Korsika - Välimeren kaunis Kainuu?

Jo muinaiset kreikkalaiset sanoivat "Kallista", kaikkein kaunein, kun puhuivat Korsikasta. Saattoivat olla oikeassa arvelin, kun eräänä aamuna edessäni oli mitä sinisin merenlahti, takana korkeat lumihuippuiset vuoret. Meren ja vuorien välissä oli tasanko, jolla kasvoi vehreitä viini- ja hedelmätarhoja. Sinne mahtui myös lentokenttä. Olin Korsikassa Calvinlahden äärellä.

Tietoni Korsikasta olivat vähäiset. Sijainnin lisäksi tiesin, että Napoleon oli kotoisin sieltä. Mielikuvani Korsikasta oli luonut lähinnä Goscinny. Muistattehan kuinka korsikalainen Ocatarinetabellatsitsix yhdessä Asterixin ja Obelixin kanssa eksyttivät roomalaisia sotilaita paikalliseen pusikkoon. Ja kun merirosvot tulitikun kanssa menivät tutkimaan valtaamansa laivan ruumaa, se räjähti, lastina kun oli korsikalaisia juustoja.

Kotiläksyjä jouduin siis tekemään ankarasti.

Maantietoa: Keskikorkeus 600 metriä

Korsika sijaitsee Tyrrhenanmeressä ja on läntisen Välimeren kolmanneksi suurin saari, pinta-alaltaan 8 720 km2. Suurempia ovat Sisilia ja eteläpuolella Bonifacionsalmen takana oleva Sardinia. Se on siis pienempi kuin entinen Uudenmaan lääni (9 898 km2). Saaresta sojottaa kuin historiaa kuvastaen uhmakkaasti pohjoiseen Cap Corsen sormi (Korsikanniemi).

Kartalla saari näyttää vuorten sekamelskalta. Se on syntynyt samassa poimutuksessa kuin Alpit ja irronnut mannerlaatasta Ranskan Provencen kohdalta. Kaikkiaan puolisen sataa vuorenhuippua yltää yli 2 000 metrin korkeuteen. Korkein on Monte Cinto, 2706. Maan keskikorkeus on 600 metriä merenpinnan yläpuolella.

Ilmasto on välimerellinen eli kesät kuivia ja kuumia ja talvet leutoja. Vuotuiset sademäärät vaihtelevat; itärannikon vain 400:sta vuoriston 1 500 millimetriin. Ajacciossa on peräti 2 900 tuntia auringonpaistetta vuodessa.

Laajoja metsäalueita on vähän, mutta puiden ja macchia-pensaikon peittämiä alueita on noin kolmasosa pinta-alasta. Laajat pensaikot ja kuiva kesä, merkitsevät, että kesäisin metsäpaloja riittää.

Historiaa: Valloittajat vaihtuneet

Ensimmäiset asutuksen merkit löytyvät 8000 vuoden takaa rannikolta. 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua foinikialaiset perustivat siirtokuntia ja sen jälkeen saarilla ovat olleet muun muassa ateenalaiset ja karthagolaiset. Roomalaisajan jälkeen saari vaihtoi omistajaa lukuisia kertoja ja paikallinen asutus vetäytyi sisämaahan, vuorille. joilta kyliä oli helppo puolustaa esimerkiksi maureja vastaan. Nämä olivat muun muassa Espanjan valloittaneita arabeja. Ovat muuten niitä samoja maureja, joiden vieläkin sanomme saavan mennä tehtyään tehtävänsä. Myöhemmin heitä kutsuttiin saraseeneiksi, kun he vuorostaan merirosvoilivat Välimerellä.

Olot alkoivat rauhoittua, kun Pisa ja Genova jakoivat saaren. Koko Korsika jäi Genovalle 1299, jonka jälkeen rakennettiin linnoitukset ja rannikon lukuisat tornit. Niitä voi vieläkin nähdä kaikkialla. Asterixin mukaan niitä oli Korsikalla jo roomalaisaikaan 46 kappaletta.

1500-luvuulla korsikalaiset yrittivät itsenäistyä Genovasta Sampiero Corson johdolla. Se ei onnistunut. 1700-luvulla taistelu muuttui lähes jatkuvaksi. Genovalaiset toivat muun muassa saksalaisia palkkasotureita, joista 500 on haudattuna Calenzanan kylään osoituksena paikallisten mehiläishoitajien luonnonmukaisten sodankäyntimenetelmien tehokkuudesta.

