3.4.2002

Lisätietoja: Ville Tolkki (09) 1734 2925, Kari Ritvanen (09) 1734 3361, Erkki Niemi (09) 1734 3313, Aku Alanen, (09) 1734 3320, Pekka Tamminen (09) 1734 2646
Vastaava tilastojohtaja: Markku Suur-Kujala

Alueiden taloudellista kehitystä vauhdittivat tieto- ja viestintätoimiala, palveluala ja rakentaminen

Suurin osa maakunnista ja seutukunnista pärjäsi vähintään tyydyttävästi laman jälkeen. Koko kansantalouden myönteinen kasvu heijastui myös alueiden kehitykseen. Alueiden tuotanto nousi ja työllisyyskin kohentui, mutta ei niin nopeasti kuin maassa keskimäärin. Tiedot käyvät ilmi uusista Tilastokeskuksen aluetilinpidon vuosien 1995-2000 kehitystä kuvaavista tiedoista.

Muutamat suurimmat alueet kehittyivät erinomaisesti. Menestyneiden alueiden kasvu perustui joko monipuoliseen ja kasvulle suotuisaan toimialarakenteeseen tai yhden kasvutoimialan keskittymiseen. Heikosti menestyvien alueiden tuotannon kasvu hiipui eikä työllisyyskään parantunut. Heikon kehityksen alueet olivat usein pieniä, syrjäisiä ja alkutuotantovaltaisia seutuja tai taantuvia teollisuusalueita.

Aluekehityksen vetovastuu suurilla ja monipuolisilla yliopistoseuduilla

Suuret ja monipuoliset yliopistoseudut sekä harvalukuiset uuden teknologian teollisuusseudut olivat kasvun kärjessä 1990-luvun loppupuoliskolla. Perinteiset teollisuusseudut toipuivat ensimmäisinä lamasta, mutta päävastuu talouden kehityksestä on siirtymässä yhä enenevässä määrin tieto- ja viestintälaitteiden valmistukseen sekä tietoliikenteeseen. Painoarvoltaan merkittävien palvelutoimialojen kuten kaupan, liikenteen sekä kiinteistö- ja liike-elämän palveluiden kasvu keskittyi samoille seuduille. Tämän seurauksena menestyneimpien alueiden koko ja painoarvo lisääntyi ja koko maan kehityksen ylittävien maakuntien ja varsinkin seutukuntien joukko pieneni.

Valtaosa alueista pärjäsi kuitenkin vähintään tyydyttävästi, vaikka niiden kasvuvauhti ei yltänyt koko maan lukemiin, jota nosti kärkialueiden raju kasvu. Lähes kaikkien alueiden bruttokansantuote kasvoi laman jälkeen ja saavutti sitä edeltäneen tason vuosien 1995-2000 aikana. Myös laman aikana supistuneet investoinnit nousivat ja työllisyys parantui vaikkakin hitaammin kuin tuotannon ja investointien kasvun perusteella olisi olettanut. Todellisina häviäjinä voidaan pitää alueita, joilla tuotannon kasvu ja työllisyyden paraneminen oli 1990-luvun lopun hyvinä aikoina äärimmäisen hidasta, pysähtynyttä tai laskusuuntaista. Näitä alueita oli vain muutamia, mutta niiden tilanne oli sitäkin vaikeampi. Joillekin alueille lama tuli toden teolla vasta, kun useimmat alueet olivat jo toipuneet tai toipumassa.

Maakuntien taloudellinen kehitys 1995-2000*
Tuotantoa, palkansaajakorvauksia, investointeja ja työllisyyttä kuvaavien taloustoimien keskimääräinen poikkeama koko maan kehityksestä, %-yksikköä vuodessa

Maakunnista parhaiten pärjäsivät Uusimaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Pirkanmaa, kun arviointi perustuu kaikkiin taloustoimiin. Menestyneiden maakuntien tuntumaan nousi myös Etelä-Pohjanmaa, jossa varsinkin investoinnit kasvoivat vauhdikkaasti.

Etelä-Pohjanmaan kanssa kehityksessä miltei tasoissa oli Varsinais-Suomi. Sen muuten koko maan tasoista kehitystä laskee investointien hitaampi kasvu. Muita keskimääräistä paremmin pärjänneitä, mutta koko maan tasosta hieman jääneitä maakuntia olivat Päijät-Häme, Pohjanmaa, Keski-Suomi, Kanta-Häme ja Keski-Pohjanmaa. Näiden kehityskuva oli muuten verraten tasainen, mutta Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen investointien taso oli selvästi koko maata korkeampi. Osa näiden maakuntien investointien kasvun suuruudesta selittyy tuotantorakenteen painottumisella kotimarkkinoihin ja sen aiheuttamalla myöhäisemmällä toipumisella lamasta.

Keskimääräistä hieman heikomman kehityksen maakunnat Satakunta, Itä-Uusimaa, Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala ja Kymenlaakso ovat perinteisiä teollisuusalueita. Ne jäivät koko maan kehityksestä jälkeen noin 1-2 prosenttia niin arvonlisän, palkansaajakorvausten kuin työllisyyden kehityksessä. Suurimmat poikkeamat maakuntien muuten melko yhteneväisessä kehityksessä ovat investoinneissa. Satakunnan ja Itä-Uudenmaan investointien kehitys jäi jälkeen koko maan tasosta, kun taas Etelä-Karjalan investoinnit kasvoivat selvästi.

Heikointa kehitys oli Kainuussa, jossa tuotanto ja varsinkin investoinnit kehittyivät selvästi muuta maata hitaammin. Lapissa kehitys oli seuraavaksi heikointa ja sitä lähellä olivat Pohjois- ja Etelä-Savo. Tässä ryhmässä tuotanto jäi 3-4 prosenttiyksikköä alle koko maan tason. Työllisyyden kehitys oli Kainuussa ja Lapissa pari prosenttiyksikköä koko maan kehitystä heikompi. Savon maakunnissa työllisyys jäi koko maan tasosta noin prosentin.



Seutukuntien kehityserot suuret

Seutukunnista parhaiten pärjäsivät arvonlisäyksen vuotuisella kasvulla mitaten Salon, Oulun, Lohjan, Maarianhaminan, Helsingin ja Tampereen seudut. Kolme parhaiten pärjänneistä seudusta kuuluu ryhmään suuret ja monipuoliset yliopistoseudut. Näiden keskusseutujen toimialarakenteessa IT-toimialoilla on merkittävä, mutta ei hallitseva osa. Muut hyvin menestyneet seudut ovat pienehköjä alueellisia keskuksia tai teollisuusseutuja. Salon seudun kasvu muodostui sähköteknisten tuotteiden valmistuksesta ja Maarianhaminan meriliikenteestä. Lohjan seudulla on rinnan perinteistä metsäteollisuutta ja uutta elektroniikkateollisuutta, ja sen menestys perustui näiden molempien toimialojen suotuisaan kehitykseen. Muut menestyneimpään viidennekseen kuuluvat seudut ovat Joensuun ja Jyväskylän monipuoliset yliopistoseudut, Kotka-Haminan, Äänekosken ja Kokkolan teollisuusseudut ja vahva alueellinen palvelukeskus Pohjoiset seinänaapurit eli Seinäjoen seutu.

Seutukuntien tuotannon muutos 1995-2000*
Arvonlisäyksen poikkeama koko maan kehityksestä, %-yksikköä vuodessa

Heikon talouskasvun seudut ovat usein syrjäisiä ja harvaanasuttuja, kuten Pohjois-Lapin, Ilomantsin ja Kehys-Kainuun, Kaakkoisen Keski-Suomen ja Pielisen Karjalan seutukunnat. Myös joidenkin teollisuusseutujen kehitys oli 1990-luvun loppupuolella vaikeaa. Tuotannon kasvu miltei pysähtyi Koillis-Pirkanmaan, Raahen, Loviisan ja Kajaanin seutukunnissa. Teollisuusseudulla vuoden tai parin heikko kehitys voi johtua tilapäisistä menekkivaikeuksista, maailmanmarkkinahintojen laskusta, tuotannon supistuksista tai seisokeista laitoksia ja prosesseja uusittaessa. Keskeisen toimialan puoli vuosikymmentä jatkuva heikko kehitys alkaa rapauttamaan alueen muutakin tuotantorakennetta.

Lähde: Aluetilinpito 1995-2000. Tilastokeskus
Taulukoita ja kuvioita http://www.stat.fi/tk/aiheet_kansantalous.html