Julkaistu: 25.11.2004

Ajankäyttötutkimus on suomalaisen asiantuntemuksen erikoisalaa

Ajankäyttötutkimus on jatkuvasti runsaasti esillä julkisuudessa. Suurta yleisöä ja mediaa kiinnostavat muutokset suomalaisten ajankäytössä, eri väestöryhmien ja perhetyyppien ajankäytön erot tahi Suomen ja muiden maiden erot ajankäytön välillä. Usein huomion kohteena on jokin erityinen ajankäytön muoto: esimerkkeinä lukeminen, tietokoneen ääressä vietetty aika tai nukkumiseen käytetyt tunnit. Ajankäyttötutkimus on arkielämän, sen muutosten sekä elämänvaiheen ja elämäntyylien erilaisuuden tuottamien erojen kuvailun aarreaitta. Aarreaitan rikkaus perustuu ajankäyttöaineistoihin, vastaajien pitämiin päiväkirjoihin omasta toiminnastaan. Päiväkirjoissa vastaajat kuvaavat omin sanoin 10 minuutin tarkkuudella, mitä ovat tutkimuspäivinä tehneet.

Tulokset kertovat, että ajankäytön muutokset ovat yleensä hitaita eikä vuosikymmenessäkään paljon tapahdu. Siksi tietoa ei kerätä vuosittain, vaan tarvitaan pitkää harvahkoon tehtävien tutkimusten sarjaa, joka paljastaa vähitellen kehkeytyvät muutokset. Suomessa ajankäyttötutkimuksia on tehty vuodesta 1979 alkaen noin 10 vuoden välein. Tämän vuoden syyskuussa vietettiinkin tutkimussarjan 25-vuotisjuhlaa. Tuorein perusteellinen ajankäyttöaineisto kerättiin vuosina 1999-2000. Seuraava aineistonkeruu on luvassa ennen vuotta 2010.

Tänä vuonna on ajankäyttötutkimukseen liittyvistä aiheista ollut julkisuudessa esillä muun muassa kotitöiden tekeminen. Sitä koskevien tulosten julkistamisen yhteydessä jotkut tiedonkäyttäjät kysyivät, onko tutkimuksissa otettu huomioon kotitalouden hoitamisen muutos ja kaikki nykyajan uudet toimintamahdollisuudet ja -vaatimukset. Tietoyhteiskunnan huusholli ja siihen liittyvä yhteydenpito kun hoituvat vähän eri tavalla kuin vaikkapa 1970-luvun lopun kotityöt. Tutkijoiden oli helppo vastata, että ajankäyttötutkimus ei suinkaan ole pysähtynyt paikalleen vaan muuttuu sekin ajan mukana. Kansainvälisellä yhteistyöllä on varmistettu, että jokaisen tiedonkeruukierroksen sisältämät toimintojen luokitukset ovat ajan tasalla ja ottavat huomioon esimerkiksi tietoyhteiskunnan tuomat muutokset. Samaan suuntaan vaikuttaa se, että ajankäyttöpäiväkirjoissa vastaajat kuvaavat toimintojaan omin sanoin, ei valmiiden toimintoluokitusten kautta. Siksi uudetkin asiat tulevat väistämättä päiväkirjoissa esiin.

Käynnissä on parhaillaan kaksi hanketta, joissa ajankäyttötutkimuksilla on tärkeä rooli. Eri tahojen yhteistyönä toteutettava kotitaloustuotannon satelliittitilinpito pyrkii pelottavasta nimestään huolimatta vastaamaan selkeään kysymykseen: Kuinka paljon tehdään palkatonta kotityötä ja mikä olisi siinä syntyvän tuotannon arvo? Tämä tuotantohan jää pois kansantulolaskelmista. Ajankäyttötutkimukset antavat pohjan erilaisiin kotitöihin käytetyn ajan arvioimiselle. Toinen, juuri käynnistymässä oleva hanke koskee arjen ja työajan hallintaa. Ajankäyttötutkimuksethan kertovat, millaisia ratkaisuja eri elämänvaiheissa ja erilaisissa työmarkkina-asemissa olevat ihmiset ovat löytäneet arkielämän ja työelämän ajankäyttövaatimusten yhteensovittamiselle.

Vuoden 2004 merkkitapaus ajankäyttötutkimuksen kansainvälisellä kentällä oli kymmenen EU-maan naisten ja miesten ajankäyttöä vertailevan EU-raportin ilmestyminen heinäkuussa. Raportti " How Europeans spend their time" on ilmaisversiona saatavilla EU:n tilastoviraston Eurostatin nettisivuilta. Raportti on herättänyt suurta mielenkiintoa tutkituissa maissa (niistä yksi Suomi) sekä kansainvälisesti. Suomen kannalta on erityisen huomionarvoista, että tämä kansainvälinen läpimurtoteos on tehty Tilastokeskuksessa suomalaisin asiantuntijavoimin. Iiris Niemi on ollut EU:n ajankäyttötutkimuksen kehittämisen keskeisiä hahmoja, ja Hannu Pääkkönen on ollut mukana kansainvälisessä ja kansallisessa raportoinnissa. Voimme todellakin sanoa, että ajankäyttötutkimus on suomalaisen asiantuntemuksen erikoisalaa Euroopassa. Tästä on iloa meille kaikille, jotka haluamme tietää, miten elämänmeno Suomessa muuttuu ja miten meidän muutoksemme suhtautuvat muun maailman menoon.

Jussi Simpura, tilastojohtaja,
Elinolot-yksikkö, Tilastokeskus

Päivitetty 25.11.2004