Vuodesta 1768 Korsikasta tuli Ranskan osa. Itsenäisyystaistelua johti tuolloin Pascal Paoli, joka englantilaisten avustuksella itsenäisti Korsikan hetkeksi. Korsika jäi kuitenkin ranskalaisille. Tämä yhteys lujittui kun korsikalaissyntyinen Napoleon Bonaparte huudatti itsensä Ranskan keisariksi vuonna 1804. Muuten, jos korsikalaisiin on uskomista, Kristoffer Kolumbus oli syntynyt Calvissa.

Mitä näin ja koin?

Olin siis ranskalaisten kirjoittaman, saksankielisen Michelin turistioppaan ja englanninkielen varassa, kun lähdin avoimin silmin kokemaan paikallista ilmapiiriä ja hakemaan elämyksiä.

Ensimmäinen hämmästyksen aihe olivat hotellin kaksi lippua: EU:n lippu ja tähdet sekä mustan miehen pää. Ranskan lipusta ei ollut tietoakaan. Myöhemmin selvisi että kyseessä oli maurin pää, testa mora, jonka Paoli otti Korsikan itsenäisyyden tunnukseksi? Lippu periytyy Aragoniaan, Espanjaan ja ristiretkien aikaan. Sama tunnus löytyy vieläkin myös Sardinian lipusta.

Vuorilta löytyy kylien raunioita, pitkiä pätkiä kivettyjä vuoriteitä, karjaa ja paimenten majojen raunioita. Ei siis ihme, että alkuperäiset korsikalaiset herkut ovat kestomakkaroita ja pitkään kypsyneitä juustoja, eivätkä meren herkkuja.

Valloittajat ja kauppiaat ovat tulleet rannoille ja pystyttäneet sinne siirtokuntiaan, linnoituksiaan ja tornejaan, mutta omat kylät ovat olleet korkealla ja käytännössä valloittamattomia. Kerrotaan, että vendetta (verikosto) ja omerta (vaikenemisen laki) eivät vieläkään ole täysin hävinneet. Vielä 1800-luvun lopulla yli puolet asukkaista asui yli 400 metrin korkeudessa, nykyisin enää viidennes.

Ulkopuoliselta, maahan tunkeutuvalta turistilta tai kauppiaalta korsikalaiset sulkeutuvat edelleenkin. Mutta kun Bastian jalkapallojoukkue pelaa Ranskan mestaruudesta, he riehaantuvat täysin. Kannattajat ilmestyvät kaduille jo puolesta viikosta FORZA BASTIA lipuin varustettuna. Vaikka ottelu tapahtuukin mantereella, auton torvet soivat ja ravintoloiden kattauksissakin on vain sinivalkoisia serviettejä. Luin pari päivää myöhemmin lehdestä, että Bastian kannattajat olivat ruokottomat buuanneet Marseljeesia soitettaessa, mistä hyvästä presidentti Chirac oli kieltäytynyt avaamasta skabaa ennen ottelun järjestäjien anteeksipyyntöä. Häntä varmaan lohdutti kun Bastia hävisi.

Kierrellessäni saarta totesin sen paitsi kauniiksi myös hengenvaaralliseksi. Eivätkä kapeat, mutkaiset rotkon reunaan pengerretyt vuoristotiet hiukkaakaan miellyttäneet korkeanpaikankammoista autonkuljettajaani.

Moottoriteiden lisäksi Korsikalla voi halutessaan helposti unohtaa hypermarketit, kauppakeskukset ja fast foodin. Turisteja varten on tarjolla paikallisia herkkuja (kestomakkarat, juustot, viinit ja hunajat ja hedelmäsäilykkeet) ja jonkin verran taideteollisia tuotteita ja käsitöitä.

Entä mitä tilastot kertovat?.

