Tilastolive: Jätteiden jäljillä 

13.6.2023 lähetyksen tekstiversio 

 

Katri Kaaja: Oikein hyvää huomenta ja tervetuloa Tilastoliveen. Tämä on suora lähetys Tilastokeskuksesta Helsingin Kalasatamasta. Tänään puhumme jätteistä ja niiden hyödyntämisestä. Me suomalaiset olemme tunnetusti kovia tuottamaan jätteitä. Onko tämä suuntaus vahvistunut vai taittuiko jätekäyrän kasvu? Mikä on jätetiedon rooli kiertotalouden edistämisessä? Kanssanne studiossa ovat Tilastokeskuksen ympäristötilastojen asiantuntijat Heidi Pirtonen ja Juha Espo. Tervetuloa lähetykseen! Tilastokeskus julkaisi tänään jätetilaston tiedot vuodelta 2021. Uusien tietojen mukaan jätteiden kokonaismäärä kasvaa. Jätekertymä oli 7,5 prosenttia suurempi kuin edeltävänä vuonna. Miksi jätemäärä ei laske? 
 
Juha: No kyllähän tässä on kyse siitä, että me vedämme perässämme sellaista isoa pitkää jätevanaa. Eli kyse on tuotannon ja kulutuksen jätteistä. Ja tietysti se kuluttaminen tarkoittaa sitä, mitä lähinnä me ihmiset sitten tuotettuja tuotteita ja palveluja kulutamme ja sieltä syntyy vähän vähemmän jätteitä. Mutta se on tietysti sidoksissa meidän ostovoimaan ja elintasoon ja väkimäärämme, mutta huomattavasti isompi määrä jätteitä kertyy sieltä tuotannon puolelta eli teollisuuden ja energiantuotannon puolelta, jotka taas palvelevat niitä markkinoita. Ne on synnytetty meidän kuluttamisellamme ja siinä on sitten mukana vielä muutkin ihmiset kuin Suomen väestö. Elikkä myös vientiin menevät palvelut ja tavarat ja niiden valmistamiseen kulutettua energiaa, jolloin kyllä se on vähän, kun taloudellinen toiminta kasvaa ja laajenee, niin silloin se jätemäärä kyllä lähtee ylöspäin ja näin tässä nyt sitten on käynyt. 
 
Katri: Aivan, jätettä syntyy melkein 125 miljoonaa tonnia. Tästä valtaosa oli kaivannaisjätettä. Mitä tämä kaivannaisjäte tarkalleen ottaen on ja miten tähän valtavaan määrään pitäisi oikein suhtautua? 
 
Juha: No, suhtautumisesta, se on aika tavalla henkilökohtainen asia, mutta mitä ne oikeastaan ovat? Niin siinähän on kyse isolta osalta siitä, että kun me otamme noita uusiutumattomia luonnonvaroja eli harrastetaan kaivostoimintaa, niin monestihan ne mineraalit ja aineet ovat siellä syvemmällä. Ensin tarvitsee poistaa pintamaata, jossa on avolouhos ja sitten jos se on syvällä, niin pintamaata kertyy enemmän ja se aiheuttaa vuosittain sitten tietysti kaivostoiminnan laadusta nähden erilaisen määrän pintamaita joudutaan poistamaan ja läjittämään. Sitten kun sieltä taas sitä malmia irrotetaan, elikkä malmi on sitä arvomineraaleja sisältävää kiveä. Sen ympärillä on niin sanottua sivukiveä aika paljon ja sitä kertyy hyvin paljon. Ja sitten vielä, kun ne mineraalit viedään niin sanotusti rikastettavasti eli tuotetaan niitä raaka-aineita ja arvomineraaleja, jotka sitten hyödynnetään taloudessa. Niistä syntyy sitten sellaisia vähän enemmän ehkä käsiteltyjä jätteitä, joko hiekkoja tai sitten veteen sekoitettuna erilaisia sakkoja ja rikastushiekkoja. Niin tämän tyyppisistä jätelajeista sitten tämä kaivannaisjäte muodostuu oikeastaan. 
 
Katri: Kuten tuossa aikaisemmin jo sanoit, että jätettä syntyy siis sekä tuotannosta, että kulutuksesta. Eli mitä enemmän teollisuus jauhaa ja mitä enemmän kulutamme erilaisiin hyödykkeisiin, sitä enemmän jätettä syntyy. Ovatko nämä valtaiset jätekertymät vain se hinta, joka hyvinvoinnista pitää maksaa? 
 
Juha: No kyllä se tällä hetkellä mielestäni on, kun se hinta ja se kertymän taso suhteessa siihen tuotettuun tavaraa ja palveluun on se taso mihin nykyteknologia kykenee. Mutta eihän se tarkoita sitä, ettei pitäisi pyrkiä parempaan. Elikkä silloin tulee tällaisia asioita sanoina mieleen, kuten kiertotalous ja materiaalitehokkuus ja uusien teknologioiden hyödyntäminen, jolla pitää pyrkiä siihen tilanteeseen, että sitä jätettä kertyisi vähemmän. 
 
Heidi: Joo, mainitset että hinta joka hyvinvoinnista mitä pitää maksaa, niin heti ensimmäisenä tulee mieleen, että luontohan tässä on se, joka maksaa ja köyhtyy kun me ihmiset täällä kulutetaan. Ja hyvinvoinnin mittaamiseen on toki olemassa monenlaisia näkökulmia, jotka liittyvät näiden taloudellisten tai materiaaleihin liittyvien tekijöiden lisäksi vaikkapa sosiaaliseen tai ekologiseen hyvinvointiin. Ja juuri Juhan mainitsemassa kiertotaloudessa keskeistä olisikin siirtyä materiaaleiden ja raaka aineiden kulutuksesta sellaiseen tilanteeseen, jossa jätettä ei synny tai sitä syntyy, vaan mahdollisimman vähän. On katsottu, että kiertotaloudessa on keino puuttua samanaikaisesti ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen ylikulutuksen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemisen kaltaisiin ongelmiin ja vielä kestävästi ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. 
 
Katri: Aivan, eli ratkaisuja löytyy kyllä. Suomella on tosiaan kovat kierrätys velvoitteet ja yhdyskuntajätteen kierrätysasteen pitäisi olla reilun 10 vuoden päästä 65 prosenttia. Tällä hetkellä laahataan alle 40 prosentissa. Mitä pitäisi tapahtua, jotta tallaiset tavoitteet olisivat realismia? 
 
Heidi: No näistähän Suomi sai Euroopan komissiolta juuri palautetta, eli julkaistiin tällaiset varhaisvaroitusraportit niille maille, joiden jotka ei näytä saavuttavan jätedirektiivin tavoitteita, jotka vuonna 2025 on jo 55 prosenttia ja Suomi ei ole ollut hirveästi yli 40 prosentin missään vaiheessa. Eli ollaan tosiaan kaukana näistä tavoitteista. Tämä yhdyskuntajätteen kierrätysaste on myös yksi Suomen kiertotalousohjelman seurantaindikaattoreista. Ja kysymys mitä pitäisi tapahtua niin ehkä siinä mennään jo pieleen.  

Minun mielestäni pitäisi puhua siitä mitä pitää tapahtua. Kyllähän se on, että meidän pitää kierrättää enemmän ja rakenteiden pitää mahdollistaa ja tehdä tämä kierrättäminen helpoksi ja edulliseksi jokaiselle niin kuin yhdenvertaisesti toteuttamiskelpoiseksi. Ja konkreettinen, tietysti jokaisen käsissä oleva asia on se kotona lajittelu. Esimerkiksi HSY:n viimeisimmän sekajätteen koostumusselvityksen mukaan sieltä kotitalouksien jätteestä jopa 80 prosenttia olisi ollut lajiteltavissa erilliskeräykseen ja 40 prosenttia sekajätteestä oli biojätettä. Eli siitä voi ainakin jokainen siellä omassa kodissa lähtee, että biojäte menee siellä sekajätteen polton mukana hukkaan, että siitä olisi saatavilla myös biokaasua lisäksi. 

