Tilastolive: Mies kokkaa, nainen moppaa? Asiaa kotitöistä ja ajankäytöstä

10.11.2022 lähetyksen tekstiversio 

Alkutunnuksessa soi musiikki ja teksti Tilastokeskus, Tilastolive. 

Hannele Orjala: Oikein hyvä aamupäivää ja tervetuloa Tilastoliveen. Tänään meillä on iso ja tärkeä päivä, sillä olemme julkaisseet uuden ajankäyttötutkimuksen ensimmäiset tulokset. Edellisestä tutkimuksesta on vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta, joten uusille tiedoille on erityisesti kysyntää. Tutkimuksen tuloksista ovat kertomassa tutkija Riitta Hanifi ja yliaktuaari Juha Haaramo, tervetuloa lähetykseen.

Juha ja Riitta: Kiitos.

Hannele: Ihan peruskysymyksissä, mikä ajankäyttötutkimus on Juha?

Juha: Ajankäyttötutkimus on päiväkirjamenetelmään perustuva tutkimus, jossa vastaajat pitävät kirjaa kaikesta ajankäytöstään 10 minuutin tarkkuudella kahden päivän ajan. Tiedonkeruu kestää vuoden ja meillä tiedonkeruu kesti syksystä 2020 syksyyn 2021.

Hannele: Mikä siinä on kohderyhmänä?

Juha: Kohderyhmänä ovat kaikki 10 vuotta täyttäneet ilman ikärajaa ja kotitalousotantaan perustava tutkimus.

Hannele: Hei pureudutaan seuraavaksi tutkimuksen tuloksiin, mikä on mielestäni nyt julkistettujen tulosten keskeisimpiä uutisia?

Juha: No, keskeisimmäksi nostaisin sen, että miehet ja naiset käyttävät yhtä paljon aikaa työn tekemiseen, kun ansiotyö ja kotityöt lasketaan yhteen. Tämä on ensimmäistä kertaa tämän tutkimuksen historiassa kun näin on.

Hannele: Mitä Riitta pidät keskeisimpänä tuloksena?

Riitta: No kyllä toinen hyvin keskeinen tulos on minun mielestäni se, että miesten lastenhoitoon käyttämä aika on lisääntynyt. Kyllä nykyisät käyttävät lastenhoitoon ihan huomattavasti enemmän aikaa kuin isät vielä sanotaan nyt 20 vuotta sitten. Ja työlliset miehet käyttävät aikaa lastenhoitoon jopa vähän enemmän kuin työlliset naiset.

Hannele: Tosi mielenkiintoisia nostoja, mutta Juha, jos vielä kertoisit, mikä tämän kokonaistyöaikaan liittyvän muutoksen taustalta löytyy.

Juha: No, taustalla on sekä pitempi trendi että tähän koronaan liittyvä erityistilanne. Eli pitemmän trendin mukaan ansiotyöhön käytetty aika on vähentynyt kummallakin sukupuolella, ja toisaalta kotitöihin käytetty aika on lisääntynyt miehillä, mutta vähentynyt naisilla ja korona-ajasta nostaisin esiin sen, että miesten lastenhoitoon käyttämäaika on selvästi noussut. Syynä on varmaankin sekä yleinen trendi että tämä kotikeskeinen elämäntilanne tällaisena erityisaikana.

Hannele: No tässä mielessä, jos ajatellaan sellaista iso kuvaa, niin voidaan puhua tasa- arvoisimmasta vapaasta, vaikka se vielä sukupuolittain näyttäisikin jakautuneen eri tavoin ansiotyön ja kotityön välillä. Mitä Riitta on sanot tästä?

