6.5.2003
Lisätietoja: Ville Tolkki (09) 1734 2925, Kari Ritvanen (09) 1734 3361, Erkki Niemi (09) 1734 3313,
Aku Alanen (09) 1734 3320
Vastaava tilastojohtaja: Ari Tyrkkö
Suomi jäämässä EU:n aluetukirajan ulkopuolelle
Suomen mahdollisuudet saada tulevaisuudessa EU:n rakennerahastojen korkeinta tavoite 1 -tukea näyttävät huonoilta, mikäli jatkossakin kriteerinä käytetään bruttokansantuotetta asukasta kohti. Kriteeriä on sovellettu ohjelmakaudella 2000-2006, ja sen mukaan alue on oikeutettu korkeimpaan aluetukeen, kun suuralueen (NUTS 2 -taso) asukasta kohti laskettu ja ostovoimakorjattu bruttokansantuote on alle 75 prosenttia EU:n keskiarvosta. Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen julkaisemista aluetilinpidon ennakollisista bruttokansantuotetiedoista vuodelta 2001.
Suomen talouden nopea kasvu on nostanut koko maan asukasta kohti lasketun ja ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen EU:n nykyisten 15 jäsenmaan keskiarvon yläpuolelle. Vuonna 2007 alkavan uuden ohjelmakauden arvioinnissa käytetään vuosien 1999-2001 bruttokansantuote-indeksien keskiarvoa. Koko Suomen vertailukauden luku on 103. Kaikki Suomen suuralueet ylittävät tukikriteerinä käytetyn 75 prosentin rajan, myös Itä-Suomi, vaikka sen talouskasvu on ollut maan heikointa.
Toinen, ratkaisevampi syy Suomen suuralueiden tukirajojen ylittymiseen on kymmenen uuden jäsenmaan mukaantulo. Alhaisemman tuotantotason maat alentavat EU:n kaikkien 25 maan asukaskohtaisen bruttokansantuotteen tasoa lähes 10 prosentilla. EU:n uuteen keskiarvoon verrattuna Suomen suhteellinen asema kohenee. Uudessa tilanteessa yksikään Suomen suuralue ei pääse lähellekään vaadittua 75 prosentin alitusta. Neuvotteluissa käytettävät, lopulliset tiedot toimitetaan EU:n käyttöön syksyllä 2003.
Maakuntien kehityksessä ei vielä muutoksia
Maakuntien vuosien 1995-2001 kehitykseen Suomen talouskasvun hidastuminen ei vielä aiheuttanut suurempia muutoksia. Laman jälkeen hyvin pärjänneet maakunnat olivat edelleen kärjessä, ja heikoimmin menestyneiden asemaan kansantalouden kasvun hiipuminen ei tuonut merkittävää parannusta. Maakunnan monipuolinen tuotantorakenne näyttää olevan paras tasaisen kasvun tae. Näin siitäkin huolimatta, että vuosien 1995-2001 kasvun kärjessä oli lähinnä merenkulkua harjoittava Ahvenanmaa. Seuraavina olivat Varsinais-Suomi, Uusimaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Pirkanmaa. Koko maan kasvun keskiarvon tuntumassa olivat myös Satakunnan ja Etelä- ja Keski-Pohjanmaan maakunnat.
Laman jälkeinen kasvukausi ei suosinut Lapin ja Itä-Uudenmaan maakuntia, joiden tuotannon arvo oli vuonna 2001 miltei vuoden 1995 tasolla. Välttävää kehitys on ollut myös Kainuun ja Pohjanmaan maakunnissa. Suuressa osassa maakunnista kehitys on ollut kohtalaista, vaikkakin koko maan keskiarvoa hitaampaa.
Kasvu hiipui vuonna 2001
Talouskasvun hiipuminen vuonna 2001 on kohdellut maakuntia kovin kaksijakoisesti. Hyvään kasvuun ylsivät Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi ja Pohjois-Pohjanmaa. Kärkiryhmän varsinainen yllättäjä oli kuitenkin liki 5 prosentin kasvullaan Kainuu. Sen tuotantorakenne on varsin metsäpainotteisena herkkä suhdanteille ja satunnaisille tekijöille. Merkittävää on koko maan talouden vetureiden, Uudenmaan ja Pirkanmaan tuotannon hiipuminen.
Maakuntien arvonlisäyksen volyymin muutos
2000-2001*
Kiinteähintaisen arvonlisäyksen muutos, %
Heikommin on mennyt Pohjanmaalla, Lapissa, Kymenlaaksossa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Karjalassa. Taloudeltaan taantuneet maakunnat ovat tuotantorakenteeltaan perinteisiä teollisuusmaakuntia. Kasvun hidastuminen ja kääntyminen laskuun vuonna 2001 ei maakuntatasolla ole niinkään ns. tieto- ja viestintäalojen kuin vanhojen toimialojen aikaansaamaa. Seutukuntatarkastelussa myös IT-toimialojen ja niiden tuotantoa palvelevien toimialojen heikko kehitys tulee paikallisesti esiin.
Lähde: Aluetilinpito 1995-2001. Tuotanto- ja
työllisyystilit. Tilastokeskus
Taulukoita ja kuvioita Internet-osoitteessa: www.tilastokeskus.fi/tk/to/tuotantotilit.html