 
Katri: Palataan teollisuustoimialojen jätteisiin. Silmiinpistävää tuoreen jätetilaston tiedoissa oli se, että vaarallisen jätteen määrä on noussut hurjasti. Vaaralliseksi luokiteltua jätettä syntyi moninkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna. Mikä tässä on taustalla Juha? 
 
Juha: No joo, kyseessähän on kyllä todella merkittävä muutos tilastoissa ja me ollaan päivitetty sitten sen vaikutusta taaksepäin, mitä ollaan saatu aineistoihin täydentymisen myötä lisää tietoa. Eli tässä kyseessä ei ole se, että olisi niin kuin jätemäärä kokonaisuudessaan kasvanut, vaan niin kuin tämmöinen luokittelu, että onko jäte vaarallista jätettä vai ei.  Niin siinä on tämä tieto lisääntynyt ja ne aineistot, jota me käytetään tilastojen laatimiseen, niin ne on täydentynyt ja se sitten on aiheuttanut tällaisen näennäisen ison muutoksen. Mutta ne jätteet on siellä ollut taaksepäin vuosia ja niitä on kertynyt ihan samanlaisina, että tämä on lähinnä tällainen tilastoissa näkyvä eikä sitten siellä kentällä näkyvä muutos. 
 
Katri: Aivan eli kuten tietopohja parantuu. Miten tämä kaivosteollisuudesta syntyvä vaarallinen jäte käytännössä on? 
 
Juha: No kyseessä on suurimmaksi osaksi tässä muutoksen takana nyt sitten näistä ei suinkaan rikastushiekoista, joitten vaikutus on tähän hyvin vähäinen, mutta kyse on ihan muutamasta tällaisesta isomman luokan kaivoksesta ja niiden sitten näistä sivukivimääristä. Mutta tässä on tapahtunut sitten aikojen saatossa muutosta, että miten näitä luokitellaan ja miten niitä sitten tilastoidaan. 
 
Katri: Voidaanko vaarallista jätettä käyttää uudelleen vai miten sen kanssa toimitaan? 
 
Juha: No eihän siinä vaarallisen jätteen kuin uudelleenkäytön kannalta tai käyttäisi mieluummin termiä kierrätyksen, kun nykyään jätedirektiivi on erotellut uudelleenkäytön omaksi erityistermikseen, jolla on oma kapeampi merkityksensä, kun kierrättäminen. Niin, kyllähän tällaisia jätemääriä oli ne sitten vaarallista jätettä vai ei, niin pitäisi kyetä. Tietenkin siellä on se EU-jätehierarkia, missä se jätteen synnyn ehkäiseminen on se ykkönen. Sitten jos niitä syntyy eikä pysty tai ehkäisemään, niin kyllähän vaarattomaksi tekeminen vaarallisen jätteen kohdalla eli jonkinnäköinen esikäsittely olisi sitten. Ja sitten tietenkin se hyötykäyttöön nimenomaan materiaali hyötykäyttöön näitten mineraalista jätteen kohdalla ohjaaminen olisi se tärkeä asia.  

Kyllähän jos me nyt puhutaan tässä nimenomaan tämän tilastomuutoksen kohdalla näistä kaivannaisjätteistä, niin niiden suuri määrähän tietenkin tekee sen, että suhteessa sitten muuhun tuotantoon niitä syntyy niin paljon, että sitten sen tavallaan markkinoiden imuun niille materiaaleille ei ole ehkä riittävää, että olisi realistista ajatella, että tällaisia jätemääriä kyettäisiin järkevästi materiaalin hyötykäyttämään. Mutta ei se mahdotonta ole. Eli onhan sitten esimerkiksi energiantuotannon jätteissä elikkä puhutaan erilaista tuhkista ja kuonista, jota syntyy energiantuotannosta, niin niitä on kyetty tuotteistamaan ja käsittelemään niin, että niistä valmistetaan erilaisia infran eli lähinnä liikenneväylien rakentamisen yhteydessä käytettäviä rakentamismateriaaleja. Ja sitten jotain tällaista voisi ajatella näille mineraalisille jätteille, joiden fysikaaliset ominaisuudet mahdollistaisivat ehkä tällaisen käytön. 
 