Riitta: No, kyllä siinä mielessä voidaan puhua tasaa-arvokehityksestä, että kyllä tämä miesten ja naisten suunnilleen yhtä suuri kokonaistyöaika. Kyllä se ehdottomasti kertoo tasa-arvon lisääntymisestä koskaan. Sehän tietysti heijastuu sitten vapaa aikaan myöskin, mutta toisaalta on kuitenkin että eri väestöryhmät ovat hiukan eri tilanteessa. Esimerkiksi alemmat toimihenkilönaiset ja myös työntekijänaiset ja heillä molemmilla vapaa-ajan määrä on vähentynyt niin, että heillä on vuorokaudessa alle viisi tuntia vapaa aikaa. Ja kun vielä tiedetään, että näihin ryhmiin kuuluu kohtalaisen paljon myös aika pienituloisia ihmisiä niin kyllä myös tämä sitten asettaa tiettyjä rajoitteita sille vapaa-ajanvietolle.

Hannele: Tällä kertaa tutkimuksissa ei saada tietoa maatalousyrittäjistä, saadaan kyllä muista yrittäjistä, toimihenkilöistä ja työntekijöistä. Jos näitä ryhmiä tarkastellaan, niin ketkä tekevät pisintä päivää tällä hetkellä?

Juha: Tosiaan aineistossa on kyllä maatalousyrittäjiä, mutta liian vähän. Sen vuoksi heidän ajankäytöstään, työnteosta tai kotitöiden tekemisestä ei saada luotettavia tuloksia, mutta kun heidät suljetaan nyt pois näistä tuloksista, pisintä päivää tekee ylemmät toimihenkilömiehet. Mutta perinteisesti pisintä päivää on kyllä tehneet maatalousyrittäjät, kun katsoo aikaisempia tilastoja, ja tuskin se asia on siitä muuttunut.

Hannele: Tämä on hyvä muistaa, kun tutkimustuloksia katsoo. Tämän lähetyksen otsikko oli Mies kokkaa ja nainen moppaa. Onko niin, että miehiä on alkanut kiinnostaa ruoanlaitto, mutta ei niinkään siivoaminen?

Juha: Naiset käyttää enemmän selvästi aikaa ruoanlaittoon kuin miehet, mutta pikkuhiljaa vuosikymmenestä toiseen miesten ruoanlaittoon käyttämä aika on lisääntynyt. Mutta toisaalta jos vertaa siivoukseen, niin miehet siivoavat selkeästi enemmän kuin 80-luvulla. Esimerkiksi kumpi nyt on kiinnostavampaa kokkaaminen vaan siivoaminen, sitä voidaan kysyä.

Hannele: No, miesten kotitöihin käyttämä aika on siis lisääntynyt ja naisten vastaavasti vähentynyt, mutta onko ero kotitöiden sisällössä hälventynyt? Onko meillä enää niin sanottuja miesten töitä ja naisten töitä?

Riitta: No, kyllä miesten ja naisten tekemissä kotitöissä on tapahtunut jonkun verran lähentymistä, mutta kyllä silti yhä edelleen on niin, että kyllä naiset tekee huomattavasti enemmän näitä niin sanottuja kotitaloustöitä ja miehet sitten taas huomattavasti enemmän näitä korjaus- ja rakennus- ja huoltotöitä eli näitä perinteisiä miesten töitä.

Hannele: Selvin mullistus tässä sukupuolten välisessä työnjaossa liittyy lastenhoitoon, minkä Riitta toi tuossa alussa jo esille ja miesten lastenhoitoon käyttämä aika on selvästi suurempi kuin mitä se on ollut koskaan aikaisemmin. Minkälaisia kehityskulkuja sen kehityksen taustalla voi nähdä?

Juha: No, tässä tuli aikaisemminkin tää pandemia, joka on varmasti vaikuttanut osaltaan siihen, koska tämä muutos on sen verran suuri, mutta kyllähän tässä on taustalla myös kulttuurisia muutoksia varmaan eri miesten sukupolvien välillä. Mutta toisaalta voidaan tietenkin myös miettiä, onko tämmöiset isyys- ja vanhempainvapaiden mahdollisuudet parantuneet tässä vuosien varrella, joka antaa mahdollisuutta enemmän isille aikaa viettää lasten kanssa.

Hannele: Mites Riitta, mitä sanot millainen lasten vanhempien sukupolvi meillä näyttäisi olevan?

Riitta: No, kyllä se on aikaisempaa tasa-arvoisempi. Eli kyllä miehet koko ajan, kun he ottavat enemmän vastuuta lastenhoidosta, niin kyllähän se tarjoaa heille myös semmoisen mahdollisuuden läheisempään suhteeseen omien lasten kanssa. Mutta kyllä toisaalta, kun katsotaan ihan koko väestön tasolla, niin kyllä kaiken kaikkiaan vielä nykyäänkin naiset hoitaa kyllä lapsia enemmän kuin miehet. Eli tämähän tarkoittaa sitä, että käytännössä nämä erilaiset perhevapaat, niin kyllä niitä käyttävät yhä edelleen huomattavasti enemmän naiset.

Hannele: Mennään sitten ansiotöihin ja ajankäyttötutkimusta, jota on tehty se jo sieltä 1979–1980-vuoden taitteesta alkaen ja jokaisen tutkimuskerralla on havaittu, että ansiotyöhön käytetty aika on lyhentynyt. Onko se niin, että me viihdytään vähän vähemmän töissä ja vastaavasti laiskotellaan pikkuriikkisen enemmän kuin aikaisempina vuosikymmeninä?

Juha: Ehkä en sanoisi noin, mutta kun koko väestöä katsoo keskimäärin, niin ansiotöihin osallistujamäärä on vähentynyt. 1980-luvulla se oli 43 prosenttia, nyt se on 30 prosenttia, mutta tämä muutos tapahtui jo 10 vuotta sitten, mutta tosiaan on se aika vähentynyt myös työllisten keskuudesta vuosikymmenestä toiseen, siinä varmaan monia syitä. Yksi on varmaan osa aikatyön yleistyminen, toisaalta tämmöinen työn tiivistyminen, automatisaatio, digitalisaatio, työn tehostuminen, on voinut vaikuttaa tähän työaikaan, että työaika ei sinänsä merkkaa sitä, mikä se tuottavuus siinä työllä on. Monia tekijöitä varmaan on.

Hannele: Mielenkiintoinen yksityiskohta tässä ansiotyöhön käytetyssä ajassa on se, että nuorimmilla ikäluokilla ansiotyöhön käytetty aika on jo pitkään vähentynyt ja sitä vanhemmilla taas kasvanut. Miten selittäisit tätä Riitta?

Riitta: No näyttää siltä, että ihmisten tämmöinen niin sanottu elämänkaari on tietyllä tavalla myöhentynyt. Eli ainakin kun katsotaan näitä aikasarjoja pidemmälle taaksepäin, niin kyllä väestön koulutustaso on noussut. Eli sehän tarkoittaa, että työelämään siirrytään vasta myöhemmin kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Myös perheen perustaminen, lasten saaminen, kaikki tämä on myöhentynyt, ja tämä tietysti käytännössä johtaa siihen, että monilla esimerkiksi 45–54-vuotiailla, heillä saattaa vielä lapset olla kohtalaisen nuoria. He saattavat vielä asua kotona, totta kai silloin myös vanhemmat tekevät paljon töitä. Eläkeikä on myös myöhentynyt ja myös semmoinen, että tämmöinen koettu terveys, erityisesti vähän vanhemmilla ikäryhmillä, heillä koettu terveys on selvästi, he kokevat terveytensä paremmaksi kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Tämä varmasti myös osaltaan vaikuttaa siihen, että työelämässä halutaankin ehkä olla pidempään.

Hannele: Tästä voidaankin siirtyä sujuvasti korona-aikaan. Tiedonkeruu on osunut tähän pandemian aikaan ja minkälaisia vaikutuksia tällä poikkeuksellisella ajankohdalla kohdalla voi olla tutkimuksen tulokseen?

