24.5.2000
Lisätietoja: Markku Heiskanen, Tilastokeskus (09)
1734 2571, Kauko Aromaa, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (09) 1825
7850
Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala
Huolestuneisuus väkivallasta on kasvanut
Vammoihin johtanut väkivalta on hieman vähentynyt vuosina 1980-1997. Sellaisen väkivallan ja uhkailujen määrä, josta ei aiheutunut uhrille fyysisiä vammoja, on kuitenkin lisääntynyt 1980-luvun loppuun ja 1990-luvun alkuun verrattuna. Vammalla tarkoitetaan myös vähäisiä vammoja, kuten mustelmia ja nyrjähdyksiä. Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen yhteisestä raportista, jossa käsitellään Suomessa 1980-1997 tehtyjä suuria valtakunnallisia uhritutkimuksia.
Huolestuneisuus väkivallan kohteeksi joutumisesta ja varautuminen väkivaltaan ennakolta lisääntyivät hieman vuosien 1993-1997 välillä. Samoin taipumus ilmoittaa koetut väkivaltatilanteet poliisille voimistui. Poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyt lisääntyivät, vaikka väestön kokemien väkivaltatapausten määrä vähentyi.
Vuonna 1997 rikollisuuden pelko ja rikoksiin varautuminen olivat selvästi lisääntyneet vuoteen 1988 verrattuna niin väkivallan kuin omaisuusrikostenkin osalta. Omaisuusrikosten kohteeksi joutumisesta sitä vastoin oltiin vuonna 1997 vähemmän huolissaan kuin vuonna 1993.
Vuosina 1980, 1988, 1993 ja 1997 toteutetuissa haastattelututkimuksissa selvitettiin aikuisväestön tapaturmien ja väkivallan uhriksi joutumisen yleisyyttä sekä rikollisuuden pelkoa. Haastateltavia henkilöitä oli noin 10 000 (vuonna 1980), 15 000 (1988), 4 300 (1993) ja 9 600 (1997). Tutkimuksen tietosisältö noudattaa OECD-suositusta, jonka mukaan erilaiset fyysisen turvallisuuden vaaratekijät on haluttu koota yhteiseen mittaukseen.
Vuonna 1997 uhritutkimuksen haastattelujen mukaan tapahtui lähes miljoona fyysisen vamman aiheuttanutta tapaturmaa tai väkivallantekoa. Useimmat niistä olivat liikuntatapaturmia (267 000), joskin lähes yhtä yleisiä olivat kotitapaturmat (239 000) ja työtapaturmat (203 000). Liikennetapaturmia (63 000) ja väkivaltaa (82 000) oli paljon vähemmän. Vuoden 1997 tutkimuksessa mukana olleet olivat 15 vuotta täyttäneitä.
Lähes puolet lasten vammoista kohdistui päähän
Vuoden 1997 tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa myös lasten tapaturmia haastattelemalla henkilöitä, joilla oli alle 15-vuotiaita lapsia. Selvitys rajoittuu sellaisiin tapaturmiin, jotka johtivat terveyskeskus- tai lääkärissäkäyntiin. Tällaisia tapaturmia sattui haastattelutietojen mukaan vuonna 1997 lähes 75 000 eli suunnilleen saman verran kuin vamman aiheuttaneita liikennetapaturmia tai väkivaltatapauksia koko aikuisväestölle.
Pojille sattui iästä riippumatta enemmän tapaturmia kuin tytöille. Tavallisimmat lasten tapaturmat olivat kaatumisia tai liikunta- tai pyöräilytapaturmia, joita oli noin kaksi kolmasosaa kaikista lasten tapaturmista. Yleisimmin tapaturmat sattuivat kodissa, koulussa, päivähoidossa tai pihalla. Kaikista vammoista lähes puolet kohdistui päähän. Päävammat olivat yleisiä etenkin pikkulapsilla (0-2-vuotiaat). 12-14-vuotiaiden vammat kohdistuivat yleisimmin jalkoihin.
Lähde: Tapaturmat, väkivalta, rikollisuuden pelko. Väestöhaastattelujen tuloksia vuosilta 1980-1997. Tilastokeskus