Katri: Suomessa myös materiaalien kiertotalousaste eli yksi niistä indikaattoreista, jolla seurataan kiertotalouden edistymistä, on kaukana EU:n keskiarvosta. Suomessa tuo luku oli reilut neljä prosenttia vuonna 2021, kun taas EU:n keskiarvo oli melkein 12 prosenttia. Miksi me emme tässäkään asiassa pärjää näille verrokkimaille? 
 
Heidi: No, materiaalien kiertotalousaste tosiaan lasketaan kierrätysmateriaalien osuutena kaikesta kulutetusta materiaalista. Eli indikaattori yhdistää jätteiden kierrätystiedot kotimaiseen materiaalien kulutukseen ja Suomella on aika korkea materiaalien kulutus johtuen erityisesti valtavasta hiekan ja soran määrästä, jota täällä kulutetaan ja tämä sitten osaltaan johtaa matalaan materiaaleihin kiertotalousasteeseen. EU-vertailussa tosiaan ollaan kaukana ja myöskin globaali keskiarvo, jonka arvio vuodelle 2023 oli sekin yli seitsemän prosenttia, on paljon korkeampi, kun täällä meillä Suomessa. Suomen omana tavoitteena on materiaalien kiertotalousasteen kaksinkertaistaminen vuoteen 2035 mennessä, mikä minun mielestäni on aika maltillinen tavoite, ja kunnianhimoton tavoite. Me ei tässä näyttäydytä kovin vahvasti kiertotalouden kärkimaana, että nykyisten lukujen kaksinkertaistaminen ei toisi meitä edes lähelle tätä EU:n tämänhetkinen keskiarvo. 
 
Katri: Kyllä. Yhdyskuntajätettä kerättiin vuonna 2021 noin 3,4 miljoonaa tonnia. Hyvä uutinen on, että kaatopaikalle tästä jätekuormasta päätyi alle puoli prosenttia. Sen sijaan polttoon eli energia hyödynnykseen päätyy yli 60 prosenttia. Voidaanko tätä pitää näin energiakriisin kontekstissa hyvänä uutisena? 

Heidi: En pidä ollenkaan hyvänä uutisena, että tosiaan järjestyksen mukaan pitää ennemmin kierrättää materiaaleina, jos jätteen syntyä itsessään ei pystytä ehkäisemään. 
 
Katri: Voitko Juha täydentää vielä. 

Juha: No tuohon vois ehkä kommentoida mitä tuossa nimenomaan yhdyskuntajätteen kohdalla on tapahtunut, koska tosiaankin niin kuin meillähän on kierrätysaste tavoite aika kaukana horisontissa siintää, se juoksee eteenpäin lujempaa kuin me juostaan. Pitäisi saada se kierrätyspuoli parempaan kuntoon, että se on nyt vähän huonossa kunnossa. Ja silti tässä on tapahtunut niin, että 2021 yhdyskuntajätteiden tilastossa niin on ihan silmille pistävää, että tämä materian hyödyntäminen otti takkiin ja energiahyödyntäminen suurin piirtein vastaavalla jätemäärällä sitten lisääntyy.  

Mehän voidaan vaan arvailla, mutta semmoinen common sensin kanssa ei olo ristiriidassa semmoinen oletus, että tässä olisi nyt käynyt sillä tavalla. Meillä on ensinnäkin lisää yhdyskuntajätteen energian hyödyntämisen kapasiteettia tässä maassa, jolloin on tietenkin mahdollista hyödyntää sitä energiaa. Et se on niin kuin yksi hyvä selitys ja nämä energiatilastot ja siellä käytetyt polttoaineet tukee sitä, että nämä jätetilastot on havainnut ihan samansuuruisen ilmiön. Toinen on sitten tämä maailmantilanteen muutos. Elikkä meillähän on nyt tuolta itärajan takaa tullut vähemmän erilaisia niin sanottuja biopolttoaineita eli näitä lähinnä metsähaketta ja vastaavaa tällaista. Sitten sitä on täytynyt korvata ja hypoteesi olisi, että tällaisia hyvin helposti kierrätyspolttoaineeksi, joka nyt on aika hassu nimi kierrätyspolttoaine, kun siinä ei ole kyse kierrättämisestä vaan polttamisesta eli energiahyödystä. Olisi ollut mahdollista sitten ohjata näitä yhdyskuntajätevirtoja entistä enemmän tänne energian hyödyntämiseen korvaamaan näitä aukkoja, mitä sitten tämä energiakriisi vai miksikä sitä nyt sanoisin, on aiheuttanut. Ja mulla ei ole esittää mitään varmaa tämä nyt tällainen hypoteesi, mutta monet ihmiset ovat sitä mieltä, että tämä todennäköinen syy voi olla tälle. 
 
Katri: Mutta miksi materiaalinen hyödyntäminen ei tunnu lähtevän lentoon Suomessa? Onko vika meissä roskapussiin viennissä vai vain siellä, missä tätä uudelleenkäyttöä tehdään ja suunnitellaan? 

Heidi: No kyllä se on se kokonaisuus, eli pitää olla rakenteet kunnossa ja toisaalta arvot sellaiset, että halutaan kierrättää ja kierrätyksen tehostuminen vaatii kaikkien toimijoiden ja toiminnantasojen mukanaoloa. Ei tosiaan puhuta pelkistä kuluttajista. En usko, että on kovin hedelmällistä syytellä tässä ketään, vaan keskittyisin enemmän siihen sellaiseen aktiiviseen tekemiseen ja tämän muutoksen mahdollistamiseen. 
 
Katri: Jos katsotaan tilastoja taaksepäin, niin mikä on asiantuntijan analyysi? Olemmeko me suomalaiset oppineet yhtään mitään tästä jätteiden lajittelusta ja kierrättämisestä? Eli onko mitään positiivista trendiä löydettävissä? 
 
Heidi: No joo, valitettavasti trendit ei tosiaan näytä kovin positiiviselta, että tosiaan yhtenä pienenä nostona sieltä tämä yhdyskuntajätteen kaatopaikka sijoitus, joka on lakannut lähes kokonaan. Ja sitten toisena toi Pirkanmaan ELY-keskuksen vuoden 2019 tietojen mukaan ainakin, niin kaikille pakkausjätteille asetetut kierrätys tavoitteet olisi saavutettu. 
 
Juha: No minä sanoisin et kyllä tässä jonkun näköinen yhteiskunnan tahtotila aika selvästi on tullut lainsäädännön, kierrätysvaatimusten, niiden uudistumisen ja sitten myös EU jätedirektiivin vastaavien kautta selväksi. Tahtotilaa tietoa on, ja se on siirtynyt tavallaan tällaiseksi lainsäädännön velvoitesäädöksi. Sitten kuin yksittäisten kansalaisten tavallaan ehkä asenteet ja käytös ei ole muuttunut samassa suhteessa. Kyllä minä sanon, että oppimista tässä asiassa on tapahtunut ja demokraattinen päätöksentekoprosessi on tuottanut meille nämä kierrätystavoitteet. Sitten vieläpä joka kansalliseen lainsäädäntöön tuonut näitä erilliskeräys velvoitteita, mikä nyt parhaillaan just parin viikon päästä pärähtää koko maahan tämä biojätteen tiukentunut erilliskeräysvelvoite. Eli niin kuin yritetään tehdä näitä asioita oikein. Mutta ei se pelkästään niillä velvoitteilla, siinnä pitää olla se meidän oma tahto mukanaan, että se tässä on se suurin asia. Miten joku aika sitten käytettiin sanaa jalkauttaa ja miten jalkauttaa tämä ympäristöpolitiikka siksi kansalaisten toiminnaksi et kyse ei meidän omasta kuluttamisesta. Siitähän se loppupelissä on, ei se mistään muusta ole kiinni. 

Katri: Kyllä ja ei tavalla eri keinoja voi käyttää sitten tämän kierrätyksen edistämiseen, että ei pelkästään pakko, vaan myös siten jotain valistamista. 
 
Juha: Nimenomaa. 
 
Katri: Helpottamista. 
 
Juha: Tällaiset ohjauskeinot, joita yhteiskunta keksii ei ole se ainoa asia vaan se pitäisi tulla meistä itsestämme sitten se käyttäytymisen muutos. 

Katri: Aivan, siitä ehkä sainkin aasinsillan seuraavaan kysymykseen. Eli suomalainen tuottaa keskimäärin yli 600 kiloa yhdyskuntajätettä vuodessa. Eli mitä tavallinen kengänkuluttaja voi tehdä, jotta tätä lukua saataisiin reilusti pienemmäksi? 

Heidi: No kyllä se tosiaan lähtee sieltä jokaisen omasta arjesta ja arjen valinnoista. Esimerkiksi voidaan pohtia, miten sitä jätettä ei omassa arjessa syntyisi ja selviäisikö pienemmällä materiaalien ja tavaroiden kulutukselta. Ja toisaalta pitääkö kaikki omistaa itse vai voisiko esimerkiksi lainailla niitä tavaroita. Jokainen voi omalta osaltaan olla mukana vähentämässä sitä jätteen määrää ja hävikkiä. 
 
Juha: Joo, jos minä saisin ilmestyä aamu ja ilta jokaisen kotiin televisioon ja kaikkien olisi pakko katsoo sitä, niin minä kyllä sanoisin näin, että kuluttakaa vähemmän, suosikaa kestäviä tuotteita. 
 
Katri: Aivan, mutta riittääkö tässä tosiaan enää yksilön omaantuntoon vetoaminen? Vai pitäisikö ottaa jotain kovempia keinoja käyttöön valistuksen lisäksi? 
 
Heidi: No pitää muistaa, että sitä jätettä tosiaan syntyy täällä materiaaleina tuotantoketjujen kaikissa vaiheissa. Eli ei olo kyse siitä pelkästä loppukäyttäjän roolista tai tekemisestä. Pitää aloittaa suunnittelu jo sieltä ihan prosessien alkupäästä ja tosiaan ihan prosessin ja tuotteen suunnittelusta. Ja kyllä nämä asiat pitää tehdä näkyväksi ja tuoda arvokeskusteluun mukaan ja vedota siihen arvokeskusteluun, että saadaan kaikki aidosti mukaan kierrättää enemmän. Tässä tämmöinen faktapohjana asian tietoasiantuntija tieto on tietysti keskeisessä roolissa ja minun mielestäni mittaaminen ja tällaisten erilaisten indikaattorien seuranta on tärkeätä. Muutoksen ja varsinkin muutoksen johtamisen näkökulmasta. Mutta pitää myös ymmärtää ne syyt, miksi meidän pitää kierrättää, miksi meidän pitää kuluttaa vähemmän, miksi meidän pitää saada kierrätysmateriaaleja ja miksi meidän pitää tuottaa vähemmän jätettä, että tällä planeetalla on tosiaan ne rajat. 
 
Katri: Juuri näin. 
 
Juha: Niin tässä on tietysti mitä aiemmin puhuttiin noista ohjauskeinoista, että niitä on helppo asettaa niin kuin tavallaan yrityksille ja ne useasti vaikuttavat sitten näitten ympäristölupien kautta kaikkiin päästöihin. Itse se raaka-aineitten ottamisen määrä uusiutumattomien luonnonvarojen ja energiamineraalien kohdalla, niin se on kuitenkin siitä kulutuksen määrästä. Eli mikään tehdas ei varastoon tuota sellaisia tavaroita tai kukaan sellaisia palveluita, mitä kukaan ei ostaa. Kyllä ne markkinat pitää olla ja ne määräävät sen volyymin. Sen volyymin määrää meidän oma käytös, että kyllä on se omat järkevät kulutustottumukset ovat kuitenkin tässä se kaikkein tärkein asia. 
 
Katri: Juuri näin. Jos tarkastellaan vielä tuotannon jätteitä, niin emme voi tosiaan enää juhlia kaatopaikkasijoituksen häviävän pienellä osuudella. Mineraalijätteestä, jota siis oli ylivoimaisesti suurin osa Suomessa syntyvästä jätteestä. Yli 90 prosenttia päätyy kaatopaikka sijoitukseen tai muuhun hävitykseen. Avaa Juha vähän tätä asiaa. Onko tässä kyse oikeasta ongelmasta? 
 
Juha: No tuohon nyt voi aina sanoo mitä tahansa ja perustella sitten sen omansa varmaan. Niin, ehkä minä sanoin, että siinä on ja ei, että tietysti ongelma oli se, mistä aikaisemmin oli puhetta, että me ei meidän talouden valinnoilla pysty mitenkään kuin kuluttamaan sitä syntynyttä mineraalijätteen määrää mihinkään järkevään. Eli tosiasia on, että näitä meidän talouden tarvitsemia mineraaleja tuotetaan ja ne jätteet suurimmaksi osaksi joudutaan läjittämään kaatopaikalle tai allastamaan, josta ne rikastushiekkoina sitten nesteen kanssa läjitetään jonnekin. Mutta sitten toisaalta sitten järjestäytynyt yhteiskunta kuitenkin säätelee monella tavalla hyvin monen eri sektorilainsäädännön kautta, että se ei olo pelkästään tämän jätelainsäädännön alla. Siellä on erilaisiin viranomaisiin, jotka vaativat tuotantolaitoksille erilaisia suunnitelmia, teknologioita, koulutusta, jolla pyritään takaamaan, että se tuotanto pysyy hanskassa eikä eletä ihan kuten pellossa niitten jätteitä ja päästöjen kanssa.  

Kyllähän tässä pitää myös uskoo ihmiseen ja siihen, että meillä on tahto pitää tämä planeetta kunnossa. Ja kyllähän kehitysmaat tietenkin ovat ehkä eri asemassa, että siellä ei ehkä on varaa niin paljon. Mutta kyllä meidän kehittyneiden teollisuusmaiden niin kuin yhteiskuntien pitää satsata ja mehän pystymme satsaamaan tähän ympäristönsuojeluun. Uskon et ihmiset huomaa nyt näitten erilaisten globaalien ilmiöitten kanssa tosissaan pitää olla, että kyllä minä toiveikas kuitenkin olen. 

Katri: Kyllä tosiaan tästä mineraalijätteestä niin vain muutama prosentti hyödynnetään Suomessa materiaaleina. Eli olisiko meillä potentiaalia suurempiin osuuksiin vai pitäisikö näitä maamassoja lähteä ulkomaille? 
 
Juha: No kyllähän nämä kuljettamisen päästöt tulee heti ja siellä on omat maailmansa, että sehän se just on, että kyse on isoista määristä raskasta tavaraa. Sille pitäisi löytää mahdollisimman läheltä sitä syntypaikkaa, tietenkin järkevää käyttöä. Ja aikaisemmin tuossa oli puhetta, että itse näkisin jonkun näköisen rakennusmateriaaliteollisuuden, ehkä ja jonkun infrarakentamisen ja nyt jonkun verran näitä pintamaita meneekin sitten, murskataan sepeliksi ja menevät sitä kautta tierakentamiseen esimerkiksi. Mutta sitten se, että suuressa kuvassa ehkä ei ole tässä lyhyellä aikavälillä kovin kummoisia mahdollisuuksia, mutta kun viittasin aikaisemmin tuohon rakennusaineteollisuuteen ja näihin polton tuhkiin ja kuormiin, niin kyllähän tässä raaka aineiden hinnat nousevat ja teknologia kehittyy.  

Nyt jo on maailmalla tilanne, että näitä eri mineraaleja niin jotka on päätynyt sitten jalostamisen jälkeen rikastushiekaksi ja jopa sivukiveksi, niin niitä läjitysalueita tutkitaan ja sieltä otetaan muitakin kuin sitä kaikkea arvokkainta mineraalia. Elikkä Suomessakin on paljon kaivoksia, jotka on taloudellisen arvion perusteella perustettu jonkun tietyn mineraalin hyödyntämiseen ja sieltä hyödynnetään paljon muita mineraaleja ja nykyjään. Eli pyritään loppukäyttämään kannattavuuden rajoissa se irrotettu kiviaines sieltä, kyllä tapahtuuhan sitä Suomessakin, mutta siinähän mennään eteenpäin. 