Juha: Voidaan sanoa, että sellaiset toiminnot, jotka liittyvät tähän kotona olemiseen, niin niihin se on vaikuttanut, toisaalta myös työpaikalla olemiseen. Jos nostaa kotona olemiseen liittyvistä toiminnoista, niin kotona ruokailuun käytetty aika on selvästi lisääntynyt. Päivittäistavaraostoksiin käytetty aika on lisääntynyt, mutta muihin ostoksiin taas puolestaan vähentynyt. Lisäksi TV:n ja videosisältöjen katselu on lisääntynyt, mutta työmatkoihin luonnollisesti käytetään vähemmän aikaa ja työpaikalla ruokailuun käytetään aikaa. Ja sitten myös tietenkin kulttuuritilaisuuksissa käynteihin ei ole käytetty aikaa ja on selvää, että näin on tapahtunut, kun ne on myös ollut kiinni.

Hannele: Mutta iso arvo on sillä, että saadaan tästä ajasta myös käyttöhistoriaa.

Juha: Iso arvo nimenomaan.

Hannele: Mutta siirretään sitten vapaa-aikaan ja mikä vapaa-aika on tässä tutkimuksessa?

Riitta: Ajankäyttötutkimuksessa vapaa-aika on tämmöinen niin sanottu residuaaliaika eli ylijäämä aika eli vapaa-aikaa on kaikki se aika, mitä jää jäljelle, kun nämä muut toiminnot on siitä vähennetty. Vapaa-aika sisältää tämmöisiä asioita, kun television katsominen, radion kuunteleminen, kirjojen lukeminen, kaikki mahdolliset harrastukset, liikunta ja kulttuuriharrastukset, tietokoneella tehtävät, harrastukset. Myös matkustaminen ja sitten myös ihan tämmöinen lepäily, jouten olo, ei minkään tekeminen on myös vapaa-aikaa.

Hannele: Ennestään ja tutkimuskerralla suomalaisten vapaa-ajan määräksi laskettiin 47 tuntia viikossa, joka tarkoittaa semmoista reipasta 6 tuntia, 6 tuntia 40 minuuttia päivässä, mutta mihin suuntaan tämä vapaa ajan määrä on kehittynyt nyt sitten kymmenessä vuodessa?

Riitta: Vapaa-ajan määrä ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt. Aikaisempina vuosikymmeninä kyllä vapaa-ajan määrä ihan johdonmukaisesti aina lisääntyi joka tutkimuskerralla, mutta nyt tämä tutkimuskierros on ollut poikkeuksellinen, näin ei ole käynyt.

Hannele: No, yleensä suomalaisten vapaa-aikaa on hallinnut television katselu. Pitääkö televisio pintansa edelleen?

Juha: Televisio ei ole kuollut, vaikka sen kuolemaa on jo uumoiltu 1980-luvulta asti. Kyllä television katseluun, mukaan lukien Netti TV:n videoiden katselu, on koko ajan kasvanut, varsinkin yli 45-vuotiaissa väestössä. Meidän tutkimus tai tulokset, mitä on nyt julkaistu, kattaa päätoimisen katselun, mutta että televisiota voidaan hyvin katsella sivutoimisesti. Eli meillä se lisääntyminen on tapahtunut nimenomaan näissä 30, 40 ja sitä vanhemmissa ikäryhmissä, mutta että 10–14-vuotiailla meidän aineiston näyttää siis vähentynyt, mutta toisaalta heillä on paljon tämmöisiä digitaalisia laitteita ja kaikki tämmöisten pienten episodien ja puhelimella olemiseen tapahtuvat toiminnot on aika vaikea kattaa kattavasti tällaisella päiväkirjamenetelmällä.

Hannele: No, liikuntaan käytetty aika kiinnostaa myöskin, minkälaisia uudet tulokset on kansanterveyden näkökulmasta. Vieläkö liikutaan?

Riitta: No, kyllä liikutaan, eli kyllä liikunta on lisääntynyt sekä miehillä että naisilla ja oikeastaan kaikissa ikäryhmissä. Ja se, mikä on erityisen ilahduttavaa, on se, että meidän aineistossa nämä nuorimmat eli 10–14-vuotiaiden ikäryhmät kyllä liikkuvat todella paljon. Se on hyvä, että he on päässyt kiinni tämmöiseen liikunnalliseen kulttuuriin ja se todennäköisesti kertoo myös siitä, että liikuntaharrastus kyllä edelleen vielä jatkuu, että älylaitteet ei ole siinä mielessä syönyt tätä liikuntaan käytettyä aikaa.

Hannele: No entä sosiaalinen kanssakäyminen, minkälainen korona-ajan kuva muodostuu tämän tutkimuksen perusteella?

Riitta: No ajankäyttötutkimuksessa tämä sosiaalinen kanssakäyminen tarkoittaa niin kuin perheenjäsenten ja tuttavien kanssa seurustelua kotona ja myös eri paikoissa, niin kuin ravintoloissa ja kahviloissa. Se tarkoittaa myös puhelinkeskusteluja ja tämmöisiä pikaviestinkeskusteluja ja tämmöinen tällä tavalla mitattu sosiaalinen kanssakäyminen, niin se on kyllä vähentynyt. Se on vähentynyt miehillä ja naisilla ja oikeastaan lähes kaikissa ikäryhmissä ihan tätä nuorinta ikäryhmää lukuun ottamatta. Naiset käyttävät sosiaaliseen kanssakäymiseen enemmän aikaa kuin miehet, ja näin on ollut aina. Ja jos ikäryhmittäin katsotaan, niin 45-64-vuotiaat käyttää vähiten aikaa sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Hannele: Ja se on aika yllättävää.

Riitta: Kyllä se on aika yllättävää.

Hannele: No, korona-aika on tuonut näkyviin myös tarpeen lähimmäisen auttamiseen. Näkyykö se myös tilastoissa vai onko kyse enemmän pelkästä puheesta?

Juha: Vaikea kysymys, sillä kun katsoo naisten toimintaa toisten kotitalouden auttamisen näkökulmasta, se on vähentynyt tässä verrattuna kymmenen vuotta sitten, mutta miehellä se on taas mennyt toisinpäin. Ehkä miehillä se on  vaikuttanut se kotona oleminen siihen, on sitten myös autettu muita kotitalouksia, mutta toisaalta on ollut myös tilanne korona-aikana, että se on ollut vaikeata auttaa toista kotitaloutta ihan näistä korona rokotussyistä ja muista. Se todennäköisesti on jotain vaikutusta kyllä ollut, mutta tarve ja mahdollisuudet on mennyt vähän eri tavalla eri sukupuolilla.

Hannele: Eri tehtävissä, eri toimissa. Entäs sitten lukeminen ja kirjoittaminen? Onko some syönyt aikaa myös näitä perinteisesti hyviltä ajankäyttötavoilla?

Riitta: No kyllä näyttää siltä, että kyllä ainakin lukeminen on voimakkaasti vähentynyt. Se on vähentynyt sekä miehillä että naisilla, ja se on myös lähes kaikissa ikäryhmissä se on vähentynyt. Erityisesti sanomalehtien lukeminen on vähentynyt oikein huomattavasti, etenkin kirjojen lukemiseen käytetyssä ajassa ei näy mitään erityistä muutosta, mutta toisaalta sitten muitten tutkimusten tulosten perusteella kuitenkin tiedetään, että luettujen kirjojen määrä on ihan huomattavasti pienentynyt. Ja se ryhmä, mistä ehkä kannattaisi olla eniten huolissaan, on nämä nuoret miehet, 10–24-vuotiaat nuoret miehet, niin se käyttää lukemiseen aikaa yhdeksän minuuttia vuorokaudessa, niin kyllä se on vähän.

Hannele: Palataan vielä hetkeksi katsomaan nuoria ja heidän opiskelussa käyttämäänsä aikaa, millaisia eroja on esimerkiksi siinä jatko-opintoikävaiheessa, jolloin valitaan sitä tulevaa suuntaa, 15–19-vuotiaissa opiskeluun käytetyssä ajassa. Pitäisikö olla myös pojista huolissaan opiskeluun käytetyn ajan suhteen?

