylläkin.
Suomalaisissa kulttuuritoimialoissa on joitain, joita ei ole Englannin luovien toimialojen laskelmassa. Merkittävimmät näistä ovat erilaisten kulttuurituotteiden käyttöön liittyvät tukku- ja vähittäiskaupan toimialat (esim. video ja hifi-laitteet). Toinen suuri puuttuva ryhmä on erilaisten julkaisujen painamiseen liittyvät toimialat. Kolmas englantilaisten luovan talouden piiristä puuttuva ryhmä on julkiset palvelut, so. kirjastojen, museoiden ja eläintarhojen tyyppisten laitosten toiminta. Lisäksi televisio- ja videolaitteiden valmistuksen ei katsota Englannissa kuuluvan luovan sektorin piiriin. Englantilaisten käsitys luovuuden arvoketjusta on siis selvästi erilainen kuin meillä kulttuurin - ja painottuu pääosin arvoketjun alkupäähän.
Toisaalta Englannin luovien toimialojen laskelmassa on joitain suuria toimialoja, jotka puuttuvat Suomen kulttuuritoimialojen laskelmasta. Merkittävin ero on ohjelmistojen suunnittelun ja konsultoinnin toimialojen puuttuminen. Toinen suuri ero on tekstiili-, vaatetus- ja jalkineteollisuuden puuttuminen suomalaisesta sovelluksesta. Suomessa vain näiden toimialojen ulkopuolisilta designyrityksiltä ostamat palvelut liittyvät kulttuurin toimialoihin.
Kolmas mutta pienin ero syntyy siitä, että Englannissa on mukaan otettu jotkut toimialat ehkä hieman laajempina kuin Suomessa. Täydelliseen vastaavuuteen ei nytkään ole päästy vaan joidenkin pienempien toimialojen osalta on hieman epäsuhtaisuutta erityisesti Englannin kulttuuriministeriön laskelmien kanssa. Sehän on ottanut monista toimialoista vain osan omien arviointiensa pohjalta. Osia ei ihan täsmällisesti tuoda esiin laskelmissa. Näiden määrällinen rooli on kuitenkin kokonaisuudessa suhteellisen vaatimaton.
Suomen luovat toimialat englantilaisittain laskettuna
Taulussa 2 esitetty laskelma osoittaa, että englantilaisittain laskettuna luovien toimialojen arvonlisäysosuus Suomessa olisi huomattavasti Englannin tasoa alhaisempi. Muunnoksen jälkeenkin Suomessa kulttuuri/luovien toimialojen osuus jää lähes puolet pienemmäksi kuin Englannissa. Yksittäisten toimialojen tarkastelussa (kuvio 1) käy ilmi, ettei ole olemassa mitään yksittäistä selitystä asialle. Osuus on useilla luovilla toimialoilla pienempi Suomessa kuin Englannissa. Kyse on yksinkertaisesti erilaisesta toimialarakenteesta.
Kuvio 1. Joidenkin luovien toimialojen arvonlisäysosuus 2002, %
Taulu 2. Kulttuurin toimialojen arvonlisäysosuus Suomessa - suomalaisittain ja englantilaisittain laskettuna, %
| 1995 | 2000 | 2002 | |
| Suomalainen laskutapa | 4,1 | 3,7 | 3,8 |
| + lisätyt alat | 1,6 | 2,1 | 2,3 |
| - vähennetyt alat | 1,4 | 1,1 | 1,3 |
| Englantilainen laskutapa | 4,3 | 4,7 | 4,9 |
Onko luovuuden rooli Suomessa aivan onneton kansainvälisesti katsottuna? Suomalaisten luovuuden on kritisoitu olevan liikaa teknologisesti painottunutta. Painotusta pitäisi saada muutettua enemmän sisällöntuotannon suuntaan. Silti ei ole syytä kauhean suureen huoleen, vaikka Suomi jääkin jälkeen näin paljon. Englannin tilanne on joidenkin tarkasteltavien toimialojen kannalta luultavasti erittäin hyvä ainakin Euroopassa. Ja luovuus meillä esiintyy eri aloilla kuin Englannissa.
Taulussa 3 esitetään vastaava muunnos työllisyyden osalta. Siitä käy ilmi, että työllisyyden suhteen ero Suomen ja Englannin välillä ei ole aivan yhtä suuri kuin arvonlisäysosuuksien kohdalla.
