Työttömyys ja työllisyys tilastoissa -raportti ilmestynyt

Tilastokeskus ja työministeriö ovat laatineet yhteistyössä raportin Työttömyys ja työllisyys tilastoissa - Tilastokeskuksen ja työministeriön tilastojen vertailua, joka tarkastelee työttömyystilastoihin tehtyjä uudistuksia 1990-luvun lopulla ja uudistusten vaikutuksia työttömyyslukuihin. Tilastokeskus ja työministeriö seuraavat säännöllisesti tilastolukujensa eroja. Nyt julkistettu raportti perustuu pääosin vuonna 2002 tehtyyn vertailutyöhön. Raportti on jatkoa aiemmin ilmestyneelle Tilastokeskuksen ja työministeriön työttömyyslukujen vertailulle vuodelta 1997.

Liittyessään Euroopan unioniin Suomi sitoutui sen käytäntöihin myös työttömyyden tilastoinnissa. Työvoimatutkimuksen käsitteet ja määritelmät harmonisoitiin vastaamaan YK:n kansainvälisen työjärjestön ILOn suosituksia ja Euroopan neuvoston asetusta. Myös toisen tietolähteen tuottajan, työministeriön, työnvälitystoiminnassa on tapahtunut tilastointiin vaikuttavia uudistuksia 1990-luvulla.

Uudistusten seurauksena Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen antama työttömien määrä väheni. Vuodesta 1997 alkaen työvoimatutkimuksen työttömyyden määrä on ollut vuositasolla 65 000 - 95 000 henkilöä pienempi kuin työnvälitystilaston työttömyys. Keväisin työvoimatutkimuksen työttömyys nousee opiskelijoiden työmarkkinoille tulosta johtuen ja on ollut suurempi kuin työnvälitystilaston kevään työttömyys. Muina kuukausina tilastolukujen ero on paljon pienempi kuin keväisin.

Merkittävin syy Tilastokeskuksen ja työministeriön työttömyyslukujen eroihin on määritelmissä. Työvoimatutkimus noudattaa EU:n ja ILOn suosituksia työttömyyden määrittelyssä. Siinä työttömäksi luokitellaan henkilö, joka on työtä vailla, etsinyt aktiivisesti työtä viimeisen neljän viikon aikana ja on valmis ottamaan työtä vastaan noin kahden viikon kuluessa. Sitä vastoin työministeriön työnvälitystilastossa ei ole samanlaisia kriteerejä, vaan voimassa oleva työnhaku työvoimatoimistossa yleensä riittää työttömäksi kirjautumiseen.

Työvoimatutkimuksessa henkilö, joka ei ole aktiivisesti etsinyt työtä neljän viikon aikana, mutta olisi muuten valmis ottamaan sitä vastaan, luetaan työvoiman ulkopuolelle piilotyöttömiin. Työministeriön luvuissa piilotyöttömät voivat kuitenkin tulla varsinaisiksi työttömiksi. Piilotyöttömyys selittää osaltaan Tilastokeskuksen ja työministeriön työttömyyslukujen eroa. Myös päätoimiset opiskelijat voivat tulla työttömiksi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa, mikäli he täyttävät aktiivisen työnhaun ja työhön käytettävyyden kriteerit. Työvoimatoimistoon opiskelijat eivät sitä vastoin pääse työttömiksi työnhakijoiksi lukukausien aikana.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimus ja työministeriön työnvälitystilasto eivät kumpikaan ole pelkästään tarkoitettu työttömyyden kuvaamiseen. Myös niiden tekotavat ovat erilaiset. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus on haastattelututkimus ja se kuvaa työvoiman kysyntää ja tarjontaa kansantaloudessa - työttömyyden mittaaminen on vain yksi työvoimatutkimuksen tehtävistä. Työministeriön työnvälitystilasto puolestaan rekisteröi työvoimatoimistoissa asioivia työnhakijoita ja on tarkoitettu työnvälitystoiminnan ja työhallinnon tarpeisiin. Työnvälitystilastoa käytetään työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohdentamiseen ja seuraamiseen.

Lähde: Työttömyys ja työllisyys tilastoissa - Tilastokeskuksen ja työministeriön tilastojen vertailua. Tilastokeskus. Saatavissa Internetissä osoitteessa tilastokeskus.fi/tk/el/tyomarkkinat_2002_17.pdf.
Painojulkaisu ilmestyy viikolla 7.