Julkaistu: 14.12.2001
Väestönmäärä ja rakenne III
Väestön ikäpyramidi
Eräs väestötieteen selkeimmistä ja yksiselitteisimmistä kuvioista on väestön ikäpyramidi, jossa kuvataan ikäluokittain tietyn alueen väestöä. Ikäpyramidia väestön ikärakenteen kuvaajana käytettiin ensimmäistä kertaa 1870-luvulla USA:n väestölaskennan julkaisussa Walker, F. A. (1874): Statistical Atlas of the United States, Based on the Results of Ninth Census, 1870, with Contributions from Many Eminent Men of Science and Several Departments of the [Federal] Government.
Ikäpyramidi - jota myös väestöpyramidiksi kutsutaan - esitetään päällekkäin pinotuilla vaakasuorilla palkeilla. Miesten palkit ovat kuvion pystyakselin vasemmalla puolella ja naisten palkit kuvion pystyakselin oikealla puolella. Pystyakselilla esitetään ikä siten, että alimpana on nuorin ikäluokka (esimerkiksi 0-4-vuotiaat) ja ylimpänä vanhin ikäluokka (esimerkiksi yli 100-vuotiaat).
Väestö iän, sukupuolen ja siviilisäädyn mukaan 31.12.2000
Ikäpyramidi voidaan laatia joko (1) käyttämällä ikäluokittain lukumäärätietoja, (2) laskemalla kunkin ikäluokan suhteellinen osuus koko väestöstä tai (3) laskemalla suhteellinen osuus miesten summasta ja naisten summasta erikseen.
Varsinkin kun halutaan verrata useita ikäpyramideja toisiinsa, suhteellisten osuuksien laskeminen koko väestöstä helpottaa ikäpyramidien vertailua. Väkimäärältään eri kokoisten väestöjen vertailu helpottuu.
Ikäpyramidi lasketaan yleisimmin viisivuotisikäluokittain tai yksivuotisikäluokittain.
Suomen ikäpyramidi vuodelta 2000
Väestön ikäpyramidi kertoo väestönkehityksen historian. Samalla se kertoo myös omalta osaltaan historian merkittäviä tapahtumia. Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen vuonna 1919 syntyi vähän lapsia. Tuo palkki näkyy vielä pienempänä kuin muut.
Sotavuonna 1940 syntyi vähän lapsia, kun taas välirauhan seurauksena vuonna 1941 syntyi huomattavasti enemmän lapsia. Jatkosodan loputtua miehet tulivat rintamalta ja niin vuodesta 1945 lähtien syntyi Suomeen suurimmat ikäluokat, jotka näkyvät vielä ikäpyramidin "pullistumana".
1970-luvun alkupuolelle jatkunut hedelmällisyyden aleneminen loppui vuoden 1973 pieneen ikäluokkaan. Nuo 1970-luvun alun pienet ikäluokat näyttävän synnyttävän tällä hetkellä pieniä ikäluokkia.
Siviilisääty
Siviilisäädyllä tarkoitetaan väestön jakamista ryhmiin sen mukaan, ovatko henkilöt naimattomia, naimisissa, eronneita vai leskiä. Naimattomia ovat ne, jotka eivät koskaan ole olleet naimisissa. Muut siviilisäädyt määräytyvätkin joko avioliiton solmimisen, tuomioistuimen eropäätöksen tai puolison kuoleman perusteella.
Väestötieteessä käytetäänkin siviilisäädystä usein virallista luokitusta: naimaton, naimisissa, eronnut tai leski.
Ennen avioliittolain muutosta (411/1987) puolisot tuomittiin ennen avioeropäätöstä asumuseroon. Asumuseron nähtiin olevan jonkinlainen harkinta-aika varsinaisen eron ottamiseen. Väestötilastoissakin erotettiin vuoteen 1988 saakka avioerot ja asumuserot omiksi ryhmikseen.
Avioliittolain muutoksen jälkeen 1.1.1988 puolisoille annettiin puolen vuoden harkinta-aika, jonka jälkeen sai heti avioeron. Kun ennen lainmuutosta avioeroja otettiin noin 10 000 vuodessa, vuoden 1988 jälkeen avioerojen määrä on pysytellyt lähellä 13 000.
Väestön jakautuminen siviilisäädyn mukaan voidaan esittää hyvin ikäpyramidin avulla. Naimattomien määrä alkaa tasaisesti aleta 20 ikävuoden jälkeen, kun vastaavasti naimisissa olevien määrä kasvaa. 30 ikävuoden jälkeen erot lisääntyvät ja ikäpyramidin huippua hallitsevat leskeksi jääneet naiset.
Avoliitto - "epävirallinen" avioliitto
Varsinkin parinkymmenen viime vuoden aikana avoliitot ovat yleistyneet. Avoliittoahan ei samalla tavalla virallisteta kuin avioliittoa, mutta avoliitossa asuminen rinnastetaan väestötieteessä avioliitossa asumiseen. Suomessa oli vuonna 2000 avoparien määrä 263 000, mikä oli 22 prosenttia yhdessä asuvien parien määrästä.
Eri maiden ikäpyramideja voit tarkastella osoitteesta
www.census.gov/ipc/www/idbpyr.html
Päivitetty 14.12.2001
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi