Mökkikulttuuri muutoksessa

Kirjoittaja: Arja Tiihonen

Vaikka kesämökkirakentaminen on hiipunut huippuvuosista, on mökkeily yhä tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Yli kolme miljoonaa suomalaista mökkeilee vähintäänkin kerran vuodessa joko omalla, sukulaisen, tuttavan tai vuokratulla vapaa-ajan asunnolla.3 Mökkeilyssä on kuitenkin tapahtunut vuosikymmenten aikana muutoksia.

Mökkirakentaminen vähentynyt puoleen huippuvuosista

Kesämökkirakentamisen tahti on hidastunut puoleen muutama vuosikymmen takaisista huippuvuosista. Erityisen runsaasti mökkejä rakennettiin 1970- ja 1980-luvulla. Vielä 1990-luvun alussa valmistui yli 8 000 vapaa-ajan asuntoa vuodessa, mutta nykyisin uusia mökkejä rakennetaan enää vain puolet tästä. Vuoden 2010 lopulla Suomessa oli 489 000 kesämökkiä. Tosin kaikki vapaa-ajan käytössä olevat entiset maatilat tai omakotitalot eivät sisälly tilastoon, joten käytännössä puolen miljoonan kesämökin raja voi hyvinkin jo ylittyä.

Mökkirakentamisen neliömäärät eivät ole kuitenkaan vähentyneet yhtä paljon kuin mökkien määrä. Uusien vapaa-ajan asuntojen keskikoko on lähes kaksinkertaistunut 1980-luvulla rakennettuihin kesämökkeihin verrattuna. Kun vielä 1980-luvun alussa uusien kesämökkien keskimääräinen koko oli noin 40 neliötä, vuonna 2010 rakennettujen vapaa-ajan asuntojen keskipinta-ala oli 75 neliötä.

Valmistuneiden vapaa-ajan asuntojen määrä vuosittain 1982–2009

Maanmittauslaitoksen kauppahintatilastojen mukaan vuonna 2010 rakentamattomia vapaa-ajan rantatontteja tai kuivan maan tontteja myytiin hieman yli 2 000 – tähän lukumäärään ei lasketa mukaan sukulaisten välisiä kauppoja. Rakennettuja lomakiinteistöjä rakennuksineen myytiin muutama tuhat enemmän. Vuosittain rakennetaan nelisen tuhatta uutta mökkiä, joista osa rakennetaan perityille maille tai täydentämään vanhaa mökkitonttia.

Osasyynä mökkirakentamisen vähenemiseen on ollut se, että tarjolla on vähän kohtuuhintaisia mökkitontteja, etenkään siedettävän ajomatkan päässä asuinpaikasta. Pääkaupunkiseutulaisten mökkeilyä koskeneessa tutkimuksessa havaittiin vapaa-ajan asunnon käytön vähenevän merkittävästi, jos matka-aika on yli kolme tuntia5.

Muita syitä mökkirakentamisen hiipumiseen voi olla vaihtoehtoisten vapaa-ajan viettotapojen lisääntyminen. Esimerkiksi lentolippujen hinnat ovat kohtuullistuneet, ja yhä useampi haaveilee vapaa-ajan asunnosta ulkomailla1 tai matkustelusta ilman oman mökin rasitetta. Mökkielämää pääsee viettämään myös vuokramökillä tai sukulaisten vapaa-ajan asunnolla, joten oman mökin hankinta ei ole ainoa edellytys mökkikokemuksille.

Mökille arkea pakoon

Vaikka itse mökkirakentaminen on vähentynyt huippuvuosista, mökkeilyn merkitys on monille suomalaisille edelleen tärkeää. Vuoden 2009 luonnon virkistyskäyttöä kartoittavan kyselytutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia väestöstä oli mökkeillyt, oleskellut maatilalla tai vapaa-ajan asunnolla vuoden aikana. Mökkeilevien osuus oli yhä kasvanut kymmenen vuotta aiemmin tehtyyn tutkimukseen verrattuna.3

Eri ikäisten mökkiläisten mielipiteet mökin merkityksestä eivät paljonkaan eroa toistaan. Mökille pyritään pääsemään edes kerran vuodessa. Luonto ja luonnonrauhan kokeminen on yksi tärkeimmistä syistä mennä mökille. Yhtä tärkeitä syitä ovat rentoutuminen ja mökkeilyn vastapaino arkielämälle.1,2

Tutkijoiden mukaan mökkeilyn viehätys perustuu siihen, että se poikkeaa arkielämän rutiineista. Mökillä saa hetken järjestää oman elämänsä niin kuin haluaa, ilman kenenkään valvontaa tai sääntöjä. Arjesta irrottautuminen ja arkielämän vastapaino ilmenee sekä mökin sisustuksessa että mökillä olijoiden vaatetuksessa.2

Kesämökin omistajat varttuneita ja vauraita

Mökkibuumin aikaan 1970- ja 1980-luvulla mökkinsä rakentaneet ovat lähestymässä eläkeikää tai nauttivat jo eläkepäivistään. Kesämökin omistajien keski-ikä on 61 vuotta, ja monella kesämökillä kirmaavat jo lapsenlapset. Moni vaihtaa asuntoa monta kertaa elämänsä aikana, mutta kesämökki pysyy usein tuttuna ja turvallisena kiinnekohtana.

Mökkien omistajat ovat suhteellisen hyvin toimeentulevia. Tilastokeskuksen rekisteripohjaisen kesämökkitilaston mukaan mökinomistajista lähes puolet sijoittuu kolmeen ylimpään tulokymmenykseen. Osin tämä selittyy sillä, että mökin omistajat ovat varttuneempaa väkeä, jolloin omaisuutta ja tuloja on ehditty kartuttaa pitempään. Kesämökin omistajatalouksista 58 prosenttia asuu omakoti- tai paritalossa ja lähes puolet asuu yli sadan neliön asunnossa.

Mökin omistajataloudet tulokymmenyksien mukaan 2009, %

Yleisen elintason nousun ja vaurastumisen myötä mökkikulttuurissakin tapahtuu muutoksia. Aikaisemmin mökille saatettiin viedä vanhat astiat ja kalusteet, joita ei enää kotioloissa tarvittu. Sähköäkään ei kaikissa kesämökeissä ollut. Nykyisin suurimmassa osassa vapaa-ajan asuntoja on sähköt4, mikä on osin muuttanut vapaa-ajan viettotapoja mökeillä. Verkkosähkö on mahdollistanut niin viihde-elektroniikan kuin töidenkin tuomisen mökille.

Mökille ei myöskään tarvitse enää kuljettaa kaikkea käytöstä poistettua vanhaa tavaraa, sillä kaupoissa on varta vasten mökkielämään tai vapaa-aikaan suunniteltuja astioita ja tavaroita. Osa nykymökkeilijöistä hankkii jo lähes omakotitaloa vastaavan, täysin varustellun vapaa-ajan asunnon tai kakkoskodin.

Mökkeilyn monet mahdollisuudet

Suuret ikäluokat mökkeilevät vielä pitkään. Mitä tapahtuu vanhoille, ilman mukavuuksia oleville mökeille sitten, kun ne vapautuvat nykyiseltä, jo varsin varttuneelta mökkeilijäsukupolvelta?1 Puolet kesämökkikannasta on alle 40 neliöisiä, ja kaikista mökeistä noin joka neljäs on ilman verkkosähköä4.

Uudet sukupolvet ovat jo tottuneet elämään kaikilla mukavuuksilla varustelluissa asunnoissa, ja nettiyhteyden päässä toisistaan. Alkuperäiskuntoiset, ahtaat vapaa-ajan asunnot eivät heitä ehkä houkuta. Asutuksen ja elinkeinoelämän keskittyessä osa kesämökeistä voi jäädä suhteellisen kauaksi vakinaisista asunnoista, jolloin pitkät mökkimatkat vähentävät kesämökin käyttöä.

Toisaalta mökkeilyn, arjesta irrottautumisen ja luonnon rauhan merkitys voi tulevaisuudessa jopa entisestään korostua ruuhkautuvissa kaupungeissa ja taajamissa. Vaihtoehtoja perinteisille kesämökeille ja vapaa-ajan asunnoille on myös tarjolla: monissa kaupungeissa on virinnyt uusia siirtolapuutarhasuunnitelmia ja Tunturi-Lapin mökkikyliä laajennetaan. Monen mielestä kuitenkin parasta mökkeilyssä on edelleen se, että mökillä saa olla omassa rauhassa eikä näköyhteyttä naapuriin ole.

Kirjoittaja Arja Tiihonen on yliaktuaari Tilastokeskuksen henkilötilastot-yksikössä.

Lähteet:

Rakennukset ja kesämökit -tilasto. Tilastokeskus. [Viittauspäivä: 26.5.2011]

Rakennus- ja asuntotuotantotilasto. Tilastokeskus.

1Aho, Seppo & Ilola, Heli (2006) Toinen koti maalla? Kakkosasuminen ja maaseudun elinvoimaisuus. Lapin yliopistopaino. Rovaniemi. Lapin yliopiston kauppatieteiden ja matkailun tiedekunta

2Alasuutari, Pertti ja Maarit (2010) Mökkihulluus. Vapaa-ajan asumisen taika ja taito. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi

3Metla. Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi -tutkimus, 2008-2011 (LVVI 2). http://128.214.52.218/metinfo/monikaytto/lvvi/tietoa-ulkoilusta.htm

4Nieminen, Markku (2009) Kesämökkibarometri 2009. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.tem.fi/files/22175/Mokkibaro08_raportti.pdf

5Pitkänen, Kati & Kokki, Ruut (2005). Mennäänkö mökille? Näkökulmia pääkaupunkiseutulaisten vapaa-ajan asumiseen Järvi-Suomessa. Joensuun yliopisto, Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen julkaisuja n:o 11. Savonlinna.

Lisää aiheesta (Huvilaomistuksesta koko kansan mökkeilyyn, Suomi 1917–2007 -teemasivun artikkeli)

 

Päivitetty 19.7.2011