Palattuani törmäsin jälleen vanhaan tuttuun eurovirkamieheen. Kerroin hänelle Korsikan matkasta ja erehdyin ääneen ihmettelemään, milläköhän ne korsikalaiset oikein elävät? No tunnetusti hän tietää kaiken ja alkoi selvittää:

Maan bkt per asukas on noin 80-85 laskutavasta riippuen, kun EU-keskiarvo on 100. Se on samaa tasoa kuin Pohjois-Karjala ja Kainuu meillä. Lapissakin tuotetaan enemmän.

Saari on outo alue, sillä siellä ei ole käytännössä lainkaan teollisuutta. Italialaiset pystyttivät terästeollisuuden 1800-luvun lopulla. Mutta se on ollutta ja mennyttä. Maanviljelysmaata (viiniä ja hedelmätarhoja) on vain tasangoilla.

Näin ollen mikään ei ole pilannut luontoa eikä rannikkoa. Ei siis ihme että turismi on pääelinkeino, vaikka korsikalaiset eivät halua sitä isommin kehittää, toisin kuin ranskalaiset. Niinpä turismi on vieläkin pienimuotoista aurinkorantojen hotellimuureihin verrattuna, vaikka yöpymisiä onkin yli 2 miljoonaa.

Vaikka väkiluku, 260 000, on vähäinen, asukastiheys on kaksinkertainen Suomeen verrattuna, eli noin 31. Puolet väestöstä asuu molemmissa pääkaupungeissa Ajacciossa ja Bastiassa.

Puolet asukkaista on alkuperäisiä korsikalaisia, toinen puoli on ranskalaisia, joista monet tulivat Algeriasta sen itsenäistyessä. Runsaasti on myös arabimaahanmuuttajia.

Väestön rakenne on Korsikan suurin ongelma. Työpaikkoja on vähän ja monet nuoret etsivät onneaan mantereelta, palatakseen varttuneella iällä takaisin. Tämän vuoksi kerrotaan, että Korsikan ulkopuolella asuu neljä kertaa enemmän korsikalaisia kuin emäsaarella. Paluumuuton vuoksi myös ikääntyneitä on liikaa.

Nykyinen haaste onkin tehdä Korsikasta houkutteleva myös nuorille. Tiettävästi Corten yliopistossa on jo korsikankielen koulutusta, ja korsikalaisen kulttuurin ja tradition säilyttämiseen ja siihen liittyvien työpaikkojen luomiseen pyritään. Eli alueiden Euroopassa Korsikallakin olla oikeus omaleimaisuutensa ja kulttuurinsa säilyttämiseen.

Mutta tilastotietojen saaminen olikin vaikeaa. Tilastokirjastosta löytyi muun muassa seuraavia Eurostatin Region tietoja:

Suomi, Ranska ja Korsika numeroina (uusin käytettävissä oleva vuositieto)

	Suomi	Ranska	Korsika
keskiväkiluku	5 165 500	58 623 000	260 000
pinta-ala	304 530	543 965	8 400
väentiheys	17	108	30
bkt/asukas, euroa (ostovoimakorjattu)	23 504	22 700	17 536
bkt/asukas, euroa	25 337	23 385	18 066
ulkomaisia matkailijoita	1 999 300	42 102 708	471 016
työvoima/työikäiset, %	63	56	33
työttömyysaste, %	9	9	13
tuotekehitys, % bkt:sta	3	4	0,4
Lähde: Eurostat/Regio

Hämmästyttävintä muuten on, että ns. aktiivisuusaste (työvoima/työikäinen väestö) on Korsikalla ehdottomasti Euroopan alhaisin luku. Työvoimaan kuuluu vain 33 prosenttia työikäisistä. Mitäköhän ne muut ovat - opiskelijoita, kotirouvia, ulkomailla asuvia? Kuitenkin työttömiä on vain 13 prosenttia työvoimasta. Eli ota tästä nyt tolkkua.

Terveisin
Tuula.Lind @regionet.fi

VTK Tuula Lind toimii yrittäjänä ja elättää itsensä tekemällä vähittäiskaupan markkina-analyysejä, kaupallisten vaikutusten arviointeja asiakastutkimuksia sekä aluetutkimusta. Työuran varrelta löytyy Tilastokeskus, Marketindeks (nyk. ACNielsen) sekä KeskustaKehitys.

Lähteet: http://korsika.20m.com/topo.html
http://www.paradisu.de/korsika_geschichte.htm

Päivitetty 30.12.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi