Julkaistu: 13.12.2001
Voiko palkankorotus lisätä köyhyyttä?
Joidenkin ryhmien tulojen lisääntyminen saattaa lisätä köyhyysastetta. Kyse ei kuitenkaan ole todellisesta kurjistumisesta, vaan mittaluvun muutoksesta.
Varsin yleinen tapa mitata köyhyyttä on laskea köyhiksi ne kotitaloudet, jotka ansaitsevat esimerkiksi vähemmän kuin puolet mediaanitulosta. Näin saatavaa lukua kutsutaan suhteelliseksi köyhyysasteeksi.
Mediaanituloa saa se kotitalous, joka on täsmälleen puolivälissä, kun kotitaloudet asetetaan järjestykseen tulojen mukaan. Jos jonkun ryhmän tulonlisä nostaa mediaanituloa, myös suhteellisen köyhyyden raja nousee, jolloin sen alittavien kotitalouksien lukumäärä kasvaa. Vastaavasti kun laman aikana mediaanitulot laskivat, köyhyysraja aleni ja suhteellinen köyhyysaste laski, vaikkeivät tulot nousseetkaan tulohaitarin alapäässä. Köyhien toimeentulo pysyi koko lailla ennallaan turvaverkon ansiosta, mutta ns. aktiiviväestön tulot laskivat.
Mediaanituloon vaikuttaa eniten muutos, joka tapahtuu tulojakauman mediaanin lähellä sijaitsevissa tuloryhmissä. Silloin kotitalouksia siirtyy mediaanin paremmalle tai huonommalle puolelle ja mediaanin arvo muuttuu. Sen sijaan mediaanin yläpuolella tapahtuvat tulonmuutokset eivät vaikuta köyhyysasteeseen.
Hypoteettinen tulojakauma
Kuviossa on esitetty kuvitteellinen (varsin hyvinvoivan ja tasa-arvoisen paikkakunnan) tulojakauma ennen yhden keskituloisen ryhmän tulojen nousua ja sen jälkeen. Ennen tulojen nousua mediaanitulo oli noin 49 000 euroa ja tulojen nousun jälkeen 54 000 euroa vuodessa. Ennen tulojen nousua köyhiä eli alle 24 500 euroa ansaitsevia oli 43 500 henkeä. Tulojen nousun jälkeen köyhyyden raja oli 27 000 euroa ja sen alle jäi 51 000 henkeä. Köyhien määrä oli siis suhteellisen köyhyysasteen perusteella lisääntynyt noin 7 500 hengellä, vaikkei pienituloisten tuloille tapahtunut mitään.
Suhteellinen vai absoluuttinen?
Suhteellinen köyhyysaste on esimerkki tunnusluvuista, jotka heijastavat varsinaisen kuvattavan asian lisäksi jakauman muita ominaisuuksia. Ne muuttuvat kun kuvattava asia muuttuu, mutta ne voivat muuttua myös, jos jakaumassa tapahtuu muutoksia kuvattavan asian ulkopuolella.
Miksi köyhyyttä halutaan kuvata suhteellisen köyhyysasteen avulla? Eikö olisi parempi käyttää jotakin stabiilimpaa tunnuslukua, joka perustuisi todelliseen elintasoon?
Absoluuttisen köyhyyden mittareita on tehty, mutta on osoittautunut erittäin vaikeaksi päästä yksimielisyyteen siitä, minkälainen toimeentulo voitaisiin tulkita köyhyydeksi. Suomessa esimerkiksi vesijohtoa pidetään yleisesti välttämättömyytenä, joka köyhilläkin tulee olla. Useissa Afrikan maissa vesijohto taas on yläluokan mukavuutta ja muille riittää kaivo, josta saa puhdasta vettä. Kuuluuko bussilippu köyhälle vai pitääkö olla oma auto? Onko köyhällä väritelevisio?
Suhteellinen köyhyysaste on sikälikin hyvä tunnusluku, että se vastaa aika monen kokemusta tulotasostaan. Ihmiset voivat arvioida toimeentuloaan vain vertaamalla itseään muihin. Aivan rikkaita lukuun ottamatta tulot koetaan aina niukoiksi suhteessa tarpeisiin.
Esimerkkejä köyhyysmittareista:
- Suhteellinen köyhyysaste: esimerkiksi alle 50 % mediaanitulosta saavat.
- Absoluuttinen köyhyysaste: määritellyn toimeentulominimin (esim. asunto, ravinto, vaatteet) alapuolella elävät.
- Subjektiivinen köyhyys: oma mielipide haastattelututkimuksessa todettuna.
- Viranomaiskäytäntöjen mukainen köyhyys: toimeentulotukea saavat.
Jussi Melkas
Päivitetty 13.12.2001
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi