Julkaistu: 7.1.2005
Tilastovirastojen itsenäisyys on tärkeä asia
Tilastoasiat harvoin nousevat julkisen keskustelun kohteiksi. Jos nousevat, niin useimmiten vain siinä tapauksessa, että jotakin on mennyt pieleen. Kreikan tilasto-ongelmat ovat esimerkki tällaisesta enemmän tai vähemmän pieleen menneestä asiasta, joka herättää mielenkiintoa niin Suomessa kuin muissa EU-maissa.
Suomessa Helsingin Sanomat otti pääkirjoituksessaan ryhdikkäästi kantaa: kansallisten tilastolaitosten pitää olla hallitusten ulottumattomissa. Tämä Pohjoismaissa itsestäänselvyytenä pidetty asia tulisi hyväksyä myös muissa EU-maissa. Fuskaavat maat eivät tärvele vain omaa uskottavuuttaan, vaan ne nakertavat laajemminkin talous- ja rahaliittoa sekä yhteistä valuuttaa kohtaan tunnettua luottamusta.
Komissio on viime aikoina tutkinut paitsi Kreikan myös Italian poikkeavia käytäntöjä julkisen sektorin alijäämä- ja velkatilastojen laadinnassa. Nämä tilastot ovat osa kansantalouden tilinpidon ja julkisen sektorin tilastokokonaisuutta, jonka laadinta jäsenmaissa on ohjeistettu EU:n tilastosäädöksin.
Ohjeistuksesta huolimatta julkisen sektorin alijäämä- ja velkatilastojen laadintamenettelyt poikkeavat. Eräissä jäsenmaissa hallituksilla ja ministeriöillä näyttää olevan mahdollisuus vaikuttaa komissiolle toimitettaviin tilastolukuihin. Siksi vaatimukset näiden tilastojen laadintamenettelyn yhdenmukaistamisesta ja laadun valvonnan lisäämisestä ovat perusteltuja.
Komissiolla on kuitenkin jo käytössään tarvittava toimivalta tilastojen laadun valvontaan. Komissio ja jäsenmaat ovat kehittäneet kansantalouden tilinpitoa koskevan toimivan käytännön lukujen tarkastamiseen. Valvontaa varten komissiolla on sisäinen tarkastusmenettely. Viime kädessä kansantalouden tilinpitolukujen tarkastajana toimii EU:n varainkäyttöä valvova EU:n tilintarkastustuomioistuin.
Kansantalouden tilinpidon osalta tarkastustoiminta perustuu muun muassa bruttokansantuloasetukseen, joka säätää kansantulon laskennan yhdenmukaistamisesta. Tätä asetusta ja sen mukaista menettelyä voitaisiin sinällään soveltaa myös julkisen sektorin alijäämä- ja velkatilastointiin. Perusperiaate komission tarkastustoiminnassa on tietojen laadinnan avoimuus; menetelmäkuvaukset ovat julkisesti saatavilla.
Tilintarkastustuomioistuin tutkii jäsenmaiden tietoja pääosin menetelmäkuvausten ja vuosittaisten laaturaporttien pohjalta, mutta myös tekemällä maavierailuja. Lukujen valvontaan löytyy siis toimivia käytäntöjä, jos niitä vain halutaan käyttää.
Kansantalouden tilinpidon laskenta on varsin monimutkainen tilastointikokonaisuus, joka edellyttää pitkälle vietyä asiantuntemusta. Laskelmien laatuun vaikuttaa myös se, miten kehittynyt perustilastojärjestelmä kussakin maassa on käytettävissä. Kreikan ongelmien taustalla saattoi olla kyse siitä, että "tilastointijärjestelmä oli valmiiksi heikko", kuten Eurostatin pääjohtaja Vanden Abeele Kauppalehden haastattelussaan totesi. Tässä suhteessa EU:n uudet jäsenmaat ovat haastavan tehtävän edessä.
Kansantalouden tilinpito on myös kokonaisuus siten, että jos lukuja 'peukaloidaan' joiltakin osin, laskenta tuottaa ongelmia toisaalla - ennemmin tai myöhemmin. Peukalointi paljastuu siten, että luvut eivät enää muodosta konsistenttia kokonaisuutta. Näin on saattanut käydä Italian tapauksessa, jota komissio myös parhaillaan selvittää.
Näyttää siltä, että Suomella ja muilla Pohjoismailla on vielä edessään työsarkaa avoimen ja läpinäkyvän hallinto- ja tilastointikulttuurin läpiviennissä Euroopan unionissa.
Heli Jeskanen-Sundström,
Tilastokeskuksen pääjohtaja
Päivitetty 7.1.2005