Meillä oli joskus projekti erään suuren itäisen naapurimaan kanssa jätteestä ja silloin kävi ilmi, että siellä on huomattavia mineraalivarantoja läjitetty, joita ei 50 vuotta, 100 vuotta vanhalla teknologialla ei kyetty hyödyntämään ja siellä oli massiivisia suunnitelmia näitten kaivannaisteollisuuden jätteiden käyttämisessä raaka-aine varantona. Kyllähän niitä pitäisi katsoa vähän dollarinkuvat silmissä. Näissä on vielä vaikka mitä voitaisi saada, ettei se sen ratkaisu ainakin tulee olemaan, mutta ei se sitä määrää paljon ehkä pienennä, mutta kuitenkin. Ja sieltä tulisi sitten rahaa taas sen niitten jätehuollon laittamiseen pitkällä aikavälillä taas hyvään kuntoon. 
 
Katri: Joo, no tästä keskustelusta kuitenkin, vaikka ei ole ollut niin hyviä lukuja, mutta kuitenkin keskustelussamme tulee tämmöistä positiivista virettä, että teknologian avulla pystytään parempaan. Mutta jos siis tämän aamuisesta julkistuksesta pitää jotain positiivista etsiä, niin on se, että romuajoneuvojen määrä kasvoi selvästi aiemmasta. Eli tämä tarkoittaa sitä, että entistä useampi romutuskunnossa ollut auto on päätynyt sieltä pihan perältä asianmukaisesti kierrätykseen. Jos asiaa ajattelee puhtaasti kiertotalouden näkökulmasta. Näitä romutuspalkkiokampanjoita voisi varmaan suositella tulevillekin vuosille. Vai mitä Juha? 
 
Juha: Joo, toihan oli mitä 2021 tapahtui se osui ihan nappiin. Syvä kumarrus nyt sitten asiasta päättäneille tahoille. Siinä oli tähdet oikeassa asennossa, eihän sitä mitenkään muuten voisi selittää, kun minä vähän katsoin, että jos ajoneuvojen käyttövoimana on joko kokonaan tai osittain sähkö, että mitkä ovat tällaisten ajoneuvojen rekisteröinnit, niin siinähän just tapahtui se räjähdys ylöspäin. Elikkä se kampanja osuu siihen vaiheeseen sähköautojen sekä hinta että suorituskyky lähinnä ei kiihtyvyyden vaan sen toimintamatkan suhteen, kun oli saavuttanut jonkun sellaisen tason, että suomalainen käyttäjä koki sen tuotteen olevan itselleen sopiva. Muitakin kuin näitä ensiadoptoijia, jotka aina ottavat teknologian käyttöön, niin niitten lisäksi siinä onnistuttiin houkuttelemaan ihmisiä siirtymään fossiilisen polttoaineen puolelta sinne sähkön puolelle ja se näkyy sitten näissä romutusmäärissä.   

Jos Suomen autontuojat on ja tässä on ollut Ylellä ja muilla tästä uutista aikaisemmin, niin meidän nämä romutusluvut meidän tilastossa on pikkusen isompia. Se johtuu siitä, että näillä aikaisemmilla tahoilla, jotka on kertonut tästä asiasta niin ei ole ollut käytettävissä vielä muuta kuin nämä viralliset romutustodistustiedot. Ja meidän lukuihin me ollaan arvioitu mukaan sitten tällaiset, kun ajoneuvo voi poistaa väliaikaisesti liikenteestä, muttei lopullisesti rekisteristä jää iso osa tällaisista autoista päätyi myös sitten romutetuksi. Niin nämä meidän luvut on sen takia vähän isommat, kun niitten osuutta on kyetty arvioimaan sitten meidän Tilastokeskuksen liikennetilastojen ja Trafin rekisteritietojen ja niiden liikenteenpoistosyytietojen avulla. Näissä kaikissa on sitä ylöspäin menoa, niin se oli onnistunut. En tiedä onnistuisiko se romutuskampanja uudestaan, mutta selvä evidenssi siinä on, että ihmiset ottivat romutuspalkkion ja osti sähkökäyttöisiä ajoneuvoja. 
 
Katri: Kiitos paljon vierailusta ja keskusteluista Heidi Pirtonen ja Juha Espo. Keskustelua voi jatkaa Twitterissä aihetunnisteella tilastolive. Oikein mukavaa päivänjatkoa!