Riitta: No, tässä on hyvin mielenkiintoisia tuloksia kyllä eli ajankäyttötutkimuksen mukaan nimenomaan tytöt on lisänneet, heillä tämä opiskeluun käytetty aika on lisääntynyt erittäin voimakkaasti, ja he käyttävät opiskeluun aikaa huomattavastikin enemmän kuin samanikäiset pojat. Mutta en tiedä, pitäisikö pojista olla nyt erityisen huolissaan, koska pojat kuitenkin käyttävät opiskeluun aikaa saman verran kuin mitä he on aikaisempinakin vuosikymmeninä käyttänyt, mutta tytöillä tämä tosiaan on lisääntynyt. Ja tietysti vaikka nyt opiskelu on erittäin hyvää ajanviettoa noin sinänsä, niin tulee tietysti mieleen, että mediassahan on aika paljon puhuttu nimenomaan nuorten tyttöjen uupumuksesta. Kyllä siitä nyt on olemassa tämmöistä ihan konkreettista näyttöä, että tytöt todella käyttävät opiskeluun enemmän aikaa enemmän kuin aikaisemmin ja opiskelevat huomattavasti enemmän kuin pojat.

Näitä syitä tietysti voidaan sitten miettiä, että korona-ajalla on ehkä on ollut vaikutusta sitten todennäköisesti myös tällä korkeakoulujen muuttuneella valintajärjestelmällä, missä nyt enemmän painotetaan todistuksia, mutta tietysti sitä voi sitten kysyä, että minkä takia nämä muutokset kohdistuu juuri nimenomaan tyttöihin.

Hannele: Todella mielenkiintoisia tuloksia, mitä johtopäätöksiä haluaisitte vielä nostaa esiin ajankäytön perusrakenteesta ikäryhmittäin ja sukupuolittain, Riitta ja Juha.

Riitta: No, kyllä ikäryhmittäin voisi nostaa esille tämän, että ansiotyöhön käytetyn ajan väheneminen nuorimmassa ikäluokassa eli alle 25-vuotiailla ja sitten voimakas lisääntyminen tässä 55–64-vuotiailla, minusta tämä on merkittävä tulos. Kyllä minä nostaisin myös tämän nuorten tyttöjen opiskeluun käytetyn ajan voimakkaan lisääntymisen ja sitten ehkä tämän nuorten ja erityisesti nuorten miesten lukemiseen käytetyn ajan vähenemisen.

Hannele: Mitäs Juha nostaisit esille?

Juha: Oikeastaan kokonaistyöaika, mikä on nyt sama sekä miehillä että naisilla, mutta tästä vapaa ajasta nostaisin ehkä sosiaalisen kanssa käymisen, että se on vähentynyt, mutta naiset edelleen toimii siellä paljon miehiä aktiivisemmin. Ja sitten lukeminen, naiset lukevat miehiä enemmän ja tämä on huolestuttavaa. Nuorilla se on vähentynyt itse asiassa, kun vertaa 80-lukuun, niin se on alle puolet siitä ajasta mitä käyttää nuoret nyt lukemiseen. Se on todella suuri muutos. Positiivisena asiana nostan tänne, että liikunta on lisääntynyt ja varsinkin miehet liikkuvat entistä enemmän.

Hannele: Tosi mielenkiintoisia nostoja molemmilta. Tänään julkaistut tulokset ovat ihan ensimmäisiä tästä laajasta ajankäyttötutkimuksesta ja laajasta kokonaisuudesta. Lisätietoa on tulossa eikö vaan, mitä on seuraavaksi luvassa?

Juha: 13.12. meillä tulee julkistus kulttuuriin osallistumisesta ja sitten tässä ensi vuonna tulee muita esimerkiksi ruutuajasta, somesta ja internetistä.

Hannele: Hieno juttu. Kiitos paljon vierailusta Tilastolivessä Riitta Hanifi ja Juha Haaramo. Uuden ajankäyttötutkimuksen tuloksiin pääsee siis tutustumaan tarkemmin verkkopalveluissamme osoitteessa stat.fi. Mukavaa päivän jatkoa sekä antoisaa ajankäyttöä kaikille.