Taulu 3. "Luovien alojen" ja kulttuuritoimialojen työllisten vertailu Suomessa
| Työntekijöitä | |||
| 1995 | 2000 | 2002* | |
| Kulttuuritoimialat (suom. määritelmä) | 74 112 | 87 817 | 85 609 |
| - vähennykset | 32 096 | 33 676 | 31 593 |
| + lisäykset | 26 402 | 44 703 | 45 655 |
| "Luovat toimialat" (engl. määritelmä) | 68 418 | 98 844 | 99 671 |
| osuus kaikista työllisistä, % | |||
| 1995 | 2000 | 2002* | |
| Kulttuuritoimialat (suom. määritelmä) | 3,83 | 3,94 | 3,79 |
| - vähennykset | 1,66 | 1,51 | 1,40 |
| + lisäykset | 1,37 | 2,01 | 2,02 |
| "Luovat toimialat" (engl. määritelmä) | 3,54 | 4,44 | 4,41 |
| Lähde: Työssäkäyntitilasto | *ennakko | ||
Käsitteissä politiikkaakin mukana
Luovuutta kokonaisuudessaan ei voi tilastoida, mutta joitakin sen ilmenemismuotoja voi ehkä yrittää. Kokonaismittaria Richard Floridan tapaan ei minusta kannata edes yrittää.
Silti eri maiden kesken on paikallaan tehdä kokeilevia vertailuja. Luovien toimialojen käsite on minusta enemmän poliittisen retoriikan kuin mielekkään tilastovertailun käsite. Nähdäkseni sen markkinoinnilla anglosaksisessa maailmassa pyritään luomaan poliittisia edellytyksiä haluttujen talouden sektorien kehittämiselle ja tukemiselle. Tältä osin taktiikka on Englannissa osin onnistunutkin. Suomessa ei ole syytä lähteä sitä käyttämään edes taktisessa mielessä. On parempi keskittyä esimerkiksi innovaatioiden mittausalueen laajentamiseen.
Voidaanko nyt sitten sanoa, että Englannin talous nojautuu enemmän luovuuteen kuin Suomen? Tällaista johtopäätöstä en menisi tekemään. Vertailussa ja tämänkaltaisissa laskelmissa on aina otettava huomioon kunkin maan tuotantorakenne ja traditiot. Toki joidenkin kulttuurin - tai jos halutaan luovien alojen - läheiset alat ovat painoarvoltaan Englannissa suurempia kuin meillä. Mutta meillä uutuuksia luodaan ehkä enemmän teknologian ja myös perinteisen kulttuurin kautta.
Minusta on edelleen parempi pitää kiinni meidän kulttuurin toimialat -käsitteestämme. Jos käytetään sitä, niin Suomi selviää yleensä aika hyvin eurooppalaisissa vertailuissa. EU:n viimeinen kulttuurin toimialojen tarkka työvoimavertailu osoitti sen. Tarkastelussa on huomioitu myös varsinaiset kulttuurisia töitä tekevät ammatit. Joillain aloillahan vain pieni osa tekee varsinaista kulttuurityötä, vaikka toimiala luettaisiinkin kulttuuriseksi. Tässä tarkemmassa analyysissä Englannin työvoimaosuus (3,2 %) jäi Suomen tason (3,5 %) alle. Siten Englannissa luovilla toimialoilla tehdään aika paljon muuta kuin kulttuurialan tuotteita.
Koska sisällöllisesti luovien toimialojen määritelmä on Englannissa johdettu tekijänoikeudesta, niin olisi parempi meillä käyttää yksinkertaisesti tekijänoikeustoimialat -käsitettä. Tämä olisi myös kansainvälisen vertailun kannalta selkeä ratkaisu.
Artikkelisarjan seuraava osa käsitteleekin tekijänoikeustoimialojen käsitettä ja toimintoja. Sen jälkeen vuorossa ovat mallisuoja-, tavaramerkki- ja patenttitoimialat.
Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksessa Taloudelliset olot -yksikössä.
Lähteitä:
Richard Florida: The rise of the creative class, Basic Book, 2002.
Innovation in Europe (2004) Results for the EU, Iceland and Norway Data 1998-2001 Eurostat Theme 9 Science and technology
Office for National Statistics (2003) Creative sectors 1992-2001 Extract taken from United Kingdom Input-Output Analyses 2003 Edition
http://www.culture.gov.uk/creative_industries/default.htm
Päivitetty 25.11.2004